Nasu!

Tulin Nasun kanssa pihaan, äitini ajoi ja minä istuin. Minulla olisi vielä suuri ja pitkä kantomatka tavaroideni kanssa, kun tukimme vihdoin Hukkasuon pihan trailerilla. Kaksi iloista naista, yksi aasialaisen näköinen poika ja yksi iso musta hevonen, tai eihän se iso ollut. Mä en vain ole tottunut isoihin hevosiin kun ainoa ja omani on welshi. 

"Moikka! Sä taidatkin olla Christian! Bonjour! Anteeksi, mä olen Crimis, tässä on mun isosisko Hannele, puhuitte kai puhelimessa." Crimisiksi osoittautunut nainen hölötti. Se kuulosti ranskaan tottuneeseen korvaan hauskalta, sitten olikin minun vuoroni...

"Minao olla Christian, mina ja poni tulla talliin, ah puhua ingles?" Kysyin epätoivoisesti.

"Ok, I do not speak very good English but okei.." Crimis väkersi innossaan.

"And española?" Kysyin, Crimisiä kysymys näytti hämmästyttäneen, sen sijaan pitkän aikaa hiljaa ollut Hannele puuttui kielipeliin. "Yo leo en español, pero no hablo bueno español", kuulin kun Crimis hämmästeli itsekseen sitä tämän sisko puhui espanjaa.

"Vale, pero vamos
 en establo!" Sanoin iloisena ja melkein unohdin ponini hihnan päässä. Onneksi tämä osasi käyttäytyä niin kuin herrasmies.



TALLISSA



Tallissa oli harvinaisen kaunis navettaamme verraten. Se oli siisti ja avara ja siellä oli paljon hevosia ja ihmisiä, näin monta kaunista hevosta ja ihmistä, kaikki olivat yställisen näköisiä ja hevoset olivat hyvässä kunnossa, näin kun kaikki katsoivat, kääntyivät, paitsi kaunis punertavat brunetet hiukset omaava tyttö tuli juttelemaan, Crimiskin häipyi nopeasti.
"Moikka!" Onpa suloinen poni, taitaa olla welsh. Mä olen muuten Emilia!" Tyttö sanoi.
"Moika! minä suomi ei puhu minä hyvaä! kiitos, poni tosi kiva!" Väkersin suomea, kaikki eivät puhu espanjaa, ajattelin ranskaksi.
"No mutta taidatkin olla Christia! ä-kirjain tuli sieltä jo hyvin! Hei, eikös Hantsu lukenut espanjaa?" Tytön hymyilevät silmät tuikkivat.
"Joo, kiitos! Hantsu ja Hannele olla sama?" kysyin.
"Joo!" Emilia huudahti.
Ja niin oli aika viedä poni totuttelemaan uuteen karsinaansa ja lähteä kotiin. Mutta ennen sitä huikkaamassa Crimisille ja Emilia-tytölle moikat.

Sanastoa
"Yo leo en español, pero no hablo bueno español" - Minä luen espanjaa, mutta en puhu hyvää espanjaa.
"Vale, pero vamos en establo!" - Okei, mutta mennään talliin.

//Sori kun tässä on kestänyt ihan laittoman kauan

17.2.
Bienvenue en Hukksuo! Saatiinpa kiinnostava hahmo tänne. Toivoisin kuitenkin sinulta hahmoesittelyä, koska vaikka annat ihanasti vihjeitä jo tässä tarinassa Christianin hahmosta (esim äiti toi hänet ja hän melkein unohti ponin hihnan päässä -> ehkä nuori) en vielä tiedä, kuka hän on. Se toki selviää ajan myötä, mutta jos toivot hahmosi saavan mainintoja muiden tarinoissa, on annettava vähän enemmän tarttumapintaa. Mutta onhan tässä elämä aikaa!

Odotan, että Reita tapaa jonain päivänä tämän Christianin. Se luki monta vuotta ranskaa, mutta osaa sanoa enää non-fumeur, les haricot verts ja jostain ihme syystä la crotte de chien noir, sekä la crotte de chien rouge. :DDD Onkohan sillä vielä oikeaa kielitaitoa jäljellä... Ainakin se on ihan hulluna kaikkiin mahdollisiin kieliin ja niiden kanssa värkkäämiseen. En tiedä muun väen kielitaidosta.

