Tammailua

Tänään sain huomata, että Khal kannattaa viedä ulos ennen Spittiä, sillä tuoksuin orilta ja sain mukavan mustelman Khalin puraisusta. Tänään päätin, että kokeilisin ratsastaa Khalilla. Vein sen kuitenkin hetkeksi tarhaan, sillä en kestäisi enää ilman kahvia. Khal tuli onneksi toimeen Twistin kanssa, joten ei ollut hätää siitä, että Twisti oppisi huonoja tapoja. "Heippa tytöt", sanoin ja päästin Khalin irti. Se juoksi pukkilaukkalla tarhan keskelle. Katselin niitä hetken ja siirryin tallihuoneeseen. Laitoin kahvinkeittimen porisemaan ja lysähdin sohvalle.

Tänään olin pitkästä aikaa ollut tekemässä aamutallia, koska töistä oli vapaapäivä ja Hantsulla vuorostaan oli kiireitä. Ihan jopa niinkin paljon, että tuo oli pyytänyt pikkusiskoaan liikuttamaan kullanmurunsa Dalian. Ja sehän sopi! Sininen tamma oli hirmuisen mukava tapaus niin käsitellä kuin ratsastaakin, oli kyse sitten esteistä tai sileällä työskentelystä. Tulevasta ratsastustuokiosta jo haaveillen käppäilin taukohuoneeseen - päivän toinen aamukahvi tulisi tarpeeseen. Olinhan jo lapannut paskaa aika monesta karsinasta..

"Kato moi!" tervehdin iloisesti sohvalla istuvaa Kirstua. Niin no, olinhan nähnyt punapään jo aiemmin tänään vievän hevosensa ulos. Muistini oli kuin kanalla.
"Ah, ihanaa", huokaisin tuoreen kahvin tuoksun eksyessä nenääni. Istahdin naisen viereen ja katsahdin tuohon innoissani:
"Ehtisitkö sä lähteä ratsastusseuraksi? Mun pitäisi liikuttaa Dalia, kun Hantsulla on menoja."

"No mooi", vastasin ja jatkoin: "Voinhan mä lähteä. Ajattelin koittaa ratsastaa sillä mun uudella tammalla". Kävin ottamassa kahvia ja kaivoin jälleen kerran keksipaketin kätköistä. "Missäs ajattelit ratsastaa?" kysäisin vielä.

"Jes!" hihkaisin. "Huh, se vaikuttaa melkoselta projektilta", jatkoin kulmat koholla. Ihme hullun oli Kirstu tällä kertaa ostanut. Mutta kaipa tuo tiesi mitä teki. Olihan hänellä kokemusta jos jonkinlaisista hevosista, joten kyllä hän varmaan pärjäisi ja saisi Khalistakin koulittua kunnon hevosen. Toivottavasti ei vaan tulisi ruumiita ennen sitä. Mietteissäni kipitin hakemaan itsellenikin kahvia ja keksin.
"Vitsi tää tekee hyvää, seiskasta asti täällä touhunnut", mutisin autuaana tauosta.
"Hmm.. Varmaan olisi vähän turvallisempi uuden hevosen kanssa aloittaa suljetussa tilassa, kentällä tai maneesissa?" ehdotin. Minä en ainakaan uskaltaisi Khalin kanssa lähteä avoimeen maastoon, hyi saakeli.

Kun kahvikupit olivat tyhjiä ja olo jo energisempi, kysyin Kirstulta, tarvitsiko hänen vielä tehdä jotain, vai pääsisimmekö jo lähtemään. Odotin innolla Dalian ratsastamista. Ei tämä ensimmäinen kerta olisi, mutta kuitenkin. Aika harvoin hän siskonsa silmäterän selkään pääsi. Nyt kun mahdollisuus oli, piti ottaa siitä kaikki irti.

