Aatonaaton kippistelyä

23.12.2012 jatkuu.

Hevoset oli saatu yöpuulle. Tallissa kuului vain hiljainen heinän mussutus ja satunnaisia pärskähdyksiä. Olimme Remin kanssa palanneet pieneltä maastoretkeltämme hetki sitten. Kello oli jotain kahdeksan maissa, ja ulkona oli jo aivan pilkkopimeää. Taputin Goldin kaulaa saatuani sille talliloimen päälle ja tulin karsinasta käytävälle, jossa Remi jo odottelikin. Sydämeni pamppaili odotuksesta, mitä seuraavaksi tapahtuisi. Tämä asetelma oli vain ihan kuin suoraan jostain romanttisesta kirjasta.

Remi seisoi tallikäytävälle odotellen Crimistä, hän oli vaihtanut jo loimen Kafkan ylle ja antanut iltaruoat valmiiksi.
"Haluatko käydä siistiytymässä tai jotain?" mies kysyi ystävällisesti kun Crimis tuli paikalle. Remi itse ainakin tahtoi vaihtaa vaatteet ja hiukan harjata hiuksiaan ennen lähtöä. Olihan kyseessä myös hänen työpaikkansa. Tunteitaan hän ei sillä hetkellä halunnut ajatella, mutta jotain vetoa hän tunsi Crimistä kohtaan.

"Joo se vois olla ihan hyvä idea. Mites sä?" virnistin Remille vilkaistuani pöhnäisiä ratsastushousujani.

/ agh mikä mua vaivaaaaaa. syytän sitä et oon kipee. pää ei toimi.

"Mulla on autossa puhtaat vaatteet, voisin käydä vaihtamassa ne vaikka varustehuoneessa", Remi virnisti. Vähän partavettä, deodoranttia hiusten sukaisu ja puhtaat kuteet niskaan. "Näillä puheilla siis käyn vaihtamassa nopeasti vaatteet, haen vain tavarani autosta." Hän katosi hetkeksi ulos ja palasi takaisin talliin urheilukassi olallaan. Varustehuoneeseen päästyään hän virnisti muistaessaan Crimiksen toilailun aiemmin. Hänen vatsassaan kutitteli mukavasti... Remi, Herranjumala sentään sä olet aikuinen ihminen, hän ajatteli mielessään ja veti mustat, erittäin kireät pillifarkut jalkaansa ja pukeutui mukavasti harmaaseen poolopaitaan ja mustaan liiviin. Jalkaansa hän veti mustat, tyylikkäät maihinnousukengät. Hieman tosiaan partavettä, muutama sukaisu tummiin hiuksiin ja hän oli valmis.
Hän palasi tallin puolelle ja hymyili Crimikselle, "valmista."

/ ahaha x3

Samalla kun Remi kävi vaihtamassa omat vaatteensa, minä kävin omani. Hetken tuskailun jälkeen päälle eksyi löysähkö, valkoinen pääkallotoppi ja nahkaa muistuttavat tiukat mustat housut. Hiukan hajuvettä ja korolliset nahkakengät jalkaan, ja olin valmis. Onnekseni olin meikannut jo aamulla huvikseni, niin ei nyt tarvinnut ruveta sähläämään. Sekoitin vähän hiuksiani ja kävelin talliin Remin luo. "Sama! Lähdetäänkös sitten?" Hymyilin hiukan täpinöissäni. Tästä tulisi niin kiva ilta, ihan varmasti. Kunhan en joisi liikaa miehen nähden. Ehkä hän ei edes antaisi.

/ Crimis unohti mainita mielessään kuinka seksikäs Remi on! /

"Valmista mun puolesta, näytät oikein hyvältä", Remi vastasi hymyillen, "varmaankin mennään mun autolla?" hän lisäsi sitten hämillään.
Hän kaivoi avaimet laukustaan ja heilautti niitä Crimikselle. Hetken päästä kaksikko istuikin jo autossa matkalla paikalliseen Amarilloon.
"Mä en muuten oikeastaan tiedä susta mitään", hän totesi ajon aikana ja käänsi radiota pienemmälle. Olihan tämä hemmetin hiljaisuus katkaistava jotenkin.

/ Äh, niinpäs muute unohti! :D Pää ei nyt oikeesti toimi. /

En voinut estää pikkuista punastumista Remin kehuessa. "Sä vasta näytätkin!" rohkenin sanomaan takaisin oikein silmäniskun kera. Olin aina rakastanut sellaisia asioita kuin miesten pillifarkut ja maiharit. Huh, miten Remi kykeni olemaan edes todellinen? Hevosmies, komea, tyylikäs? Ei sellainen yhdistelmä vain käynyt järkeen. Varsinkaan missään Suomen takapajulassa. Nyökkäsin autokysymykseen ja pian kipitinkin tuon perässä autoon.

