Sissin muutto Hukkasuohon
Eveliina istui ison kaupunkimaasturin takapenkillä ja vilkuili levottomasti suoraa valvontakuvaa näyttävää monitoria trailerista. Matikanläksyt ja puoliksi syöty omena eivät enää kiinnostaneet, ne oli sysätty viereiselle penkille derivaattojen ja X-merkkien lukuisten kirjoitusten sekamelskaksi. Omena oli kastellut osan sivusta ja lyijytäytekynän teksti oli levinnyt yhtä epämääräiseksi kuin derivaatan määritelmä. Satulahuopia ja pinteleitä liikahteli auton takaosissa kaikissa eri sävyissä, ja Sissin nimellä brodeerattu fleeceloimi makasi tytön sylissä lämmikkeenä.
"Mutsi, ollaanko me kohta jo perillä?" Eveliina kysyi valittavaan sävyyn.
"Enää kakskymmentäkolme kilometriä näyttäs navigaattori", vastasi äiti Pahkamäki.
"Älä kutsua äitiäsi mutsiksi, äiti on äiti", vastasi isä Pahkamäki.
Sissi näytti myös levottomalta, mutta tyytyi kääntelemään korviaan ja vaihtoi painoa jalalta toiselle. Eveliina ei ymmärtänyt tätä typerää muuttopäätöstä. Helsingistä tänne Jumalan selän taakse. Parempi palkka, muka. Ihan varmasti isän palkka olisi riittänyt heidän asumiseensa Helsingissä. Kaikki kaverit asuivat siellä, muutto Rusalta jonnekkin hemmetin tuppukylän puskatalliin, jossa ei varmasti päässyt edes valmentautumaan - puhumattakaan että maastoesterata olisi edes jossain lähellä. Helvetti.
Ikuisuudelta tuntuvien koivupuiden ja mäntymetsän värittämien kilometrien jälkeen he saapuivat pienen tallin pihaan. Ei helvetti, tässäkö sitä oikeasti oltiin? Pihalla käveli karvainen tumma poni taluttajineen, ilman loimea. Järkyttävää. Ei Rusalla ollut tällaista. Täältähän oli ihan hemmetin pitkä matka Riders Inniin ja Ainoon, Niihamankin oli liian pitkä matka. Tyttö nousi autosta ja paiskasi oven kiinni mielenosoituksellisesti. Vanhemmat jäivät keskustelemaan karvaturriponin taluttajalle kun Eveliina avasi trailerin yläluukun ja laski lastaussillan alas.
"Mutsi voisiksä nyt oikeesti tulla auttamaan?" hän huhuili ärsyyntyneenä ja avasi trailerin etuluukun ja livahti sisälle.
Äiti Pahkamäki irroitti takapuomin saatuaan merkin että poni oli irroitettu edestä. Sissi otti muutaman vauhdikkaan askeleen taaksepäin ja päästi kimeän hirnahduksen.
"Suu kiinni, en mäkään halua täällä olla", Eveliina kuiskasi ponille ja rapsutti sen vaaleaa otsaa.
Tyttö talutti ponin sille merkittyyn karsinaan ja sitoi heinäpussin seinään, Sissi näytti hyvin tyytyväiseltä ja alkoi syömään heti vilkaisemattakaan ympäristöönsä. Eveliina riisui ponin viininpunaiset kuljetussuojet ja samansävyisen talliloimen ja lähti etsimään niille paikkaa.
Kun tavarat olivat suurinpiirtein omilla, uusilla paikoillaan tyttö asteli takaisin Sissin karsinaan, antoi suukon silkinpehmeälle turvalle ja kaatoi iltaämpärin sen rehukaukaloon. Hän katseli hetken ovelta kun tamma alkoi innokkaasti imuroimaan ruokaa sisuksiinsa, sulki oven ja kääntyi tallipihaa kohti. Ehkä tästä ei tulisi niin kamalaa, tyttö ajatteli muttei tuntenut oloaan kovin toiveikkaaksi.
(Pahoittelen kirjotusviEheitä, mulla on kevyt tarkkaavaisuushäiriö!)
Pääsivu 
Latest images 
Haku 
Rekisteröidy 
Kirjaudu sisään 
