Kevin oli hakenut Dassin ja Amaran talliin hetkeksi, jotta saisi palautella Dassia pikkuhiljaa takaisin maanpinnalle "mammaloman pilvilinnoista". Ei menisi enää kauaa kun Amaran vieroitus alkaa kunnolla ja Dassillakin pääsisi taas tosi toimiin. Mies kiersi suosiolla kahden tammansa kanssa tallin keskellä olevat karsinat ja kiinnitti sitten Dassin viitos- ja kakkoskarsinan väliin, Amaran hän talutti karsinaan. Hän nappasi harjan käteensä ja harjasi tamman mustaa karvaa pitkin vedoin. Dassi luimisteli ja yritti näykkiä, mutta sai osakseen topakan ei:n ja pienen - ja myöskin kevyen näpäytyksen turvalle. Kevin keskittyi hetkeksi rapsuttamaan tamman säkää.
Tallin ovi kävi ja joku liikkui suoraa tietä tallihuoneen suuntaan, oven rymäytyksestä päätellen. "Oletkos nyt paikallas!", Kevin murahti Dassille, joka tanssahteli käytävällä. Amara katseli karsinan ovelta Kevinin ja Dassin touhuamista. Mies oli selvittelemässä tamman häntää ja väisti juuri ja juuri potkuun singahtaneen takajalan. Kevin tuumasi jälleen topakan ei:n ja kosketti hevosen lautasta. "Samanlainen kiukkupylly oot ku aina ennenkin", hän tuhahti ja siirtyi sitten taivuttelemaan tamman jalkoja. "Amara ei sitte ota mallia", mies jatkoi hetken kuluttua osoittaen sanansa uteliaalle varsalle, joka heilutteli päätään karsinassa.