Feni

Heräilen pikkuhiljaa unestani. Katsahdan kelloa. ”Jo kaksitoista”, mumisen ja nousen ylös. Hiippailen keittiöön, hörppään kahvit ja nappaan savukkeen pöydältä. ”ai niin.. Vois kait sitä jotain pukeekki..”, jupisen itsekseni ja löntystelen vaatekaapilleni. Nakkelen sieltä vaatteita sängylle. ”Shortsit ja T-paita, tuskin sitä muuta tarvin”, jatkan mumisemista. Vetäisen housut jalkaan ja T-paidan ylleni. Kävelen vielä keittiön ohi ja nappaan nahistuneen porkkanan pöydältä taskuuni. Avaan ulko-oven ja sytytän savukkeen. On ihana kesäinen ilma. Lämmintä on jotain 25 astetta. Lähden tepsuttelemaan metsäpolkua pitkin tallille.

Hevoset tapittavat minua saapuessani pihaan. Feni örähtää jotain. Veikkaan että sillä on ollut ikävä kun en ole hetkeen tallilla käynyt. Sujahdan Fenin aitaukseen ja juttelen sille: ”Mitäs se tyttö täällä on touhunnut?” Se örisee ja pyörii ympärilläni. Taputtelen sitä ja kävelen keskemmäs laidunta. Istahdan maahan ja Feni alkaa syömään ruohoa ihan vieressäni. Välillä se tuo päänsä syliini, haistelee minua ja toisinaan jättää muutaman kuolaisen heinänkorren minulle. Sivusilmällä näen pienen pilkahduksen sen silmäkulmassa. Yhtäkkiä se ottaa muutaman raviaskeleen kauemmas minusta. Pyörii rinkiä hetken, ja sitten kellahtaa maahan. ”Jaahas, ajattelit siis sotkea itsesi juuri kun olin ehdottamassa lenkille lähtöä? On siinä mulla hupsu tyttö”, sanon nauraen. Nousen ylös ja lähden hakemaan tallista riimua.

Matkalla törmään pariin tuttuun, tervehdin heitä jonka jälkeen jatkan tavaroiden kuskaamista ulos. Kun kaikki viimein on hevosta vaille valmista, lähden hakemaan Feniä. Feni odotteleekin jo portilla; kärpäsparven ympäröimänä. Se hörähtää tervehdyksen ja juuri kun olen saamassa riimun sen päähän, se juoksee karkuun. Naurahdan ja kysyn: ”vai leikkiäkkö sinä haluat?” Pujahdan taas aitaukseen ja lähden juoksemaan aidan viertä. Hetken kuluttua minulla onkin seuraaja. Feni ravailee korvat hörössä perässäni. Hidastan kävelyyn. Feni ravaa ohitseni, mutta kun se tajuaa minun vaihtaneen suuntaa se ravaa vikkelästi perääni. Hymyilen ja pysähdyn hengähtämään. Feni pärskähtää korvani juuressa. ”Joko riittää?” kysyn hengästyneenä. Feni pukkaa minua päällään kohti porttia. Kävelen löntystellen portille. Feni pysähtyy. Kohotan kättäni laittaakseni riimun, samalla Feni laskee päätään. ”Mikäs tytölle on tullut kun noin kiltisti riimun huolit?” kysyin hämmentyneenä. Avaan portin ja talutan Fenin sinne jonnekin mihin olen tavarani jättänyt.
Kiinnitän riimun koukkuun sidottuun riimunnaruun, ja otan pölyharjan käpälääni. Alan huiskia sillä Fenin auringonpaisteessa säihkyvää karvaa. Pöly lenteli ilmassa saaden minut aivastamaan. Feni jäykistyi säikähdyksestä. Se tuijotti minua silmät suurina, kuin kysyen: ”lähtikö tuo ääni sinusta?”. Nauroin ajatukselle puhuvasta hevosesta ja sanoin vain ”Kyllä Feni se olin minä”. Jatkoin harjausta, kunnes polle oli kauttaaltaan harjattu. Selvitin vielä sen silkkiset jouhet ja puhdistin kaviot. Nakkasin satulan sen selkään. Samassa Fenin katse kääntyi minua kohti. Sen korvat olivat vähän luimussa ja se näytti sanovan: ”Max, sinä petit minut.” Naurahdin ja sanoin” anteeksi ystäväiseni, mutta me laitamme nyt tämän satulan, halusit sinä sitä tai et”. Otin satulavyön ja laitoin sen ykkösreiälle. Seuraavaksi suitsitin Fenin.