Mutta sait lyhyessä tarinassa tosi paljon aikaan. Tosi ihanaa, että otat heti alusta asti muut mukaan. Varsinkin Hantsu saa hirveän vähän palstatilaa muiden jutuissa siihen nähden, kuinka oleellinen osa se on tallia. Tulee olemaan mielenkiintoista seurata, miten muihin nähden vähän kielipuoli Christian pääsee Hukkasuossa alkuun!

"Bonjour bonjour!" Emilia-tyttö toivotti.
"Okei, puhua kaikki suomi niin minaä opin!"
Naurua.

JA NIIN ALKOI TALLIPÄIVÄ

Harjasin Nasua käytävällä ja jäin juttelemaan jonkun korvia venyttäneen tyypin kanssa. Korva venytykset olivat ehkä 10milliset. Tyyppi oli aika lyhkäinen mutta normaali, tosin turhan varautunut siihen nähden että hänellä ei ollut vaaraa jäädä Nasun mahan alle. Nyt lopetat ton mahan miettimisen, vähemmän heinää, enemmän liikutusta. 

"Minkä rotunen toi on? ihan vähän pyylevä.." Poika vinkkaili.
"Hei! .Poika. Minkaä mitä? Joo, aika lihava.. Apua, mikaä oli hevonen, le cheval, caballo, horse.. HEVOINEN!! Se se oli. Hevoinen." Sanoin lopulta.
"Mun nimi on Kei!!! Poni, on pieni hevonen!"
"Aih, poika! Poni ja hevonen ranska sama asia minulle!"
"Mun nimi on Kei!" 

KUVIOIHIN  MAHTUU REA MILLER (kai)

Sen Kein lähdettyä mielialani parani. Tyyppi oli vähän masentava. Ei pahalla..
"Moikka! Sä ootkin se uusi! Ai hemmetti, komee mut aika lihava polle sulla, etkös aika iso sille? Hah mä oon Rea!" Ihanan tuikkiva Rea niminen (kai) tyttö tuntui olevan sulaa kinuskikastiketta, 
"Moika. Sinä tyttö tosi kaunis, ja minä poni lihava!" Lipsautin. Mitä ihmettä Christian??? Mä olen tiennyt naisesta 30sekunttia, ja olisin valmis tapaamaan useammin.
"Kiitos kiitos vaan!" Rea sanoi ja kumarsi kuin näyttämöllä. Olkapäilleni nousivat enkeli ja paholainen, enkeli kertoi: jos olet järkevä etkä etene kiireesti, saattavat aikeesi onnistua. Mene maneesiin hänen kanssaan. Ja paha: MITÄ! Se olisi kuin tref.. Enkeli hyppäsi pahan päälle. Niin, ryhdistäydi! Rentoudu. yy kaa koo NYT!!
"Sinä halutatko maneesiin?" Kysyin hyvällä mielellä.
"Joo, voin tulla, niin, saanko esttää kysymyksen?" Rea katsoi minua salaperäisesti.
"Siitaä vaa!" Huudahdin.
"Ollaanko kavereita?" Hän nauroi.
"Tottakai!" Poskeni punehtuivat. Nyt sinne maneesiin.

JA NYT SINNE MANEESIIN!!!!!!!!!!!!!!!!

Maneesissa oli mukavaa, lopulta se meni siihen että minä seisoin juttelemassa Realle ja hän jouksutti kuunnellen. Kai..
"Kun Nasu varsa, sen nimi on.."
"Oli."
"Sen nimi oli Star, vaähaäalta.."
"Vähävähältä!"
"se juttu. Alkoi muutua. Sitten se miitiin.."
"Myytiin!"
"Sitten se myytiin, ja annettiin nimi Nasu. Ei muuta ei kerrottu."
"Mmm, söpö poni. Mutta tää on niin hikinen et päästetään se loimi päällä tarhaan. Tuolla on melkein kuuma.
"Joo!"
"Muuten mun sisko on kysynyt läksyihin mikä on papukaija."
"Sano että le perroquet, ma oon sen vekaa, opeti aika paljon.
"Kiitos!"
Rean piti mennä. Niin minunkin.



//Sori Rea jos mä häpäisin sut  minä senkin kielipuoli!