"Öh, mitä sä haluut tietää?" kysäisin hiukan hämilläni mieheltä tuon hiljentäessä radion. Sehän oli kyllä totta. Emmehän me olleet jutelleet oikeastaan mitään hevosasioiden ulkopuolelta. Nyt me pääsisimme tutustumaan toisiimme kunnolla, kun oltiin poissa hevoslinjalta. Päätin, etten mainitsisi sanallakaan hevosia tällä reissulla. Ihan vain siksi, että saisin itsekin tietää Remistä jotain.


/ ahahahahaha miks mä kirjotin eka et pilifarkut..... Se on järkevä hajoilla täällä yksikseen. Syytän edelleen tätä flunssaolotilaa, oon ihan kuumehouruissa tai jotainn.. /

/ Ihmettelinkin kun et oo koulussa. /

Remi virnisti muttei onneksi punastunut. "Kiitos", hän mumisi itsekseen.
"Mä oon tosi huono kyselemään, mutta kerro nyt jotain. Sun oikea nimi tuskin ainakaan on Crimis", hän huomautti.
Nainen tosiaan näytti hyvältä ja kieltämättä Remi oli melkoisen kiinnostunut tietämään lisää tuosta salaperäisestä nuoresta naisesta.

/ No siis käväsin mä tekeen hissan kokeen aamulla, koeviikko menossa. :D /

"Haha joo, ei oo" naurahdin ja aloin selittää: "Mun oikee nimi on Hanne, mutta kaikki sanoo nykyään Crimikseks. Se lähti yhestä pelistä, jota me kaveriporukalla pelattiin. Mun pelinimi oli Criminal". Tajusin kuinka friikiltä kuulostin ja suljin suuni. Voi että millaisen kuvan tuo nyt mahtoi saada! Mies piti minua varmaan jonain nörttiteininä, eikä varmaankaan ollut toivoakaan mistään suhteesta. Hermostuneena vilkaisin Remiä, miten tuo mahtaisi reagoida.

Remi virnisti. "Oon mäkin pelannut wowia ja ties mitä kaikkia pelejä, älä turhaan punastele, Hanne", Remi virnisti. "Mä en kylläkään enää muista millä nimellä pelasin", hän mumisi vielä. He ajoivat Amarillon parkkipaikalle ja Remi parkkeerasi taitavasti kahden auton väliin.
"Toivottavasti sä nyt mahdut pihalle kun ajoin näin kapeaan väliin", hän naurahti.

Kohotin kulmiani hämmästyksestä. "Varmaa! Wowia mekin meinaan pelattiin" hihkaisin naurunsekaisesti. En ollutkaan nolannut itseäni. Paitsi punastelemalla ihan liikaa. Mutta minkäs sille mahtoi, kun kroppa reagoi kaikkeen niin typerällä tavalla mielestä välittämättä. Remi se osasi aina yllättää, paljasti uusia odottamattomia asioita. Mies oli jotenkin niin aikuisen ja asiallisen oloinen, että tuntui hassulta, että hän olisi mikään pelinörtti. Tai no, hänhän olikin puhunut menneessä muodossa. Minä kun pelasin wowia edelleen..

"Vihjaatsä jotain?" haastelin Remille viitaten siihen kapeaan väliin. Helposti sujahdin autojen välistä baarin edustalle ja katsoin hymyillen Remiin. Tulin koko ajan vain iloisemmaksi.

/ haha mä ihan oikeesti ajattelin wowia kun kirjotin tota mun roolia :'D

"En vihjaile mitään, ja itse asiassa mä olen virallisesti Remi Christian Kalla, mun vanhemmilla oli tapana kutsua mua Christianiksi", Remi virnisti.
Sisään päästyään hän riisui Crimiksen takin sekä oman villakangastakkinsa ja ojensi ne narikkaan. Narikkavahti hymyili ja ojensi hänellä heidän lappunsa ja nyökkäsi vain iloisesti. Vaikkei hän ollutkaan kovinkaan työskennellyt täällä niin lähes kaikki tunsivat hänet ainakin ulkonäöltä.
"No, mitä neidille saisi olla?" Remi kysyi kiltisti pää hieman kallellaan, "voin käydä tekemässä itse drinkkisi jos tahdot yllättyä", hän naurahti sitten.
Vai että Hanne... Remi ei tosiaan olisi arvannut.

Tervehdin narikkavahtia nyökäten, enkä voinut olla virnistämättä. Eipä siitä ollut kauaa, kun olin ollut aikamoisessa kunnossa tässä samaisessa baarissa. Mietin, kuinka moni sama ihminen täällä olisi nyt ja kuinka moni minut muistaisi. Miksi minulla piti olla niin huono viinapää ja taipumus juoda aina liikaa? Aika säälittävää. Olisi siistiä juoda joskus sivistyneestikin. Ehkä se voisi tapahtua tänään, tajusin äkkiä. Olinhan nyt Remin kanssa enkä yksin.