Kun Feni oli viimein valmiina lähtöön pistin kypärän päähäni, kiristin satulavyön, ja sitten irrotin Fenin. Talutin sitä hieman ja sitten ponnistin selkään. Hengitin syvään ennen kuin painoin kevyesti pohkeita. Feni aloitti reippaan käynnin. Matkasimme tienreunaa pitkin tovin. Kun kärpäsiä, paarmoja sun muita olioita alkoi kertyä ympärillemme, nostin ravin. ”Karistetaan ne kannoiltamme”, sanoin nauraen Fenille, ja nostin laukan. Feni laukkasi korvat hörössä, välillä se heitti ilopukin ja jatkoi tasaista laukkaansa. Nautin hetkestä täysin siemauksin. Mikä onkaan ihanampaa kuin laukka kesäisessä maisemassa, lämpimän kesätuulen puhaltaessa hennosti? Hidastin kuitenkin raviin ja hetkenpäästä käyntiin.

Jonkin ajan kuluttua käännyimme takaisin tallia kohti, milloin ravaten, milloin laukaten. Loppukäynnitkin muistettiin aloittaa ajoissa. Feni oli hieman hikinen, mutta sen hikisyys ei ollut mitään verrattuna minuun. Aurinko paahtoi kuumasti ja tuntui kuin hetkenä minä hyvänsä tuupertuisin maahan. Pihassa nousin satulasta, löysäsin satulavyötä ja talutin Fenin harjauspaikalle. Vaihdoin suitset riimuun ja otin satulan pois. Sen jälkeen hain Fenille ämpärillisen vettä ja polvistuin itsekin ämpärin viereen. ”Sopiiko neidille että lainaan vähän vettäsi?” kysyin ja täytin tyhjän pullon vedellä. Join koko pullon. Hetken levättyäni harjasin Fenin vielä uudestaan. Koska on kesä ja hyvä ilma, veikkasin että Feni taitaa nukkua ulkona laitumella. Kuskasin yhä pirteän hevosen pesupaikalle ja aloin viruttamaan sitä vedellä. Enkä minä millään voinut vastustaa kiusausta, vaan suihkutin myös itseäni. Feni tuijotti minua kuin olisin tullut hulluksi. Tapitin sitä takaisin ja roiskaisin vettä sen kaulalle. Se pärskähti ja alkoi laskea peräänsä alaspäin. Menin heti sen luo. ”Et kyllä tässä ala piehtaroimaan, siinä käy hullusti!” komensin ja sain sen nousemaan ylös. Sammutin suihkun ja talutin Fenin ulos.

Laitumen portin luona sanoin sille: ”voin veikata mitä käy kun päästän sinut irti..” Menimme laitumen puolelle ja suljin portin takanani. Päästin Fenin irti ja se laukkasi pukkilaukkaa, kunnes se ilmeisesti löysi laitumen kuraisimman kohdan ja kellahti siihen. ”No niiin.. Siinä meni päivän työ.” Sanoin nauraen. ”Tuleppas tytsy vielä tänne, niin sen jälkeen pääset viettämään lisää laatuaikaa kuraisen maankamaran kanssa. Kun Feni oli piehtaroinut se käpötteli luokseni. Annoin sille nahistuneen porkkanan, jonka olemassaolon muistin ratsastuslenkillä. Se mussutteli sen tyytyväisennäköisenä ja pärskähti. Taputtelin sitä ja sanoin heipat. Mielessäni olin jo kotonani, kunnes muistin. ”Ai niin, pitää siivota.” Taputin viimeisenkerran Feniä ja marssin tallille siivoamaan.

Maxx, ilahdutat juuri oikeaan aikaan tarinallasi, olen niin kaipaillut tänne jotain eloa. Ja kyllä, en ole itse tehnyt sen eteen mitään. Mutta eiköhän kun me kaksi tässä aktivoidutaan, niin aktivoituvat pikkuhiljaa muutkin! ;>

Tykkäsin tarinastasi (milloinkahan en olisi tykännyt..?) Tarinoitasi pitkään lukeneena tunnistan heti tyylistäsi, että sinähän se siellä naputtelet. Olet niin omanlaisesi persoona, että ei sinusta voi kuin tykätä. Hahaa, teenkin tästä sinulle merkin! Feni myös sopii sinulle kuin nenä päähän, teidän kahden höpsöttelyä on aina niin riemu lukea! Koska kuitenkin olen nipo, valitan tästä: suitsitin kirjoitetaan oikeasti suitsin (verbki suitsia).

Mutta erittäin jees kokonaisuus, saat 25v€ ja suuret kiitokset piristyksestä! :---)

ps. olen hankkimassa uutta akhal-tekeä tänne ;o

NIIN joo ja vielä semmoista, että oisko ihan piiikkuriikkistä esittelypätkää sinusta talliporukan sivulle? ^^