Stina ja Tossu

Jes, kiva että otit heti koppia Chain tarinasta. Tuo sukunimi on kyllä jotain niin.. hankalaa.

"Mikä?" huomasin tyrskähtäväni, kuin tuo pirteä aasialainen (?) tavasi minulle koko nimensä ensimmäistä kertaa.
"Paithoonbuathong", Chai toisti iloisesti.
"Paitbuuhuuton?"

Sullekin muistutus, että päivää tekstisi jatkossa. Ihan siitä syystä, että tämä foorumin kello heittää aivan häränpyllyä Very Happy

Mutta kivoja tekstejä, jatka samaan malliin vaan!

Nobody Viestien lukumäärä : 4 Join date : 21.10.2018

"Mikä?" huomasin tyrskähtäväni, kuin tuo pirteä aasialainen (?) tavasi minulle koko nimensä ensimmäistä kertaa.
"Paithoonbuathong", Chai toisti iloisesti.
"Paitbuuhuuton?"
"Tarpeeks lähellä!" Chai naureskeli hymy korvissa.
Olin ollut Tossun kanssa vajaan viikon Hukkasuossa ja hyvin meidät oli vastaan otettu. Varsinkin Chai, joka tuntui olevan koko ajan hyvällä tuulella. Hetkittäin ehkä liiankin hyvällä tuulella, mikäli minulta kysyttiin. En mä ainakaan jaksanut olla koko aikaa naama Naantalin aurinkona.
"Selvä, Buuhuuttoni, mä lähden ratsastamaan Tossulla", totesin ja vääntäydyin ylös tuoliltani.
"Mä voin auttaa!" nuori miehen alku ilmoitti.
Kylläpä täällä palvelu pelasi.

Tutkailin kynsinauhojani samalla, kun Chai harjasi Tossun putipuhtaaksi. Varusteiden laitossa jouduin hieman avittamaan, sillä Chai ei omien sanojensa mukaan oikein vielä muistanut, miten kaikki menikään.
Onneksi olin ollut töissä ratsastuskoululla, joten pieni ohjaajan rooli tuli kuin luonnostaan.

Kun tamma oli valmis liikutukseen, talutin sen kentälle.
Olin vieläkin hieman tottumaton ajatukseen, että omistin hevosen. Siis ihan oikeasti. Tossu oli MINUN. Ei kenenkään muun. MINÄ olin vastuussa tammasta.
Nousin satulaan ja lähdin kiertämään kaviouraa pitkin ohjin. Tossumaiseen tapaansa tamma hieman kenkkuili vastaan, kun en antanut sen lähteä heti ravaamaan.

Kun olimme kunnialla saaneet ratsastettua läpi päässäni suunnitteleman kouluratsastusohjelman, taputin hopeanruunikkoa tammaa kaulalle ja annoin pitkät ohjat.
Kentän laidalle oli ilmestynyt Chain lisäksi muutama muukin, joiden nimiä en tähän hätään päähäni saanut.
"Hyvältä näytti!" joku tummatukkainen tyttö kehaisi ja tunsin punastuvani hieman.
"Kiitti."

Moi Stina ja tervetuloa Hukkasuohon! Smile

Mukava nähdä sulta heti tekstiä. Toivottavasti viihdytte meillä Tossun kanssa.

Ihana lopetus <3

Se tuuppasi minua turvallaan olkapäähän ja huokaisin syvään.
I can do this.

Nobody Viestien lukumäärä : 4 Join date : 21.10.2018

Lokakuu 2018

"Mä myin tän paikan. Kaksi kuukautta aikaa pakata tavarat kasaan ja häipyä. Mä lähden Kanadaan," Santasen Mila oli ilmoittanut eräs lokakuinen aamu. "Sori."
Ei muuta. Luulin meitä ystäviksi, jotka kertoivat toisilleen kaiken, mutta ilmeisesti Milalla oli jäänyt yyyksi pikku juttu kertomatta. Siinä meni sitten se työpaikka.
"Entä hevoset?" olin tivannut.
"Jos ei kahdessa kuukaudessa löydä uutta kotia, niin teuraaksi", nainen oli puuskahtanut.
Painoin pääni käsiini. Olin viisi vuotta hoitanut naisen hevosia, joten en halunnut että niistä yksikään lähtisi teurasautoon vain siksi, että omistaja oli päättänyt karata miehen mukana Kanadaan.
"Mietin, että olisitko halunnut ostaa Tossun?" Mila oli kysynyt lopulta.
"Jaa, millähän rahalla. Jos et nyt satu tajuamaan, niin mulla lähti just työpaikka alta", ärähdin vihaisesti. "Että kiitti vaan."
Niine hyvineni olin lähtenyt pois paikalta myrskyn merkkinä.

Kotona olin kiukutellut Joonakselle, mitä tämän ex-kihlattu oli keksinyt.
"Sitten se vaan ihan pokkana kysyi, että haluanko ostaa Tossun! Vaikka just oli ilmoittanut, et mulla oo enää töitä. Millähän rahalla se luulee, että mä jonkun pirun Tossun ostan ja elätän?"
Mies oli kuunnellut kärsivällisenä minun raivoamista, lopulta oli vetänyt minut vierelleen sohvalle ja käskenyt rauhoittumaan.
"Etsi töitä. Kauppaan haetaan työntekijöitä. Oothan sinä ennenkin ollut siellä töissä? Varmasti pääset takaisin", Joonas lepytteli.
"Ei sillä rahalla mitään hevosta osteta", murisin miehen kainalossa. "Että mä oon vihainen!"
"Luulen, ettei Mila mitään kiskurihintaa siitä hevosesta pyydä. Sillähän on muutenkin kiire saada talli tyhjäksi."
"Mut kyllähän sen elättäminen maksaa. Karsinapaikka pitäisi löytää, ruoka, tarvikkeet ja niin edelleen", vinguin.
"Minä autan tarvittaessa."
"Oikeasti?"
Joonas nyökkäsi ja suuteli minua hellästi. Käperryin syvemmälle miehen kainaloon ja soitin Milalle kysyäkseni, vieläkö se Tossun mulle myy. Ehkä pitäisi pyytää myös anteeksi raivoamistani.

21.10.2018
Tässä sitä oltiin. Tossu oli haettu Vaahterapolusta ja kärrätty Hukkasuon tallille, josta olin saanut tammalle karsinapaikan.
Mä omistin nyt hevosen. Kisahevosen, vaikken ollut itse mikään kisaihminen.... Mitä mä olin mennyt tekemään?
Olin kääntymässä niiltä sijoiltani takaisin ja palauttamassa Tossun Vaahterapolkuun. Hopeaharjainen tamma katsahti minuun kuin käskeäkseen rauhoittumaan. Se tuuppasi minua turvallaan olkapäähän ja huokaisin syvään.
I can do this.

Nobody Viestien lukumäärä : 4 Join date : 21.10.2018

HELJÄN TOSSU
&
Stina Elola

Hopeaharjaisen suomenhevosen touhut omistajansa kanssa.

» Stina