PääsivuPääsivu  KalenteriKalenteri  FAQFAQ  HakuHaku  KäyttäjälistaKäyttäjälista  KäyttäjäryhmätKäyttäjäryhmät  RekisteröidyRekisteröidy  Kirjaudu sisäänKirjaudu sisään  

Jaa | 
 

 Prookkis

Siirry alas 
Siirry sivulle : Edellinen  1, 2
KirjoittajaViesti
Emilia
Mode
Mode
avatar

Viestien lukumäärä : 324
Join date : 10.08.2013
Ikä : 25

ViestiAihe: Prookkis   Su 4 Joulu - 18:59

First topic message reminder :

JOULU 4.12.2016
"Noh, äläs nyt, mun mielestä se on oikein nätti", mutisin huvittuneena Hallan järkyttyneelle ilmeelle. Kyllähän se nyt oli järkytys, kuusenoksa JA Hevosia Syövä Punainen Pallo karsinan ovessa. Tamma ei tainnut arvostaa sisustusideoitani. Kamalaa. Hallan maailma menisi sekaisin nyt ainakin puoleksi vuodeksi, kun hän joutuisi joka kerta ohittamaan Hevosia Syövän Punaisen Pallon ja pörisemään sille kuten kunnon leidin kuuluu. Kamalaa. Järkyttävää. JOULU tulee. Ja Hallan mielestä tämä JOULU oli selkeästi jokin paha juttu, jos se tarkoitti Hevosia Syövien Punaisten Pallojen lisääntymistä talliympäristössä. Järkytys. Halla joutuisi nyt selkeästi turvautumaan naapurikarsinan Sagan apuun taistelussaan Hevosia Syöviä Punaisia Palloja sekä lähestyvää JOULUA vastaan.

Tumppi sentään otti JOULUN vastaan rennosti. Hieman sen piti maistella Punaista Palloa Joka Ei Syö Hevosia, ja testata sen narun kestävyyttä. Varmaan kiskaistakseen sen heti pois ovesta kun silmä välttäisi, sillä eihän nyt joulupallerot sopineet oritallin äijämeininkiin. Näissähän oli vähän glitteriäkin!
"Mamma hei, tää ei maistu hirveen hyvältä. Mamma hei, Herkku varmasti nauraa mulle jos mulla on tällainen tyttöjen juttu ovessa. Mamma hei, Kenillä on uusi loimi, ja se on paljon hienompi kuin mun pinkki yksisarvisloimi! Mäkin haluun sinisen loimen! Mamma hei, älä nyt mene vielä! Mamma! Mammaaaa!" Tumppi tuntui puhelevan. Ainakin se siihen malliin pörisi ja hörisi. Jouduin palaamaan matkaltani satulahuoneeseen ruunan kiljuessa perääni. Lahjoin Tumpin jäämään ihan yksikseen muiden hevosten kanssa puolikkaalla omenalla.

Olin tänään vastuussa iltatallista, sillä kaikilla muilla oli jotain tärkeätä menoa. Ei se minua haitannut, vaikka olinkin tallilla aivan yksin. Heinät ja muut rehut olin jo jakanut, suurin osa hevosista jo hyvää vauhtia syöneetkin ne, mutta minulla olisi vielä käytävien lakaisu tekemättä. Olin jäänyt haaveksimaan tammatalliin hevosten tyytyväistä rouskutusta ja radiosta kuuluvaa joulumusiikkia. Ja tietenkin sisustanut Hallan karsinanoven uudelleen. Tammatalli muuttui vauhdilla siistiksi, mutta joutuessani jättää radion seuran muihin talleihin siirtyessäni, lakaisuvauhti hidastui. Siis siihen saakka, kunnes keksin hyräillä.

Joulumaa on muutakin kuin tunturi ja lunta
Joulumaa on ihmismielen rauhan valtakunta.
Eikä sinne matka silloin kovin kauan kestä
Joulumaa jos jokaiselta löytyy sydämestä!

Astelin juuri parahiksi ulos viimeisestä tallista, kun pimeältä taivaalta alkoi tupruttaa suuria lumihiutaleita. Lukitsin viimeisenkin oven perässäni, ja jäin ulos hämärälle tallipihalle, jonka ainoa valo oli parkkipaikan kellertävä valopylväs. Hengitys huurusi, kiristyvä pakkanen nipisteli poskia. Minusta tuntui, että olin löytänyt aivan oman joulumaani.


Viimeinen muokkaaja, Emilia pvm Ma 6 Maalis - 13:29, muokattu 2 kertaa
Takaisin alkuun Siirry alas
Näytä käyttäjän tiedot

KirjoittajaViesti
Kei
Mode
Mode
avatar

Viestien lukumäärä : 201
Join date : 22.10.2014

ViestiAihe: Vs: Prookkis   Pe 24 Helmi - 17:54

Ahhaha, hyljemäinen hyppytyyli! Sanoisin naurukohtauksia monikossa. Laughing No ei mutta, kyllä sen siitä solakammaksi saa. Oon onnellinen, että oot löytänyt ponin, jonka kanssa tuut juttuun. : )

+ Tykkään todella tuosta kuvasta! Niin sun näköistä, HYVÄÄ jälkeä. ♥️
Takaisin alkuun Siirry alas
Näytä käyttäjän tiedot
Emilia
Mode
Mode
avatar

Viestien lukumäärä : 324
Join date : 10.08.2013
Ikä : 25

ViestiAihe: Vs: Prookkis   Ke 22 Helmi - 13:50

Kyllä me ollaan kavereita
22.2.2017

Arki oli lähtenyt rullaamaan hyvin Prookkiksen kanssa. Se oli ollut minulla jo kaksi viikkoa ja päivän, ja siinä ajassa olimme jo kerenneet aiheuttaa pahan naurukohtauksen Keille ("Ahha, apua, miksi se on noin paksu, tuleeko sun jalat ees satulasta yli? Mistä edes löysit noin pitkän satulavyön?" (Siinä oli lisäosa, ja sekös vasta huvitti Keitä entisestään.)), käyneet pellolla pyörähtämässä ja juuttumassa kiinni hankeen ("Tarviitteko nosturin siihen, kun vatsa otti kiinni maahan?" "Kei hiljaa siellä, ei oo mun syy että tällä on lyhyet jalat ja hanki on syvä."), ja keksineet, että Prookkis rakasti sen niskan rapsuttamista.

