Rea ja Roki

Miten ne kaikista vauhkoimmat orit onkin aina myös niitä kaikista komeimpia? Herranjestas Roki on upea ilmestys laukatessaan tuhatta ja sataa! (Perhana miten edelleenkin sekoitan Ricon ja Rokin nimet jatkuvasti..)

Voin allekirjoittaa kaiken tästä. Voi hevoset sentään.
Kaikkensahan sitä pieni ihminen tekee rakkaansa vuoksi (ottaa vaikka sen saat*nan borrelioosin...), mutta kyllä sitä tällä helteellä kirosi kun lappalainen.

Mä niin rakastan näitä sun kuvia ja tekstejä. Niissä on ihan oma, erottuva touchinsa.

Onnittelut menestyksestä, voit kyllä olla ylpeä! Olitteko Sjöholmassa?

Haha!
Jos se vaikka selvittäisi siellä hieman päätään - ja saisi vaikka vähän turpaankin joltain isommalta pojalta, niin oppisi olemaan.

Anteeksi Nakki-tyttö, ei saisi olettaa 2k18..

Voi miten ihania kuvia taas, tykkään tyylistäsi ihan hurjasti <3 Nakki on söpö! Onko sekin ori?

Maastakäsittelyä onkin fiksu tehdä tällaisen hevosen kanssa erityisen paljon. Kyllä teissä huomaa muutoksen parempaan, hienoa työtä. Onnea kovasti harjoituskilpailuihin! Mekin aikanaan harjoiteltiin kisatilanteita Stall Sjöholmassa Pyhiksen kanssa. Disa on huipputyyppi, saatte varmasti hyviä vinkkejä tulevaan.

Rakastan sun kuvia Rokista! Ihanaa nähdä puuväritöitä kaikkien näiden digitaalisten rinnalla, niissä on ihan oma fiiliksensä. Ja nämä on vielä aina niin hauskoista kuvakulmista <3

Tunnelmallista tekstiä, josta huokuu tämä kauan odotettu, ihana kevät. Toki myös pientä natseilua:

• Ei pilkkua: Keväiset auringonsäteet ovat tainneet lämmittää niin minun kuin Rokinkin kylmänkolkkoa sydäntä.
  
• Maastakäsittely yhteen
  

Ai kamala, naurahdin vähän tälle "huomaamattomia käytösongelmia".

Mutta oi, saanko nähdä puoliverilupauksesi?

Voi pakkasennussima vinkuheinä Välillä elämä potkii päähän - tai hevonen nenään. Nostan kyllä hattua, että olet tällaisen tapauksen rohjennut ottaa projektikseksesi. Tsemppiä, kyllä se siitä iloksi muuttuu.

Kuvat on aina hirveän kivoja, mutta tämä erityisesti. Kiteyttää Rokin luonteen yhteen ilmeeseen. Hauska kuvakulma, jonka toteutus on vaikeudestaan huolimatta onnistunut. Komea, ilmeikäs pää ja pehmeä, nätti väritys koko kuvassa. Tykkään kovasti, jatka samaan malliin!

Voi Roki-raasu <3 Tajusin heti aamutallissa, että kaikki ei ollut kohdallaan. Ori ei jaksanut edes hampaitaan väläyttää. Toivottavasti kyseessä on vain kovien pakkasten aiheuttama flunssa, joka menee levolla ohitse.

Ja hei, ei tarvitse mitään stressiä ottaa kirjoittelutahdista

+ Niin ja joo, sulle kanssa koiramerkki!

Voin hyvin kuvitella Rokin loikkimassa metsäkauriin tavoin! Voi että, huokaisin täällä helpotuksesta kun tulitte ehjänä takaisin.

+ Älyttömän komea kuva <3 Ilmeestä näkee, että aistit on äärimilleen viritettyinä ja vauhtia todennäköisesti löytyy jopa liikaa.

Kyllä se Roki siitä ajan kanssa kotiutuu, oon varma siitä. Ja oppii käyttäytymään (toivottavasti).  

Suosikki:
"Noniin, yritäs nyt edetä johonkin suuntaan! Hevonen, ei kilpikonna! Hop!"

Sitten pari oikeinkirjoitusjuttua. Ei pilkkua:
Nappasin kuitenkin riimun sekä narun karsinan pielestä ja astuin rohkeasti sisään.

Yhteen:
tallilaisten

Haha, ei me teitä pihalle potkita. Khaliakin ollaan kohta jo vuosi kateltu, vaikka sekin apinoi ties mitä. Viime viikolla Kirstu sai jalkansa pakettiin sen kanssa..