20.2.

Oi miten ihanaa, että otat heti rohkeasti mukaan muuta porukkaa, vaikka aluksi se voi varmasti olla hankalaa! Pikkuhiljaa muidenkin hahmot osuvat paremmin ja paremmin kohdilleen tarinoissa, kun niitä vain käyttää, ja niistä tulee koko ajan enemmän omia itsejään. En ole ikinä kuullut sellaisesta, joka ei tykkäisi, kun oma hahmo mainitaan muiden tarinoissa. Samalla Christiankin saa nopeasti uusia kavereita. Olipa se Reakin vitsikäs, kun tuolla tavalla salaperäisesti käyttäytyi ennen kuin ehdotti ystävyyttä. Sentään hän sitten maneesilla niin nätisti jaksoi auttaa Christiania ilmaisemaan itseään. Se oli kiltisti tehty. Tuolla tavallahan se suomen kieli opitaan: käyttämällä sitä. Toivottavasti Christian liikkuu hänenkin seurassaan myös jatkossa. Ehkä he joskus pääsevät yhdessä ihan ratsastamaankin!

Sinun tyylisi ilmaista asioita on niin erilainen kuin minun, että se on elähdyttävää luettavaa. Sinulla on runollisempi ote. Se tuo vauhtia ihan tällaisiin dialogipainotteisiinkin juttuihin!

Varo liiallista huutomerkkien käyttöä. Toivottavasti kuulemme taas pian lisää Christianista.

"Moi." Sanoin. Joku tympeän näköinen tyyppi käveli minua vastaan.
"Moi. Kukas sä oot?"Tympeä tyyppi tiedusteli, minua nolotti katsoa 
mieheen 187-senttisenä, koska jouduin katsomaan alas. Mies oli arviolta 
parikymppinen ja tällä oli ehkä 12mm venytykset. Hei hetkonen! Se on Kei!
"Kei?" Kysyin varovasti.
"Christian. Mitä kuuluu?" 
Oli hyvin hämmentynyt. Kysyikö joku kuulumisiani?
"Joo eiku eiku siis hyväa. Eiku mitäa?" Hätäännyin.
"Odota. M-i-k-ä- o-l-o- s-u-l-l-a- on?" Mies kysyi h-i-t-a-a-s-t-i.
"hyväa? Varmaan.." Emmin. Isosiskoni kaverin lintu oli kuollut johonkin
 lintusairauteen kai. Surin isosoiskoni kaverin  puolesta.
"Hmm..", tuntui kuin tyyp.. Kei olisi punninnut minua, miettinyt olenko
 puhumisen arvoinen.
 Sitten tämä tokaisi: "Mun pitää mennä", ilmeisesti en ollut.
Menin talliin juttelemaan Nasun kanssa. Jotta sain mennä ponini karsi.. linnaan, 
annoin minttukarkin. Lauleskelin jotai Draken biisejä ja nappasin ponini kiinni. Aloin 
harjata. Huomaamattani aika oli hiipinyt edelleni ja huomasin laulaneeni Drake biisin 
Gods plan:nin neljättä kertaa, katsoin kellon. 14:00.
"That they wishin' and wishin' and wishin' and wishin'. They wishin' on me." Loppu.
Viisi kertaa.
"Voitko lopettaa??" Toisesta karsinasta kuului heleää naurua. 
"Kirsti?" Kirkaisin.
"Kirstu, eikös tuo oo viidettä kertaa Gods plan?" Tämä hihkui.
"Joo, sori." N_O_L_O_A.
"Ai että!" Kuulin Kirstun sanovan itsekseen.
Nyt oli korkea aika poistua.

Tulipas tynkä.
#Tositönkköö.

Tynkä tai ei, musta myös lyhyet tekstit on kivoja. Aivan loistavaa, miten olit saanut Kein persoonasta tässä kiinni. Sehän on todella tympeä, eikä jää jutustelemaan ”turhia”.  Ja hihkuminen sopii Kirstulle kuin nenä päähän - taisi olla God's plan yksi hänenkin lempibiiseistään. Hienoa, sulla on hyvin lähtenyt juttu rullaamaan Hukkasuossa.

Muuten, esittely löytyy nyt myös Hukkasuon sivuilta.