Hallan kanssa olin viettänyt viimeisiä hetkiämme yhdessä. Johanna tulisi hakemaan hevosensa ensi viikon keskiviikkona, maaliskuun ensimmäinen päivä. Se oli oikeastaan osasyy siihen, miksi edes ostin Prookkiksen niin pian Tumpin kuoleman jälkeen. Olin tajunnut, että kun Johanna oikeasti laittoi pillit pussiin lääkiksen kanssa, minä jäisin hevosettomaksi. Ja vaikka tallille meno oli tuntunut kuinka raskaalta, tiesin, etten voisi olla poissa kauaa. Siksi olinkin löytänyt itseni netin markkinasivuilta, ja kun kivoja hevosia tuntui olevan vaikka kuinka monta, kirjoitin oman ilmoitukseni, jossa ilmoitin etsiväni kivaa harrastekaveria, jonka iällä tai kokemuksella ei ollut juurikaan väliä. Ainoana esteenäni oli hinta, ja se, etten halunnut mitään kamalan kärttyistä hevosta, jonka kanssa kaikki olisi tappelun tulosta. Kahdella vastanneista oli mukavan oloiset hevoset myynnissä, toisella Prookkis ja toisella Randy, kisaeläkkeelle jäävä estehevonen, joka kuulemma hyppäsi kepeästi 140-ratojakin. Kävin katsomassa molempia, ensin Randya, joka oli muuten tosi kiva, mutta se oli aavistuksen liian menevä ja säikky makuuni. Ja en minä sillä osannut hypätä, hermostutin vain hevosen, kun en ollut yhtä kepeä ja ketterä selässä kuin sen omistajan tytär. Prookkis taas oli aivan toisesta lähtötasosta. Se oli ollut vuoden vähäisellä käytöllä, ja lihonnut huomattavasti. Se ei ollut lähelläkään yhtä osaava kuin Randy, mutta oli huomattavasti tasaisempi. Prookkiskin oli reipas ja kuumahko, mutta ei samalla lailla herkkähipiäinen sipsuttelija. Ja tamman hyljemäinen hyppytyyli oli huomattavasti helpompi minulle kuin osaavan, hyvin ponnistavan hevosen tyyli. Lopulta asian kuitenkin ratkaisi se, että Prookkis oli halvempi, ja kuulemma Randy sai heti hyvän kodin. Enkä voi kieltää sitä, että erään pikkutamman nappisilmät veivät sydämeni kokonaan.

En ollut kyllä katunut ostostani. Hieman lihava se oli, mutta sen voisi aina muuttaa. Ja sitä paitsi, mitä sitten, jos se oli hieman pyöreähkö, olisipahan ainakin minulla mukava kyyti ilman satulaa supersöpön ponini selässä.  
Takaisin alkuun Siirry alas
Näytä käyttäjän tiedot
Crimis
Admin
avatar

Viestien lukumäärä : 727
Join date : 12.11.2012
Ikä : 25

ViestiAihe: Vs: Prookkis   Ti 7 Helmi - 23:03

Mä olen kyllä samaa mieltä sun kanssa, Prookkis ON söpö! Värityskin on niin kaunis. Kei on tollanen tyhmy elitisti.

Suorastaan ihana ensimmäinen kosketus uuteen tulokkaaseen. Pisti hymyn huulille. Ja tuo loppuhuipennus!
Ja vitsailkoon Kei mitä tahansa, sepä ei ollut nähnyt sitä ratsastajan kanssa. (Silloin se vasta lihavalta näyttikin.)

+ Kuva on loistava! Sun ronski tyyli värittää näyttää hämmästyttävän hyvältä. : )
Takaisin alkuun Siirry alas
Näytä käyttäjän tiedot http://hukkasuo.weebly.com
Emilia
Mode
Mode
avatar

Viestien lukumäärä : 324
Join date : 10.08.2013
Ikä : 25

ViestiAihe: Vs: Prookkis   Ti 7 Helmi - 21:21

Ikiliikkuja se on
7.2.2017


"Kauankohan luulet, että se jaksaa juosta?"
"Hm, se nähään sit."
"Emilia, se höyryää... Tossa se on jo vartin juossut, ei noin paksusta ponista uskoi--"
"Hei, ei, seis, stop. Puhut nyt Kei hyvä mun ponistani, ja minähän en läskejä hevosia omista."
"No sun ponisi vatsa tursuaa ulos sen loimesta."
"Hän on pyöreä, naisellinen. Ei lihava."
"Jep jep... Kato! Nyt se pysähty!"
"Eikö se ookkin söpö.. Kato nyt, tollanen nappisilmä, oikea missi."
"Sillä on harja takussa."
"Älä ole noin negatiivinen, se on maailman kaunein poni."
"Siitä voidaan olla montaa mieltä. Ei se mikään valioyksilö ole, mut-- okei okei, on se ihan söpö."