"Joo, onhan se, mutta ei se ihan toivottomalta vaikuta. Tylsyydestä se ainakin kärsii, kun se pureskelee kaikkea. Tänään puras mua kun haisin Spitiltä", selitin naurahtaen. "Kahvi on kyllä parasta", totesin ja jatkoin: "Joo, ainakin aluksi voitas mennä vaikka kentällä, kattoo nyt mimmonen ratsastettava se Khal on". Mietin jo hieman kauhissani, sillä minulle oli kerrottu Khalin olevan aika hurja aluksi, mutta ehkä se olisi fiksu-tyttö ja ottaisi Daliasta mallia.

Nyökkäilin mietteliäänä Kirstun kommenteille.
"No eikös se ole aika nuori?" muistelin tuon kertoneen. Ja olihan akhal-teke hyvin rauhaton rotu, joten eipä ihmekään, jos tekemisen puute aiheutti ongelmakäyttäytymistä nuorelle tammalle.
"Pitää viritellä sille joku lelu karsinaan", tajusin äkkiä. Jospa sillä vaikka olisi jotain vaikutusta.

"Kenttä sopii hyvin. Nyt siellä on kunnolla hiekoitettukin. Ja Dalia on todella kiltti, ehkä se rauhoittaa Khalia." Ainakin toivoin niin. Hantsu tappaisi mut, jos Khal päättäisi hyökätä Dalian kimppuun ja jotain sattuisi.. Puistelin päätäni. Nyt ei paranisi maalata piruja seinille. Kaikki menisi hyvin. Oikein hyvin. Pieni huoli silti teki pesää sisälläni ja painoi alas aiempaa intoani.

"Joo, se on viisi-vuotias. Twistille Khal on ainakin ihan kiltti, mitä nyt vähän näykkii leikillään kun se haluaisi leikkiä Twistin kanssa. Pitää vaan pitää kunnon turvaväli kun ratsastetaan", selitin ja hörppäsin kahvia. "Ja juu, ostin sille muuten jumppapallon tarhaan niin saa sen kanssa painia, niin Twisti voi syödä rauhassa. Unohdin sen vain kotiin. Pitää varmaan hakea taas joku julmetun iso oksa sen karsinaan yöksi, muuten tallissa ei nuku kukaan, kun se vati jyrsii muuten epätoivoisesti niitä kaltereita", kerroin nauraen.

Kirstun kertoessa Twistin ja Khalin tulevan toimeen tuntui heti jo hiukan turvallisemmalta.
"Se on kyllä hyvä vaihtoehto", kommentoin naisen pohdintaa oksasta, ja nousin sohvalta. "Mä lähden hakemaan Daliaa sisälle", ilmoitin, sillä en ollut saanut selvää oliko Kirstu valmis lähtemään vai ei.

Mustanpäistärikkö puoliverinen tuli höristen vastaan portille. Uteliaana se tapitti minua, sillä jos joku sen tähän aikaan haki tarhasta, oli hakija lähes aina Hantsu. Dalia antoi kiltisti kiinni, ja lähdin taluttamaan sitä tammatalliin jo paljon paremmalla tuulella. Pitäisin etäisyyden Khaliin, niinkuin Kirstu oli kehoittanut, ja keskittyisin hienoon tammaan, jota harvemmin pääsin ratsastamaan. Kirstu olisi toisessa rakennuksessa laittamassa Khalia, eikä täällä vielä tähän aikaan näyttänyt olevan muita.
"Saadaan olla ihan kahdestaan", supisin Dalialle, joka käänteli korviaan äänen suuntaan. Sidoin tamman käytävälle kaksinpuolin, otin siltä kevyen loimen pois ja hain harjaboksin. Vaikka hevonen ei ollut kovin likainen, harjasin sen oikein perusteellisesti turhia kiirehtimättä. Dalia nautti saamastaan huomiosta ja minä nautin saadessani touhuta sen kanssa.