"-- Totus nyt tähän, täällä saat luvan asua, kunnes Crimis potkii meidät pihalle!"

Nostin laukun autosta ja löin oven kiinni. Olin viime päivinä antanut Rokin olla omiaan ja vain tutustunut talliin, purkanut, pakannut ja kuskannut tavaroita kodin ja Hukkasuon välillä. Vain vaivoin olin saanut raahattua orin aamuisin pihalle ja illasta sisälle - en yksinkertaisesti ollut antanut pientäkään ajatusta sille, että ryhtyisin mihinkään oikeisiin töihin sen kanssa. Alku tuntui olevan muutenkin niin mahdottoman vaikea: Roki oli kieltäytynyt syömään ensimmäisiä aterioitaan ja juominenkin oli ollut nihkeää. Pelkkä taluttaminen oli ollut haaste orin riehuessa narun toisessa päässä kuin puolijauhoinen.
Tänään sain kuitenkin juoksutusvarusteet vihdoin tallille, joten olisi aika ottaa härkää sarvista ja jatkaa siitä mihin jo oltiin päästy aiemmin. Roki osasi jo pitää ratsastajan selässä ja mennä kovaa eteenpäin, mutta olimme ottaneet yhdessä pientä takapakkia, rauhoittuneet ja aloittaneet ajatuksen siitä, ettei aina tarvitse juosta kuin päätön kana. Roki olikin jo oppinut hieman tunnustelemaan painoapuja ja ymmärtänyt, ettei pohkeen antaminen tarkoittanut sitä välttämättä, että nyt on aika pinko ja kovaa! Toisina päivinä hommat sujuivat paremmin, toisina hieman huonommin, mutta olin ylpeä, että etenimme edes johonkin.

Hiljainen ja jopa apaattisen oloinen Roki seisoi karsinassa korvat liimattuina niskaan. Nappasin kuitenkin riimun, sekä narun karsinan pielestä ja astuin rohkeasti sisään. Ori tuhahti ja käänsi korvansa kohti minua, "Ai tänään alat jo olla niin väsynyt karsinassa tai tarhassa seisomiseen, että jo seurakin kelpaa?" kysyin ja taputin orin pölystä harmaata lapaa. "Ohhoh, pesullakin voisit käydä joskus.." Tyydyin kuitenkin sitomaan vain Rokin karsinaan kiinni ja harjaamaan orin hieman perusteellisemmin. Laitoin Rokille kapsonin ja juoksutusvyön, sekä pienen harkinnan jälkeen myös tukevat sivuohjat joiden toivoin rauhoittavan menoa hieman, mikäli levolla ollut ori päättäisikin ryhtyä hieman reippaammaksi.
Kentälle päästyämme en onneksi nähnyt ketään tallialueella. Huokaisin helpotuksesta ja annoin Rokin lähteä tallustelemaan rauhassa ympyrää. "Noniin, yritäs nyt edetä johonkin suuntaan! Hevonen, ei kilpikonna! Hop!" huusin orille, joka ei ensin näyttänyt ragoivan sanomisiini ollenkaan. Toinen käskytyskerta oli kuitenkin aivan liikaa ja Roki lähti holtittomaan laukkaan ympäri kenttää. Ori oli kaatua kyljelleen useamman kerran ja lähes raivopäisen tavoin hyppelehti ympäriinsä. "Hoooooojaaa, hooooo.. Ihan rauhassa, hengitä!" Kierros kierrokselta tahti kuitenkin tuntui yltyvän ja pelkäsin, että kohta Rokilta olisi jalka poikki tai henki veks.
Tunsin pistävän tunteen selässäni. Käännyin katsomaan olkani yli ja näin kahden hahmon supattelevan keskenään ja osoittavan niin minua, kuin hulluna narunpäässä sinkoilevaa Rokia. Suljin silmät häpeästä ja mietin, että tämähän se on paras ensikohtaaminen muiden talli laisten kanssa. "Sinua saa aina hävetä!!" sähähdin hampaiden välistä Rokille, joka hikisenä ja huohottaen alkoi hiljentää tahtiaan. "Yritetäänkö huomenna uudestaan ilman tällaista sekoilua?" kysyin kääntäessäni Rokin toiseen suuntaan. Muutaman pukkilaukkakierroksen se jaksoi vielä vetää vasempaan kierrrokseen ennen kuin luovutti.
Kävelytystä jatkui vielä reipas puolitoista tuntinen, ennen kuin päästin Rokin takaisin talliin. Onneksi vähällä ratsastamisella ollut hevonen oli hävittänyt lihaksensa, eikä jaksanut turhan kauaa riehua. Suihkutin hikisen orin vielä pesupaikalla ja heitin fleeceloimen sille selkään. Ahnas ori ryntäsi karsinaan syömään ja juomaan kuin ei olisi ruokaa koskaan nähnyt. "Hyvä että maistuu. Totus nyt tähän, täällä saat luvan asua, kunnes Crimis potkii meidät pihalle!"