Keillä tuntui olevan paljon sanomista uudesta, puolisen tuntia sitten saapuneesta suojatistani. Se oli vain katkera, että minulle oltiin tarjottu myös kokenutta, 150 -senttistä siroa hyppypuokkia, mutta valitsinkin sen sijaan nuoren ja kovin pyöreän ponitamman. Sitä paitsi, Prookkis oli ihana. Ja vitsailkoon Kei mitä tahansa, sepä ei ollut nähnyt sitä ratsastajan kanssa. (Silloin se vasta lihavalta näyttikin.)
Takaisin alkuun Siirry alas
Näytä käyttäjän tiedot
Crimis
Admin
avatar

Viestien lukumäärä : 727
Join date : 12.11.2012
Ikä : 25

ViestiAihe: Vs: Prookkis   Pe 3 Helmi - 18:35

Taas sä jätät mut ihan sanattomaksi. Mielenkiinnolla jään odottamaan, miten tilanne tästä kehittyy. Pointsit muuten loistavista otsikoista! Smile
Takaisin alkuun Siirry alas
Näytä käyttäjän tiedot http://hukkasuo.weebly.com
Emilia
Mode
Mode
avatar

Viestien lukumäärä : 324
Join date : 10.08.2013
Ikä : 25

ViestiAihe: Vs: Prookkis   La 21 Tammi - 1:14

Välttämätön
21.1.2017

Syvään henkäisten nykäisin satulahuoneen oven auki. Halusin paeta paikalta, antaa jonkun muun tehdä tämä. Mutta kuka? Sitä juuri, ei ollut ketään muuta. Tästä minun pitäisi selvitä yksin.

Olin käynyt tallilla Tumpin kuoleman jälkeen tasan kerran, ja sen jälkeen jäänyt kotiin sulattelemaan asiaa. Kei oli ollut koko ajan aivan ihana, ja tarjoutunut jutteluseuraksi sekä liikuttamaan Hallaa. Kiitollisena olin antanut hänelle ruokintaohjeet ja vapaat kädet, ja vuorostaan saanut kuvakuulumisia Hallasta.

Ja nyt seisoin keskellä satulahuonetta, aikeissani tyhjentää Tumpin tavarat. Pakko se olisi joskus tehdä, ja se muuttuisi vain vaikeammaksi hetki hetkeltä. Parempi vain tehdä koko juttu kerralla. Kerran se kirpaisee. Kuin laastari.

Laastarit mielessäni keräilin loimia ja harjoja ikeakassiin, yrittäen pitää tunteita kurissa ja ajatella järkevästi. Joku osa minusta halusi viedä helmoista kuraisen sadeloimen kotiin ja nuuhkia sitä jotten unohtaisi Tumppia. Se järkevä puoli kuitenkin taitteli loimen pesuun menevien kassiin. Tumpin pinkki yksisarvisloimi pääsisi kyllä pesun jälkeen sohvalle, sillä se oli maailman mukavin loimi johon kääriytyä kylminä tallipäivinä. Ja siinä ei ollut edes mahavöitä, vaan se piti pistää kiinni erillisillä loimivöillä. Ei sillä enää ollut väliä.

Selvisin urakasta yllättävän hyvin, vähillä kyynelillä ja nopeasti. Talsiessani autolle tavarasäkkejä rahdaten näin sen tyypin jonka nimeä en muistanut taluttavan kimoa arabia talliin. Tallille oli tullut lyhyessä ajassa aivan älyttömästi uusia hevosia, useille toinen hevonen. Tumppi oli tuhkana ja Johannakin oli puhunut, ettei lääkis olisikaan hänen juttunsa. Hallakin saattaisi siis lähteä kevään aikana. Jippii ja sitten olisin hevoseton. Toisaalta, tauko saattaisi tehdä ihan hyvää, tallille meno kun oli viime aikoina tuntunut kovin pakotetulta.

Muiden hevosia ja kateutta ja ikävää mielessäni pyöritellessä heitin ikeakassit turhan voimakkaasti takakonttiin, paukautin sen kiinni, ja istahdin autoon yhtäkkiä kovin vihaisena. Hiiteen koko touhu, miksi edes tein tätä? Miksi kaiken paskan piti aina käydä minulle?

Istuin hetken aikaa hiljaisen vihan vallitessa paikallaan autossa, nyppien kärsineitä kynsinauhojani entistä huonompaan kuntoon. Tajusin, että tämä oli ihan tyhmää, käyttäydyin kuin pieni kakara. Niinpä starttasin vanhan autoni ja katkerana kurvasin vauhdikkaasti pois parkkipaikalta. Jääkööt taakse koko roska. Ei sillä enää ollut mitään väliä. Ei ilman Tumppia.
Takaisin alkuun Siirry alas
Näytä käyttäjän tiedot
Kei
Mode
Mode
avatar

Viestien lukumäärä : 201
Join date : 22.10.2014

ViestiAihe: Vs: Prookkis   To 12 Tammi - 15:26

Jos multa kysytään, niin tässä tilanteessa vollottaminen tallin lattialla kertoo vaan rakkaudesta. Ja siitä, että tunteitaan pystyy purkamaan, mikä on kuolemaa käsitellessä ehdottoman tärkeää. Voi Emilia rakas. Sattuu nähdä, miten kärsit.. Ja tämä on ihan liian tuttua. ;n;

Oon kuitenkin todella ylpeä siitä, että sä tulit käymään tallilla. Jaksoit jopa ratsastaa! Mutta ota ihan rauhassa ja anna itsellesi aikaa. Mä voin auttaa Hallan ratsastamisessa, Twistin kanssa ollaan jo käytännössä valmiita. Eli aikaa on. : )

Mutta joo. Kirjoitat tosi aidosti ja niin helvetin sydäntäsärkevästi, vau. Nää jättää mut ihan sanattomaksi. Ei korjattavaa, ei lisättävää.
Takaisin alkuun Siirry alas
Näytä käyttäjän tiedot
Emilia
Mode
Mode
avatar

Viestien lukumäärä : 324
Join date : 10.08.2013
Ikä : 25

ViestiAihe: Vs: Prookkis   Ti 10 Tammi - 13:28

Takaisin satulaan, ainakin melkein
10.1.2017

En ollut vieläkään käynyt tallilla sen jälkeen. Tiesin kyllä, että mitä pidempään odottaisin, sen vaikeammaksi se tulisi. Tiesin myös sen, että minun piti ennen pitkää mennä tallille, Halla ei voisi seistä liikuttamattomana, ja sen ruoatkin pitäisi tehdä. Ja, vaikken halunnut myöntää sitä itselleni, Tumpin tavarat pitäisi kerätä kasaan. En voisi pitää itselläni tyhjää karsinaa, vaan siihen muuttaisi joskus joku toinen hevonen. Siitä oli miltei viikko. Sen viikon aikana olin ollut kotona, ja sitten töissä. Töihin, kotiin, syömään, nukkumaan. Niin oli se melkein viikkoni kulunut.