Lähdin itsekin hakemaan hevosta tarhasta. Tai hirviötä, miten sen nyt haluaa ottaa. Khal antoi tosi nätisti ottaa kiinni. Vein sen talliin harjattavaksi. Harjaus sujui hyvin, kunhan vain Khalilla oli jotain tekemistä. Hain sille oksan. Mutta varustaminen ei ollut kyllä kivaa. Khal nosteli päätään pilviin suitsia laitettaessa ja potkaisi minua jalkaan kun laitoin satulaa. Onneksi minulla oli sen verran etäisyyttä, että selviäisin mojovalla mustelmalla. Lopulta olimme kuitenkin valmiit. Minäkin olin varustautunut kunnolla, pitkästä aikaa täytyi hakea turvaliivi ylleni. Menimme ulos Crimiksen ja Dalian luokse. Emme kuitenkaan liian lähelle. "Meillä vähän kesti", sanoin naurahtaen.

"Mä just tulin tähän", totesin naurahtaen Kirstulle. Olisihan se pitänyt tietää, että heilläkin kestäisi - olihan Khal varmasti hankala myös laittaa kuntoon. Huojentuneena huomasin, että Kirstu oli pukenut ylleen turvaliivin. Hyvä. Dalia liikehti aavistuksen levottomasti allani Khalin tullessa sen näköpiiriin, mutta huokaisi silitellesäni sen kaulaa rauhoittavasti. Dalialla oli uskomaton luottamus ihmisiin, jotka se tunsi. Olin noussut hevosen selkään jo tallin pihassa, jotta se olisi helpompi hallita mahdollisesti vaikeassa tilanteessa - jollaista ei kaikeksi onneksi nyt tullut(?). Siirryimme käynnissä kentälle, kun myös Kirstu oli päässyt hevosensa selkään(?). Suljin portin selästä käsin, ja siirryin sitten uralle lämmittelemään. Pysyttelin kentällä toisella puolella ja tarkkailin Khalia. En luottanut uuteen tammaan tippaakaan.

"No hyvä", sanoin naurahtaen. Khali katsoi uteliaana Daliaa, mutta ei onneksi yrittänyt mitään. "Musta tuntuu, että nousen selkään varulta vasta kentällä, kun ollaan suljetussa tilassa", sanoin Crimikselle naurahtaen ja talutin Khalin kentälle sekä laitoin portin kiinni. Nousin Khalin selkään. Khal oli hyvin levoton ja tuntui siltä, että kohta taitaa lähteä. Ja niin kävikin. Muutaman hienon käynti-askeleen jälkeen Khal ryösti ja alkoi mennä pukkilaukkaa. En voinut kuin nauraa. Olin jo unohtanut, että miltä kunnon pukkiolaukat tuntuvat. Spittiä kun ei oikein huvita enää. "Rauhoittuukohan tämä ikinä?" kysäisin nauruni lomasta. Ihme kyllä Khal oli melko hyvin ohjattavissa vaikka askellaji olikin täysin väärä.

Puistelin päätäni, kun Khal lähti riehakkaaseen pukkilaukkaan ja Kirstu vain nauroi. Kyllähän minä tuon tunsin. Spitti oli ollut aivan samanlainen nuorempana, eikä Kirstua se ollut hirvittänyt.
"Toivottavasti", totesin virnistäen punapään kysymykseen ja toppuuttelin Daliaa, jolla alkoi myös tanssijalka vipattaa. Toisen tamman riekkuminen sai senkin innostumaan, vaikkei se läheskään niin hurjaksi ryhtynyt. Mustanpäistärikkö otti vain levottomia sivuaskelia ja heilautteli hillitysti päätään. Se tiesi, ettei saisi riehua. Energiaa purkaakseni nostin hevosen raviin ja aloin tekemään päätyihin laajoja ympyröitä, väistellen aina tarpeen tullen sinkoilevaa Khalia. Ja Kirstu vain virnuili onnellisena selässä. Hullu mikä hullu.

