Vastaan unenpöpperöisenä puhelimeeni. Kello näyttää kolmea aamuyöstä, huomaan soittajan olevan Sammy Wexford, tulevan hevoseni kasvattaja. Kello Englanissa on yksi aamuyöstä. Siristän silmiäni, näyttö on aivan kirkas ja vastaan puhelimeen mumisten englanniksi:
"Miisu täällä".
"Hei Miisu! Summer on nyt varsonut aika jännänvärisen orivarsan. Varaas tyttö nyt pian lennot Englantiin sieltä Suomesta, että saat nähdä uuden vauvasi", vanhemman puoleinen mies puhuu ylpeänä kunnon brittiaksentilla. Pystyn vain myhähtämään vastaukseksi.
"Puhutaan huomenna lisää", mies vauhkoaa vielä ja vastaan myötävästi. Puhelin tipahtaa kädestäni lattialle ja nukahdan uudestaan.
Aamulla herään väsyneenä ja taaperran ylisuuressa T-paidassa sekä villasukissa kohti keittiötä. Laitan vedenkeittimen lämpeämään ja teepussin valkoiseen mukiini. Siinä on koristeena turkoosit viikset. Silitän hajamielisesti mustavalkoista kissaani, jolle annan puolet Latzin märkäruokapussista. Saan kiitokseksi pienen puskun kättäni vasten ja hännän heilautuksen, kun nelijalkainen alkaa ruokaansa syömään tyytyväisenä. Vedenkeitin on napsahtanut pois päältä, ja kaadan kuumaa vettä mukiini. Istahdan tuolille ja alan selailla Instagramia, oikealla kädelläni lusikkaa heilutellen teen joukossa.
Otan kuumasta aamujuomastani hörpyn, nielaisten sen väärään kurkkuun - Wexford_Thoroughbreds-niminen käyttäjä on julkaissut kuvan maailman söpöimmästä varsasta ja muistan yht'äkkiä yöllisen soiton. Tiedän, ettei Sammy itse ole Instagram-tiliä tehnyt, vaan hänen poikansa Christian. Yskäisen pari kertaa ja inhottava tunne jää kurkkuun, mutta syöksyn puhelin vasemmassa kädessä läppärilleni. Avaan koneella heti Norwegian lentoyhtiön sivut ja etsin samalla Sammyn numeron, soittaen miehelle.
"Ai onko sitä nyt kunnolla herätty", vanhempi mies nauraa puhelimeen ja alan kerrata yön puhelua mielessäni.
"Christian oli jonkun kuvan julkaissut. Katsoinko ihan väärin, vai oliko se Summerin jalat siinä taustalla", selitän. Sammy sanoo silmieni olevan edelleen kunnossa, ja että kuvassa tosiaan oli minun varsani. Mies oli minulle oman kasvatin luvata, kun olen Wexfordin tilalla ollut parikin kesää töissä. Summer oli lempitammani, jota enitin ratsastinkin. Nyt saisin siitä varsan! Pieni hevostyttö sisälläni kirkuu onnesta, samalla etsien lentoja Lontooseen mahdollisimman halvalla.
"Jos lähden jo heti tänään sinne päin, oletteko valmiita sijoittamaan minut ainakin kuudeksi kuukaudeksi teille?" kysyn ja saan innostukseltani hakea keittiöstä lopun teeni. Sammy vastaa myöntävästi ja lupaan ilmoitella, kun Lontooseen asti pääsen. Nyt siis pitäisi alkaa pakata!
~Illemmalla samana päivänä~
Hengitykseni melkein salpaantuu, kun näen pienen heiveröisen orivarsan seisomassa Summerin vierellä. Tamma hörisee äidillisesti ja selvästi näyttää teostaan ylpeänä. Silitän rautiaankimon turpaa hymyillen.
"Hienon varsan olet kyllä pyöräyttänyt", hymähdän. Varsa pitää jonkun pienen inahduksen, joka kuulostaa piippaukselta. Emä vilkaisee jälkikasvuaan hieman huolissaan.
"Ihme piipperi", naurahdan. Vieressäni on matkalaukku, jossa on tärkeimmät tavarat kuudeksi kuukaudeksi. Osa vaatteistani tallin vintillä jo odotteleekin, jossa saisin nyt sitten asua.
"I will call him Piippi", kerron Sammylle, joka on jo tottunut outoihinkin nimivalintoihin ja tyytyy vähin äänin. Virallinen nimi kuullemman tulee olemaan Wexford Slyther, mutta Piipiksi nyt tuo pieni piippava otus on ristitty. Varsa pitääkin uudestaan piippaukselta kuuluvan äänen ja olen varma nimivalinnastani. Täysiverinen kokeilee rajojaan ja alkaa pomppimaan pienesti ympäri varsomiskarsinaa. Summer huokaisee syvään ja väistää sivuun, kun hopeanruunivoikko ori huitelee pitkillään jaloillaan minne sattuu. En voi kuin hymyillä, uskon orista tulevan vielä ihan kelvollinen otus.