Olin herännyt horroksestani silloin, kun Tumpin karsinan ovelta oli kuulunut yllättynyt vinkaisu. Siinä seisoivat vieri vieressä Crimis ja Kei, jotka eivät näyttäneet tietävän mitä tehdä. Crimiksellä oli käsi suunsa edessä, ja Kei näytti siltä, kuin alkaisi itkeä kohta. Minut oli loppujen lopuksi pitänyt irrottaa Tumpista, eikä sen jälkeen jalat kantaneet kunnolla. Sain aikaiseksi siirtyä karsinan ulkopuolelle ennen kuin olin lysähtänyt istumaan ja itkemään. Kunnolla. Tumpin seurassa olin vain nyyhkinyt hiljaa, sitten silittänyt sen kaulaa hiljaa ajattelematta mitään, mutta nyt, nyt, kun sen pää ei ollut enää sylissäni ja harja ei ollut sormieni ympärillä, kyyneleet tulivat kunnolla.

Näin jälkeenpäin ajatellen, en varmaan vaikuttanut järin fiksulta vollottaessani tallin lattialla, mutta ehkä se annettaisiin anteeksi. Kun olin saanut itseni kerättyä, olin soittanut tuhkauspalveluun (olin pari vuotta sitten alkanut säästää tulevaa varten, kun olin päättänyt, että minun Tumppiani ei muuten mihinkään kuoppaan heitettäisi). Ja sitten kun Tumppi oltiin haettu pois, minä olin lähtenyt pois tallilta. Enkä ollut palannut. Paitsi nyt.

Nyt seisoin Hukkasuon parkkipaikalla, pohtien oliko tämä hyvä idea. Henkäisin syvään, ja suuntasin tammatalliin. Oritalli olisi vuorossa myöhemmin, jos ollenkaan. Hevoset olivat tarhassa, mutta tallissa oli Kirstu ja Crimis Twistin ja Goldin kanssa.
"Moi…" moikkasin hiljaa.
"Hei!" kuului Kirstulta pirteä vastaus. Crimis nyökytteli tervehdyksen.
"Tulitko Hallaa ratsastamaan?" Crimis kysäisi ja jatkoi Goldin harjausta.
"Joo, ei se voi tuolla tarhassa seistä ikuisuuksia… Ja niitä Tumpin… tavaroita pitäis kans alkaa keräillä", hymyilin aavistuksen surullisena, ja jatkoin matkaani.

Halla oli ratsastettu ja hoidettu, sen ruoat laitettu valmiiksi seuraavaksi viikoksi, ja nyt seisoin keskellä tallipihaa, pohtien lähteäkö vai mennäkö oritalliin. Päädyin jälkimmäiseen vaihtoehtoon, ja harpoin kohti ovea, mutta pysähdyin sen eteen. Ei, pakko se oli mennä. En voisi vältellä oritallia ikuisuuksiin, varsinkaan jos tekisin talleja. Syvään henkäisten nykäisin oven auki, ja astelin sisään. Ihan normaali talli, ei mitään erikoista. Sillä pääsin Tumpin karsinalle saakka, sen loimet edelleen siististi viikattuina ovessa, riimu naulassa roikkuen, ja ruokakupissa edelleen sen viimeisen aterian jämät. Nopeasti ohitin karsinan ja menin satulahuoneeseen, toivoen, että ikävä hellittäisi siellä. Se oli virhe, sillä satulahuoneessa oli edelleen Tumpin satula ja suitset ja harjat ja kaikki tavarat siististi omilla paikoillaan, ja ikävä kouraisi rintaa vielä kovemmin. Nyyhkäisten peitin kädellä suuni, ja reippaasti kävelin ulos tallista. Ei. Ei vielä. Huono idea. Pidättelin kyyneleitä autolleni saakka (olin saanut siihen eilen uuden akun), ennen kuin aloin vollottaa otsa rattiin painautuneena. Voi Tumppi, minkäs teit.
Takaisin alkuun Siirry alas
Näytä käyttäjän tiedot
Kei
Mode
Mode
avatar

Viestien lukumäärä : 201
Join date : 22.10.2014

ViestiAihe: Vs: Prookkis   To 5 Tammi - 23:52

;___________; Ja talliin astuessa pääsi miehellä itku. Kokemuksen syvällä rintaäänellä voin sanoa, ettei mikään satu niin paljon kuin ensimmäisen oman hevosen menetys.

Suorastaan sydäntäriipaisevan aitoa kerrontaa, vau. Kyyneleet silmissä tätä luin ja lopussa vaan jäin tujottamaan ruutua..

Tumpin kuva on UPEA! Komea ruunaherra ♥
Takaisin alkuun Siirry alas
Näytä käyttäjän tiedot
Emilia
Mode
Mode
avatar

Viestien lukumäärä : 324
Join date : 10.08.2013
Ikä : 25

ViestiAihe: Vs: Prookkis   Ke 4 Tammi - 23:08

Elämäni pisin yö. Siitä olin varma, vaikka olin ollut vuodenvaihteen yövuorossa, tehtävä tehtävän jälkeen. Silti, tämä oli ollut varmasti elämäni pisin yö. Ei epäilystäkään.