"Joo tee vaan. Mutta ei mitää räjäyttävää muistinmenetysshottia kiitos" pyysin Remiä ja istahdin jakkaralle.

Remi nousi pöydästä ja hipaisi Crimiksen kättä ennen kuin vilahti baaritiskin taakse, otti peniksenmuotoisen glitterillä varustetun jäänsurvojan ja murskasi jään lasiin. Hän lisäsi siihen viinaa, tuoremehua ja omaa salaista ainesosaansa. Saattoi olla että drinkki oli hiukan vahva, mutta takuulla hyvänmakuinen. Hän otti itselleen kupillisen kahvia ja kuljetti lastin pöytään.
"Neiti on hyvä vain", Remi virnisti tytölle.
"Meillä taisi tosiaan jäädä juttu kesken", hän jatkoi sitten.

Kiitin Remiä hymyillen ja katselin lasia hetken miettien, mitä se mahtoi sisältää. Maistoin kulauksen. "Pikkase kivanmakusta!" totesin perään tarkoittaen sitä ja käänsin katseeni miehen kasvoihin. Silmäni osuivat kuitenkin miehen kahvikuppiin ja kohotin kulmiani. "Juotko sä vaa kahvia?" suustani pääsi yllättynyt kysymys.
"Mm.. Ei me taidettu puhuu kun wowista ja oikeista nimistä" virnistin ja sormeilin lasia. Olikohan tämä sittenkään hyvä idea tulla baariin seurustelemaan? Jos olisin ollut yksin, lasi olisi jo tyhjä ja toinen menossa. Yritin hymyillä peittäen turhautuneisuuteni juomisen himoani kohtaan.

/ mä en yhtää itekää tiedä miks tein tästä tämmösen alkoholistin... :'DD jajaja lol laitan mun hölmöt roolit sen piikkiin et en oo käyny baaris ite koskaa /

"Mä olen autolla", Remi muistutti hymyillen. Hän oli hyvillään siitä että drinkki maistui Crimikselle.
"No kerro jotain muuta, onko sulla joku koulutus? Lemmikkejä? Hevosia ei taideta laskea siihen kastiin", hän lisäsi sitten.


/ NYT LYÖ TYHJÄÄ /

"Joo aivan" mutisin hölmönä Remin vastatessa. Olinpas taas tyhmä. Otin yhden kulauksen drinkistä ja kerroin: "Joo, oon automaalari. Ja töissä Renen autokorjaamolla, tiiät sen varmaan? Teen sellasia pikkutuunausduuneja" naurahdin. "Ei mulla nyt oo muita kun hevosia, mutta oon aatellu koiran hankkimista. Jotain alkukantasta pystykorvaa" jatkoin ja lisäsin loppuun saman kysymyksen Remille.

/ Ei haittaa, niin mullaki :b /

"No siis en tiedä, mä oon niin vähän aikaa asunut täällä", Remi virnisti iloisesti. "Mutta automaalarin hommat kuulostaa hienolta."
"Husky olisi hieno koira", hän totesi hiljaa, "minulla oli sellainen kun olin lapsi. Mistä on noin miljoona vuotta aikaa", hän naurahti vielä.
"Mä en ole itse ehtinyt niin sanottua ammattia hankkia, mutta olen tanssinut lapsesta saakka ja hetken myös Kansallisbaletissa", äänensävy vaihtui samantien kun puhuttiin baletista. Hän rakasti sitä yli kaiken, muttei voinut kertoa Crimikselle miksi lopetti sen. Yleisesti ottaen oli tiedossa että hänen selkänsä ei enää kestänyt nostoja, mutta asian laita oli oikeastaan toinen.

"Ratsastusta olen harrastanut ehkä kymmenisen vuotta, minua aina pilkattiin siitä että harrastin balettia ja ratsastusta, mikä totta kai tarkoitti muille itseni ikäisille pojille - ja myös tytöille - että olen homo. En ollut kovinkaan suosittu koulussa, jos vain voit uskoa. Mutta jossain vaiheessa sain kunnioitusta kun sain nimeni lehteen molempien harrastusteni takia. Se ei kylläkään poistanut homoepäilyjä, koska en ole koskaan seurustellut", hän punastui.

"Aivan" vastasin hajamielisesti. "Ai niinkö vanha sä ootkin, en ois arvannu.." heitin läpällä miehen miljoonasta vuodesta ja kuuntelin miehen puheenvuoron sitten loppuun. Yllätyin suuresti, ettei tuo ollut seurustellut. Jopa minä olin, vaikkakin ei mikään ollut koskaan ollut kovin vakavaa. "Ihmiset on kyllä ihan tyhmiä." totesin irvistäen.

/ ää sori lyhyt D: /