Kaikella rakkaudella

Tovin reviteltyä Khal vähän rauhoittui ja siirtyi pukkilaukasta raviin. Khal puuskutti, mutta silti se vain yritti kiihdyttää. Koitin hidastaa sen käyntiin ja kas, sehän hidastikin. "Hyvä tyttö", kehuin Khalia ja taputin sitä kaulalle. "Noniin, hidastihan se, ja vieläpä ihan käskystä", selitin nauraen. Sain pidettyä Khalin käynnissä, vaikka se olisi halunnut kaahata. "Pitää varmaan koittaa kokeilla tälle joitain toisia varusteita, jos niistä kiikastaa", totesin ääneen. Mietin jo mielessäni hevosvarustekaupan antimia. Ja siinä samassa Khal ponkaisi laukkaan random hypyn jälkeen. "TUMPS". En edes ehtinyt tajuta, että se olin minä, joka putosi. Onneksi putosin hienosti takamukselleni, joten pääsin heti ylös. "Oma moka, ajatukset harhailivat", selitin Crimikselle ja lähdin ottamaan kiinni Khalia, joka juoksi pientä ympyrää kentän keskellä. Outo hevonen.

Nyökkäsin positiivisesti yllättyneenä, kun Kirstu sai Khalin hidastamaan käyntiin. Ehkä se ei ollutkaan täysin toivoton tapaus, ehkä.. En ehtinyt edes vastata Kirstun kommenttiin varusteista, kun tuo jo lensi maahan. Se siitä toivottomuudesta.
"Joo-o, se ei taida päästää sua helpolla", virnistin naisen kömpiessä ylös jäisestä hiekasta ja lähtiessä metsästämään ah-niin-ihanaa hevostaan. Koska Khal riekkui keskellä kenttää, sain sivut käyttöön. Hyödynsin tilanteen tekemällä pohkeenväistöä pitkällä sivulla. Dalia keskittyi ihmeen hyvin siihen nähden, että sen lajitoveri veti ihan omaa showtaan. Ei toki täydellisesti, mutta tarpeeksi hyvin jotta saimme muutamia hyviä väistöaskelia. Sitten piti taas muistuttaa, että me olimme tilanteesta huolimatta tekemässä töitä. Ehkä hevosen lisäksi myös minua - lennokaasti liikkuva Khal onnistui varastamaan huomiotani turhankin tehokkaasti. Oli se vain pirun kaunis hevonen, vaikka muuten aika hirviö. Kaunotar ja hirviö samassa paketissa.

Hetken Khalin ympärillä pyörittyäni sain kuin sainkin tamman kiinni. Nousin ratsaille kentän keskellä. Kyllä pyllyä vähän jomotti, kun istahdin satulaan. "mun beba on varmaa ihan musta, tekis mieli ratsastaa vaan kevyessä istunnassa", selitin Crimikselle. Pyysin Khalia siirtymään käyntiin, samalla olin kuitenkin itse valmiina rodeoon. Khal otti pari raviaskelta, mutta siirtyi käyntiin. Ilman rodeota. "Hmm, ehkä sua pitäisi juoksuttaa ennen ratsastusta niin saatais virtoja pois vähäsen", mietiskelin ääneen. Khal käveli reippaita askelia kentän reunalla. Tein sen kanssa muutamia voltteja ja nostin sitten ravin. Khal ravasi ehkä vähän turhan reipasta ravia, mutta sentään se ravasi. Ja vihdoin pääsin säästämään pylly-parkaani keventämällä.

"No ihan varmasti", virnistin. Jäinen hiekka oli melkoisen kova pudotusalusta. "Sitten se varmaan vasta lähtisikin..", mutisin kommenttia kevyestä istunnasta. Khal kuitenkin siirtyi suhteellisen nätisti käyntiin.
"Katos katos", kehuin ja yritin sitten keskittyä omaankin ratsuuni. Jatkoimme Dalian kanssa väistöjä, tällä kertaa paremmin keskittyen ja onnistuen.
"Juoksutus on kyllä erittäin hyvä idea", myöntelin Kirstulle.