Päivä oli alkanut hienosti, vapaapäivä poliisintöistä, ulkona parisenkymmentä astetta pakkasta, ja aurinkokin paistoi! Aurinkoinen oli myös mieleni, sillä neljäs tammikuuta olisi se päivä, jolloin ratsastaisin Tumpilla. Voi että, kuinka innoissani olin! En ollut istunut rakkaan ruunani selässä miltei puoleentoista kuukauteen, ja vaikka olin joka päivä touhunnut sen kanssa ahkeraan, oli minulla ollut jo ikävä sitä luisevaa selkää ja kiemurtelevaa ravia. Olin tehnyt aamutallin, käynyt syömässä, ja nyt talutin hymyssä suin pakkasesta pörheän hevoseni maneesiin.  Siellä oli yksi niistä uusista yksärinomistajista ruunikon puoliverisensä kanssa, ja tervehdin tuota hymyillen. Salla oli juuri kävelemässä hevosensa kanssa maasta käsin, joten varovasti kysyin, voisiko hän ottaa kuvan meistä sitten kun olisin selässä. Tästä piti saada Keille kuvatodisteita, kyllä se lopulta oli ollut oikeassa että Tumppi tulee kuntoon. Salla nyökytteli ja kiitollisena ojensin hänelle puhelimeni (vanha oli lahonnut jokin aika sitten ja minunkin piti siirtyä alylaiteaikaan, nyt minulla oli jopa värikamera! Ja kuvatkin olivat parempia kuin pikselimössöä) ja könysin selkään. Tumppi olisi tapansa mukaan halunnut kovin jo lähteä liikkeelle, mutta suostui seisomaan hetken paikoillaan ja katselemaan korvat hörössä Rockya.
"Kiitos kiitos, jos jätät sen vaikka siihen tuolille?" olin ehdottanut kuvan jälkeen, ja niin Salla laski puhelimeni tuolille ja lähti maneesista.

Ratsastuksen jälkeen olin juoksuttanut Hallan, vieläkin aivan kikseissä Tumpista ja tulevaisuudesta. En ollut tehnyt sen kanssa mitään erityistä, mennyt vain askellajit läpi ja sitten ravaillut rennosti eteen-alas, mutta silti kaavailin kaikkea. Kesällä voisi kilpaillakin, nyt kun oli maneesi niin talvellakin voisi hypätä, Kei saisi seuraavan projektinsa…

Pilvilinnoilla liihotellen olin lähtenyt tallilta iltapäivällä, vain saadakseni puhelun vähän yli yhdeksän. Päivällä niin pirteänä tarhaan juoksentelemaan jäänyt Tumppini makasi nyt kuulemma ähkyisenä karsinassaan. Hätäisenä olin sopertanut  Hantsulle että Tumppi piti omenamehusta, ja tulevani paikalle mahdollisimman pian. Se osoittautui hieman hankalemmaksi kuin oletin, sillä tässä välissä mitä olin ollut kotona, joku oli ottanut ja lähtenyt keskiaikaisen autoni akun kanssa. Siitä vain, se oli jo viittä vaille rikki muutenkin, mutta nyt, miksi juuri nyt? Voihkaisten olin läimäyttänyt konepellin kiinni, voro kun ei ollut edes vaivautunut sitä sulkemaan, ja soittanut sitten ainoalle, kenet pystyin tässä ajattelemaan.
"Hei", Kei oli vastannut hetken kuluttua.
"Tumpilla on ähky ja mun pitää päästä tallille ja mun autosta pöllittiin akku ja mä tiiän että sulla oli se joku juttu mut mun pitää päästä tallille ja--"
"Hei, hei, öh, joo, joo, ähky? Missä oot nyt?"
"Tässä talon parkkiksella ja mulla ei oo edes hanskoja ja en haluais ostaa taksia kun ne maksaa niin paljon", Kei ei varmasti ollut saanut edes selvää epätoivoisesta puheryppäästäni, mutta oli sanonut vievänsä minut tallille.

Olin suorastaan juossut liikkuvasta autosta ulos, unohtaen kiittää Keitä, joka tämän kiemuran takia oli myöhästynyt vähän sieltä jutustaan, ja sännännyt oritalliin. Tumppi ei ollut kuulemma noussut ylös vaikka oltiin millä maaniteltu, omenamehut eivät olleet kelvanneet, eläinlääkärille oltiin jo soitettu.

Eläinlääkäri osoittautui hyödyttömämmäksi kuin olin olettanut. Ei se hänen syynsä ollut, mutta olin epätoivoisessa mielessäni jo kuvitellut, kuinka yksi piikki pelastaisi tuskissaan hikoilevan hevoseni ja se nousisi tyytyväisenä takaisin jaloilleen ja kaikki olisi taas hyvin. Sen sijaan olin saanut piikin, ja sen mukana hiljaiset sanat:
"Jos se ei tuosta nouse edes tässä yön aikana…"
Ohjeiksi annettiin soittaa aamulla uudestaan, mikäli Tumppi ei tokenisi. Ajattelin tietenkin, että totta kai se nousee, pakkohan sen, ei meidän polkumme päättynyt tähän. Ehei.

Hantsun oli pitänyt jatkaa matkaa, minä olin jäänyt kyyristyneenä Tumpin luokse. Olin jättänyt huohottavan hevoseni vain hetkeksi, hakeakseni satulahuoneesta loimen sen peitteeksi. Tumppi ei noussut, aika kului. Jossain vaiheessa Hantsu oli ilmestynyt paikalle viltti kädessään ja kahvikuppi toisessa. Kello oli kuulemma kymmenen ja hän oli pistänyt muut tallit jo lukkoon, mutta saisin kuulemma jäädä tänne heppavahtiin niin pitkäksi aikaa kuin halusin. Olin kiittänyt kohteliaasti ja ottanut kahvin vastaan, ja jäänyt sitten yksinäni hämärään talliin.