(tässä piti olla kuva, jota en nyt ihan saanutkaan valmiiksi... )

Tervetuloa vielä tänne fooruminkin puolelle!

Meillä ei nirsoilla hevosten eikä ihmisten suhteen - kaikki on tervetulleita, kunhan tallissa on tilaa (nyt onneksi oli). Roki ei sinänsä ole mitään uutta, Kirstunkin uusin hevonen Khal on kunnon ongelmatapaus. Mutta jopa Khal on jo kehittynyt hurjasti! Kirstulta saa varmasti auttavaa kättä tai vinkkejä, jos joskus tuntuu ettei yksin jaksa. Ja toki myös minulta tai Keiltä.

Toivottavasti sopeudutte molemmat meidän värikkääseen porukkaan, ja Rokinkin kanssa arki helpottaa ajan myötä. Se vie aikaa ja hermoja, mutta varmasti vielä joskus sen on kuin eri hevonen. Tsemppiä koettelemuksiin!

"Kiitos vielä tuhannesti - ja anteeksi miljoonasti... Monista paikoista ennen teitä kieltäydyttiin, tai oli muuten ongelmaa.." sanoin sulkiessani trailerin takasiltaa. Crimis kääntyi puoleeni, pyyhki hikeä otsaltaan ja nyökkäsi "No onpahan alta pois, yritetään katsella jatkoa kun keritään. Ymmärrän nyt mikset halua vaivata henkilökuntaa turhalla hevosesi käsittelyllä. Säästypähän vakuutuksissa - kaikkien osalta." En tiedä mitä olisi pitänyt vastata, joten hymyilin hieman vaivaantuneena, keräsin loput tavarani maasta ja lähdin vikkelästi tallustamaan kohti tallia. Tunnelmaa olisi voinut leikata veitsellä. En ollut varma, oliko tallin nuori omistaja aivan ymmärtänyt mihin oli suostunut ottaessaan meidät mukaan talliporukkaansa. Tai olinhan minä selkeästi ilmoittanut Rokin olevan "hieman hankala" ja toivoisin ettei tallihenkilökunta oli hevosen kanssa missään tekemisissä - hoitaisin koko hevosen aivan itse. Luulisi että kellä tahansa olisi hälytyskellot soineet tässä vaiheessa... . .
Varustehuoneessa oli outo tuoksu, ei vastenmielinen tai mikään merkittävä, vaan uuden ja tuntemattoman tuoksu. Kaikki oli hieman vierasta, eikä paikka tuntunut kovin kotoisalta - no, olinhan ollut paikalla huikeat kaksi tuntia! Nostin Ikean sinisiä kasseja päällekkäin kaappiin ja tuhahdin, tila oli selkeästi aivan liian pieni kaikelle aivan turhalle krääsälleni, mitä olin mukanani kantanut ja joita tiesin etten tulisi koskaan tarvitsemaankaan. Olin kuvitellut, että kerkeäisin purkaa kaikki kassit ennen kotiinlähtöä, mutta kellon lähennellessä jo ilta puoli yhtätoista, tiesin että olisin jo nyt lisävaivaksi Crimikselle. Päätin vain epätoivoisesti yrittää sulkea kaappini oven heikoin tuloksin ja poistua takavasemmalle.
Kipittäessäni nopeasti vielä täysin hiljaista ja puhtaaksi lakaistua tallin käytävää, näin karsinasta vain tumman hahmon tallin hämyisessä valossa. Naksutin kieltäni kitalakea vastaan - ei reaktiota. "Roki? ROKI!?" Pian hevonen syöksähti karsinan ovelle silmät heittäen ympyrää ja hampaiden vilahtaessa. Kimeä vinkaisu kaikui tallissa ja havahdutti muut tallin asukkaat nuokkumiseltaan. "Hyvä on, kiukuttele sitten. Tulen huomenna katsomaan sinua ja hoitamaan hommat loppuun, käyttäydythän siihen asti?"