Kun toinen ratsukko nosti raviin, nostin perässä. Olin positiivisesti yllättynyt ja huojentunut siitä, ettei Khal ollut vihainen Daliaa kohtaan. Pystyimme työskentelemään samalla kentällä häiritsemättä - tai varomatta - toisiamme. Kun Khal oli saanut päästellä höyryjä, alkoi se jo vähän rauhoittua. Ainakin minun silmääni se näytti siltä. Ravailimme kenttää ympäri, tehden välillä pääty-ympyröitä ja voltteja. Kaikessa harmoniassa; satuloiden narina ja hevosten kavioiden kopina vain kaikuen hiljaisuudessa. Nautin kuuliaasta, yritteliäästä hevosesta allani ja hyvästä seurasta. Olin minä vain onnellinen.

// Hei tosi kivalta näyttää toi profiilikuva! Ja sori kun on mennyt taas ikuisuus.

Khal meni loppuratsastuksen ajan oikein mallikkaasti, mitä nyt välillä kokeili, että olinko hereillä. Olin niin ylpeä siitä. Siitä voisi vielä tulla jotain. Vielä kun sen saisi totutettua oreihin ja ruuniin edes sen verran, ettei se hyökkäilisi niitä kohti. Oli ihanaa rentoutua loppukäynneille Khalin rodeon jälkeen. Annoin Khalille pitkät ohjat. Vielä en kuitenkaan uskaltanut itse irroittaa jalkoja jalustimista. Viittoilin Crimikselle innoissani, kun Khal käveli. Liikutin suutani: "katso, se kävelee". En uskaltanut sanoa mitään ääneen, jottei Khal olisi ampaissut yllättäen mihinkään. Aivan mahtava fiilis.

/Ei se mitään, mullakin vähän kestää välillä. Ja kiitti Varmaan voidaan lopetella tää ratsastus osio?

Laukkatyöskentelykin oli sujunut Dalian kanssa mallikkaasti. Olimme työstäneet keskiympyrällä harjoituslaukkaa ja pitkillä sivuilla lisättyä laukkaa. Ratsastuksen aikana olin saanut huomata, että Dalia oli todella herkkä avuille. Goldia sai välillä ratsastaa suhteellisen voimakkaasti, mihin nähden tämä oli ihan eri maata. Dalia olisi sellaisista avuista lentänyt varmaan kuuhun.

Loppukäyntien koittaessa kulmani kohosivat ihmetyksestä, kun Khal käveli nätisti ohjat pitkinä roikkuen. Kirstu loisti selässä kuin naantalin aurinko, ja minä olin Dalian ratsastamisen lisäksi onnellinen myös hänen puolestaan. Kirstu ei sanonut mitään, enkä minäkään. Me vain hymyilimme yhdessä, varjelimme tätä upeaa hetkeä. Khalilla oli kuin olikin toivoa. Kirstun usko vihaiseen hevoseen ei ollut yhtä tyhjän kanssa, päinvastoin. Kirstu oli pelastanut sen, ja hioisi siitä vielä timantin. Soimasin itseäni siitä, että olin itsekin tuominnut tamman heti alkuunsa. Kirstulla oli luontainen kyky tulla toimeen tulisten hevosten kanssa, ja voittaa niiden luottamus. Tiesinhän minä sen.

Taputtelin Daliaa tyytyväisenä kaulalle, ja ohjasin sen kentän keskelle. Laskeuduin selästä ja lähdin taluttamaan hevosta talliin purkua varten.

// Joo, lopetellaan vaan. Lopetetaanko koko rope vai oliko sulla vielä jotain ideoita? : )

Taputin Khalia iloisesti kaulalle, kun se pysähtyikin käskystä. Khal säpsähti taputustani ja nosteli jalkojaan, mutta pysyi kuitenkin paikallaan. Liu'uin alas Khalin selästä. "Voi että, kun olit loistava tänään", taputtelin Khalia innoissani. Khal yritti syödä huppuni karvareunusta ja hiuksia. "Hei, mennään talliin niin saat muuta syötävää", sanoin hevoselleni. "Pitäisikö meidän hevosten purun jälkeen juoda vaikka kahvit?" kysäisin Crimikseltä. Lähdin taluttamaan hevostani samalla Crimiksen perässä sopivan matkan päässä.

/No miten vain, vielä ei kauheesti ainakaan tule mitään mieleen