Kahvit oli juotu aikoja sitten, minulle oli tullut kylmä ja jalkani olivat puutuneet. Tumpin pää oli sylissäni, ja olin hiljaisena pyöritellyt sen harjaa. Sitten minulle oli iskenyt paniikki.
"Tumppi, Tumppi hei… Yritä kerran, kerran vielä? Jooko? Mun takia? Nouse vaan seisomaan, helppo juttu eiks nii, joka päivä olet tähänkin saakka tehnyt, ei oo mitään uutta…"
Vaan ei se noussut. Se oli yrittänyt kerran, sai etujalat suoriksi, mutta takajalkojen ponnistus jäi heikoksi. Sen jälkeen ruunani, rakas ruunani näytti luovuttavan ja asettuvan kyljelleen.

Pitkä hetki kului niin, minä silittäen hevoseni poskea ja toivoen ja rukoillen kaikkia maailman jumalia joita tiesin, mutta joihin en uskonut. Kädet tärisivät, kyyneleet meinasivat tulla, mutta en antanut niiden. Ei, mitään ei oltu vielä menetetty. Tumppi selviäisi. Ihan varmasti.

Vaan hiljalleen hevosen huohotus vaihtui hiljaisemmaksi ja huomaamattomammaksi, hengitys kävi raskaammaksi.
"Ei, ei, älä tee sitä, pliis, yritä, ei…" olin yrittänyt maanitella sitä, ennen kuin tajusin, ettei mitään ollut tehtävissä. Eläinlääkärikin oli sanonut, että todennäköisimmin se ei selviäisi tästä. Lopulta olin joutunut tyytymään kohtalooni. Olin siirtynyt nojaamaan karsinan seinään, nostanut Tumpin raskaan pään syliini, ja kyyneleet silmäkulmissani mutissut sille tarinoita yhteisistä hetkistämme. Siitä, miten se oli kuskannut minua pitkin peltoa ensimmäisellä ratsastuskerralla. Siitä, kun hyppäsimme ensimmäisen esteemme, siitä kun Tumppi palasi tallille ravikärryinensä ilman minua. Siitä, kuinka tavattoman ylpeä olin ollut ensimmäisissä koulukilpailuissa, ja silloin, kun ruuna toimi talutusratsuna tallikaverin lapsille. Siitä, kuinka en edelleenkään ymmärtänyt, miten maastossa vastaan tulevat tukkirekat olivat okei, mutta vihreät roskikset eivät, siitä, kuinka sen piti elää kanssani pitkä elämä, kuinka rapsuttaisin iästä kankeata ruunaa sieltä, mistä se ei itse enää yltänyt. Siitä, kuinka tavattoman rakas se oli, enkä tulisi ikinä unohtamaan sitä. En puhunut ollenkaan siitä, kuinka tämä jäisi meidän viimeiseksi hetkeksemme.

Ja niin nukkui rakas hevoseni pois, nukkui kauas pois ystävä, joka oli ollut rinnallani kymmenen vuotta. Varttia yli kuusi aamulla, viides tammikuuta, lensi maasta tuonpuoleiseen enkeli, jonka sydän oli suuri ja puhdasta kultaa. Jälkeensä jätti vain nyyhkivän omistajan, jonka löysivät aamutalliin tullessaan Crimis ja Kei, edelleen hevosensa pää sylissään, pakkasesta jäiset sormet tiukasti pitkään, tummaan harjaan kietoutuneina, tyhjä katse silmissään. Ei uskonut, että jo kaukana oli rakas ystävänsä, eikä meinannut irti päästää.



Niin syttyi taivaalle uusi tähti, kirkkaista kirkkain, toista vastaavaa ei ole, eikä varmaan koskaan tulekaan.
Muistoissa Wounded Thump, 2004-2017

//harmittaa ihan vietävästi kun kuvalle tapahtui jotain mystistä ja se meni tollaseks rakeiseksi, eikä sitä enää pysty korjaamaan :/ ja, koska olen fiksu, tein Tumpille uudet sivut, vaikkei niistä nyt enää mitään hyötyä ole :'D
Takaisin alkuun Siirry alas
Näytä käyttäjän tiedot
Crimis
Admin
avatar

Viestien lukumäärä : 727
Join date : 12.11.2012
Ikä : 25

ViestiAihe: Vs: Prookkis   Ma 12 Joulu - 13:51

Voi Tumppia, toivottavasti poitsu voi jo paremmin. Ainakin energiaa näyttäisi olevan. Ja hei, olisiko sulla Emilia tarvetta liikutusavulle Tumpin kanssa? Uskoisin, että se saadaan tarvittaessa järjestettyä. (:

Vaikka aihe ei olisi niinkään positiivinen, on aina virkistävää saada vähän erilaisesta hevosarjesta kertovaa tarinaa. Tätähän se elämä on. Ja ai että, lopetus oli ihana. ♥️
Mutta se oli minun ihana ihme tyyppini, jota silti, kaikista sen oikuista ja viimeaikaisista vaivoista huolimatta rakastin. Niin kovin paljon.

Ihanaa saada sulta päikkymerkintöjä näinkin usein, jes. ♥️
→ Ps. Vähintään 4 tarinaa/kk kirjoittamalla ansaitsee merkin Touhukas. Wink
Takaisin alkuun Siirry alas
Näytä käyttäjän tiedot http://hukkasuo.weebly.com
Emilia
Mode
Mode
avatar

Viestien lukumäärä : 324
Join date : 10.08.2013
Ikä : 25

ViestiAihe: Vs: Prookkis   Su 11 Joulu - 22:32

Vanhuuden vaivat keski-iällä (11.12.2016)
"Noh, äläs nyt jaksa tuollaista nuorten poikien riekkumista Tumppi, sinä olet hieno herra. Ja hienot herrat osaa pysähtyä nätisti, nääin, just, kiitos."
Tumpilla oli kamala kiire maneesiin. Ihme. Se ei ollut elämänsä aikana varmaan ikinä käynyt maneesissa, ja olikin ollut varsin järkyttynyt kun ensi kertaa lähdimme ratsastamaan sisätiloihin. Olin siis kouluttanut puskaratsuni hyvin. Näin joulukuussa ruunakin oli kyllä saanut arpisen takapuolensa raahattua maneesiin useastikin, ja joskus, kuten tänään, ruuna raahasi minun takapuoleni sisälle. Jopa ennen kuin olin saanut valot päälle!

Ruunalla oli hieman energiaa, mutta se nyt oli odotettavissa. Raukkaparka oli ollut jo kolmisen viikkoa ratsastuskiellossa, ja nyt se oli ollut viikon karsina- ja kävelylevossa. Eilen se oli päässyt karsinaa isompaan tarhaan, ja oli kuulemma luistinrataa muistuttaneesta pohjasta huolimatta rallittanut menemään vauhdilla, ja saanut tarhakaverinsakin riekkumaan kanssaan. Ryhmäpaine näköjään vaikutti Hallaankin, joka yleensä vähät välitti Riemun ja Tumpin touhuista.

Ensin Tumppi oli repäissyt kenkänsä irti ja sen mukana palasen kaviotaan, jolloin se oli ontunut aika pahastikin pari päivää. Sen jälkeen se oli ulkoillut jesarikääre kaviossaan pari viikkoa, kunnes sille vapaalle ulkoilulle isossa tarhassa piti pistää stoppi. Eräs päivä saapuessani tallille minua odotti hevonen, jonka selkä oli kuuma ja kipeä (olkapäätäni koristi edelleen kuva Tumpin hammaskalustosta sen tutkimisen jälkeen). Ruunan selkälihakset olivat muutenkin hieman kuihtuneet syksyn myötä, kun Tumpille ei maistunut ruoka ja minulla oli hirveä kiire töissä joten en ehtinyt liikuttaa sitä kovinkaan hyvin. Ja nyt se oli vetäissyt selkänsä totaalisen jumiin. Syytä en edelleenkään tietänyt, mutta sitä oli käynyt ystäväni taas toissapäivänä hieromassa ja tarkastamassa, ja olin saanut luvan juoksuttaa sitä. Juoksutin ruunasta silloin siis suurimmat energiat pois, jotta se ehkä osaisi käyttäytyä fiksusti seuraavana päivänä tarhassa. (Ei ollut.)

Nyt, suljettuani maneesin oven perässäni, talutin Tumppia rauhallisesti tasan kolme askelta. Sitten ruuna vingahti, kääntyi 180 astetta, ja loikkasi tasajalkaa ilmaan, kiitäen sitten toiseen päähän maneesia pierupukkilaukassa. Niinpä, se oli ollut minulla kiinni. Mutta minä olin jäänyt siihen kolmen askeleen päähän maneesin ovesta. Tai no, olin lennähtänyt hieman eteenpäin hevoseni kiskaisun johdosta, joten juuri nyt istuin perseelläni hieman kauempana maneesin ovesta, ja katsoin silmät pyöreinä, kieltämättä aika komeaa, lisättyä ravia esittävää hevostani.
"Voi pers... Tumppi hei, tuus jooko takasin päin, tää ei ollut nyt kiva temppu", huhuilin könytessäni tallihaalarini takia kankeasti ylös maneesin keinokuitupohjasta. Ei se Tumppi vaan kuunnellut, pysähtyi ja pörisi vain. Kyllä se hetken seisoskelun jälkeen luovutti ja asteli korvat hörössä luokseni, ja tunsin itseni niin hyväksi hevosenomistajaksi. Oi että, se rakastaa mua!

Kyllä se Tumppikin osasi rauhoittua. Tai ainakin kävellä sellaiseen tahtiin, että pysyin lyhyine jalkoineni mukana. Rauhallinen ruuna ei kyllä ollut, sillä jotenkin se sai vartin kävelyn aikana itselleen aikaiseksi samanlaisen hien, kuin se olisi juossut kauemminkin. Ihme tyyppi.

Mutta se oli minun ihana ihme tyyppini, jota silti, kaikista sen oikuista ja viimeaikaisista vaivoista huolimatta rakastin. Niin kovin paljon.  
Takaisin alkuun Siirry alas
Näytä käyttäjän tiedot
Kei
Mode
Mode
avatar

Viestien lukumäärä : 201
Join date : 22.10.2014

ViestiAihe: Vs: Prookkis   Ti 6 Joulu - 19:15

Kalle! <3 Ihanan vauhdikas ja lämminhenkinen kuva, rento piirrostyyli toimii ja talven fiilis välittyy hyvin. Tykkään miten kolmikon asettelu ja lumi niin maassa kuin hiutaleinakin on toteutettu tässä. Smile
Takaisin alkuun Siirry alas
Näytä käyttäjän tiedot
Emilia
Mode
Mode
avatar

Viestien lukumäärä : 324
Join date : 10.08.2013
Ikä : 25

ViestiAihe: Vs: Prookkis   Ti 6 Joulu - 19:05



Kallekin pääsi tänään tallille, ja näytti viihtyvän Hallan seurassa oikein hyvin. (6.12.2016)
Takaisin alkuun Siirry alas
Näytä käyttäjän tiedot
Crimis
Admin
avatar

Viestien lukumäärä : 727
Join date : 12.11.2012
Ikä : 25

ViestiAihe: Vs: Prookkis   Ma 5 Joulu - 9:30

Moi Emilia!
Ihana nähdä sua pitkästä aikaa, ja oikein mukava yllätys tämä Tumpin ja Hallan päikky. ♥️
Oletan, että tämä on vastaus Jouluhaasteeseen. Jaan merkkejä hiukan myöhemmin (koska en ole tehnyt niitä vielä, köh), mutta kommenttia saat jo nyt. Smile

Voi Halla-parkaa, kun joutuu sietämään tällaista! Onneksi Saga on nuori ja peloton, niin hän käy urheasti taistoon.. Oi voi. Naureskelen täällä ääneen meidän hupsuille hepoille. Saa nähdä, mitä näistä koristeista on jäljellä parin päivän päästä. Etenkin oritallissa, jossa repiminen ilmeisesti alkoi jo.. Aijai Tumppi! Pitäisi varmaan muistuttaa, että tuhmat pojat ei saa joululahjoja..

Mutta onhan se nyt kamalaa.
"Mamma hei, Herkku varmasti nauraa mulle jos mulla on tällainen tyttöjen juttu ovessa."

Hauska ja sydäntä lämmittävä tarinanpätkä, good job. ♥️

Ps. Potkin täällä Keitä persuuksille, kovaa.
Takaisin alkuun Siirry alas
Näytä käyttäjän tiedot http://hukkasuo.weebly.com
Emilia
Mode
Mode
avatar

Viestien lukumäärä : 324
Join date : 10.08.2013
Ikä : 25

ViestiAihe: Prookkis   Su 4 Joulu - 18:59

JOULU 4.12.2016
"Noh, äläs nyt, mun mielestä se on oikein nätti", mutisin huvittuneena Hallan järkyttyneelle ilmeelle. Kyllähän se nyt oli järkytys, kuusenoksa JA Hevosia Syövä Punainen Pallo karsinan ovessa. Tamma ei tainnut arvostaa sisustusideoitani. Kamalaa. Hallan maailma menisi sekaisin nyt ainakin puoleksi vuodeksi, kun hän joutuisi joka kerta ohittamaan Hevosia Syövän Punaisen Pallon ja pörisemään sille kuten kunnon leidin kuuluu. Kamalaa. Järkyttävää. JOULU tulee. Ja Hallan mielestä tämä JOULU oli selkeästi jokin paha juttu, jos se tarkoitti Hevosia Syövien Punaisten Pallojen lisääntymistä talliympäristössä. Järkytys. Halla joutuisi nyt selkeästi turvautumaan naapurikarsinan Sagan apuun taistelussaan Hevosia Syöviä Punaisia Palloja sekä lähestyvää JOULUA vastaan.

Tumppi sentään otti JOULUN vastaan rennosti. Hieman sen piti maistella Punaista Palloa Joka Ei Syö Hevosia, ja testata sen narun kestävyyttä. Varmaan kiskaistakseen sen heti pois ovesta kun silmä välttäisi, sillä eihän nyt joulupallerot sopineet oritallin äijämeininkiin. Näissähän oli vähän glitteriäkin!
"Mamma hei, tää ei maistu hirveen hyvältä. Mamma hei, Herkku varmasti nauraa mulle jos mulla on tällainen tyttöjen juttu ovessa. Mamma hei, Kenillä on uusi loimi, ja se on paljon hienompi kuin mun pinkki yksisarvisloimi! Mäkin haluun sinisen loimen! Mamma hei, älä nyt mene vielä! Mamma! Mammaaaa!" Tumppi tuntui puhelevan. Ainakin se siihen malliin pörisi ja hörisi. Jouduin palaamaan matkaltani satulahuoneeseen ruunan kiljuessa perääni. Lahjoin Tumpin jäämään ihan yksikseen muiden hevosten kanssa puolikkaalla omenalla.

Olin tänään vastuussa iltatallista, sillä kaikilla muilla oli jotain tärkeätä menoa. Ei se minua haitannut, vaikka olinkin tallilla aivan yksin. Heinät ja muut rehut olin jo jakanut, suurin osa hevosista jo hyvää vauhtia syöneetkin ne, mutta minulla olisi vielä käytävien lakaisu tekemättä. Olin jäänyt haaveksimaan tammatalliin hevosten tyytyväistä rouskutusta ja radiosta kuuluvaa joulumusiikkia. Ja tietenkin sisustanut Hallan karsinanoven uudelleen. Tammatalli muuttui vauhdilla siistiksi, mutta joutuessani jättää radion seuran muihin talleihin siirtyessäni, lakaisuvauhti hidastui. Siis siihen saakka, kunnes keksin hyräillä.

Joulumaa on muutakin kuin tunturi ja lunta
Joulumaa on ihmismielen rauhan valtakunta.
Eikä sinne matka silloin kovin kauan kestä
Joulumaa jos jokaiselta löytyy sydämestä!

Astelin juuri parahiksi ulos viimeisestä tallista, kun pimeältä taivaalta alkoi tupruttaa suuria lumihiutaleita. Lukitsin viimeisenkin oven perässäni, ja jäin ulos hämärälle tallipihalle, jonka ainoa valo oli parkkipaikan kellertävä valopylväs. Hengitys huurusi, kiristyvä pakkanen nipisteli poskia. Minusta tuntui, että olin löytänyt aivan oman joulumaani.


Viimeinen muokkaaja, Emilia pvm Ma 6 Maalis - 13:29, muokattu 2 kertaa
Takaisin alkuun Siirry alas
Näytä käyttäjän tiedot
Sponsored content




ViestiAihe: Vs: Prookkis   

Takaisin alkuun Siirry alas
 
Prookkis
Takaisin alkuun 
Sivu 2 / 2Siirry sivulle : Edellinen  1, 2

Oikeudet tällä foorumilla:Et voi vastata viesteihin tässä foorumissa
 :: Tarinointi :: Tallipäiväkirja-
Siirry: