PääsivuPääsivu  KalenteriKalenteri  FAQFAQ  HakuHaku  KäyttäjälistaKäyttäjälista  KäyttäjäryhmätKäyttäjäryhmät  RekisteröidyRekisteröidy  Kirjaudu sisäänKirjaudu sisään  

Jaa | 
 

 Prookkis

Siirry alas 
Siirry sivulle : Edellinen  1, 2
KirjoittajaViesti
Emilia
Mode
Mode
avatar

Viestien lukumäärä : 301
Join date : 10.08.2013

ViestiAihe: Prookkis   Su 4 Joulu - 18:59

First topic message reminder :

JOULU 4.12.2016
"Noh, äläs nyt, mun mielestä se on oikein nätti", mutisin huvittuneena Hallan järkyttyneelle ilmeelle. Kyllähän se nyt oli järkytys, kuusenoksa JA Hevosia Syövä Punainen Pallo karsinan ovessa. Tamma ei tainnut arvostaa sisustusideoitani. Kamalaa. Hallan maailma menisi sekaisin nyt ainakin puoleksi vuodeksi, kun hän joutuisi joka kerta ohittamaan Hevosia Syövän Punaisen Pallon ja pörisemään sille kuten kunnon leidin kuuluu. Kamalaa. Järkyttävää. JOULU tulee. Ja Hallan mielestä tämä JOULU oli selkeästi jokin paha juttu, jos se tarkoitti Hevosia Syövien Punaisten Pallojen lisääntymistä talliympäristössä. Järkytys. Halla joutuisi nyt selkeästi turvautumaan naapurikarsinan Sagan apuun taistelussaan Hevosia Syöviä Punaisia Palloja sekä lähestyvää JOULUA vastaan.

Tumppi sentään otti JOULUN vastaan rennosti. Hieman sen piti maistella Punaista Palloa Joka Ei Syö Hevosia, ja testata sen narun kestävyyttä. Varmaan kiskaistakseen sen heti pois ovesta kun silmä välttäisi, sillä eihän nyt joulupallerot sopineet oritallin äijämeininkiin. Näissähän oli vähän glitteriäkin!
"Mamma hei, tää ei maistu hirveen hyvältä. Mamma hei, Herkku varmasti nauraa mulle jos mulla on tällainen tyttöjen juttu ovessa. Mamma hei, Kenillä on uusi loimi, ja se on paljon hienompi kuin mun pinkki yksisarvisloimi! Mäkin haluun sinisen loimen! Mamma hei, älä nyt mene vielä! Mamma! Mammaaaa!" Tumppi tuntui puhelevan. Ainakin se siihen malliin pörisi ja hörisi. Jouduin palaamaan matkaltani satulahuoneeseen ruunan kiljuessa perääni. Lahjoin Tumpin jäämään ihan yksikseen muiden hevosten kanssa puolikkaalla omenalla.

Olin tänään vastuussa iltatallista, sillä kaikilla muilla oli jotain tärkeätä menoa. Ei se minua haitannut, vaikka olinkin tallilla aivan yksin. Heinät ja muut rehut olin jo jakanut, suurin osa hevosista jo hyvää vauhtia syöneetkin ne, mutta minulla olisi vielä käytävien lakaisu tekemättä. Olin jäänyt haaveksimaan tammatalliin hevosten tyytyväistä rouskutusta ja radiosta kuuluvaa joulumusiikkia. Ja tietenkin sisustanut Hallan karsinanoven uudelleen. Tammatalli muuttui vauhdilla siistiksi, mutta joutuessani jättää radion seuran muihin talleihin siirtyessäni, lakaisuvauhti hidastui. Siis siihen saakka, kunnes keksin hyräillä.

Joulumaa on muutakin kuin tunturi ja lunta
Joulumaa on ihmismielen rauhan valtakunta.
Eikä sinne matka silloin kovin kauan kestä
Joulumaa jos jokaiselta löytyy sydämestä!

Astelin juuri parahiksi ulos viimeisestä tallista, kun pimeältä taivaalta alkoi tupruttaa suuria lumihiutaleita. Lukitsin viimeisenkin oven perässäni, ja jäin ulos hämärälle tallipihalle, jonka ainoa valo oli parkkipaikan kellertävä valopylväs. Hengitys huurusi, kiristyvä pakkanen nipisteli poskia. Minusta tuntui, että olin löytänyt aivan oman joulumaani.


Viimeinen muokkaaja, Emilia pvm Ma 6 Maalis - 13:29, muokattu 2 kertaa
Takaisin alkuun Siirry alas
Näytä käyttäjän tiedot

KirjoittajaViesti
Emilia
Mode
Mode
avatar

Viestien lukumäärä : 301
Join date : 10.08.2013

ViestiAihe: Vs: Prookkis   Ke 4 Tammi - 23:08

Elämäni pisin yö. Siitä olin varma, vaikka olin ollut vuodenvaihteen yövuorossa, tehtävä tehtävän jälkeen. Silti, tämä oli ollut varmasti elämäni pisin yö. Ei epäilystäkään.

Päivä oli alkanut hienosti, vapaapäivä poliisintöistä, ulkona parisenkymmentä astetta pakkasta, ja aurinkokin paistoi! Aurinkoinen oli myös mieleni, sillä neljäs tammikuuta olisi se päivä, jolloin ratsastaisin Tumpilla. Voi että, kuinka innoissani olin! En ollut istunut rakkaan ruunani selässä miltei puoleentoista kuukauteen, ja vaikka olin joka päivä touhunnut sen kanssa ahkeraan, oli minulla ollut jo ikävä sitä luisevaa selkää ja kiemurtelevaa ravia. Olin tehnyt aamutallin, käynyt syömässä, ja nyt talutin hymyssä suin pakkasesta pörheän hevoseni maneesiin.  Siellä oli yksi niistä uusista yksärinomistajista ruunikon puoliverisensä kanssa, ja tervehdin tuota hymyillen. Salla oli juuri kävelemässä hevosensa kanssa maasta käsin, joten varovasti kysyin, voisiko hän ottaa kuvan meistä sitten kun olisin selässä. Tästä piti saada Keille kuvatodisteita, kyllä se lopulta oli ollut oikeassa että Tumppi tulee kuntoon. Salla nyökytteli ja kiitollisena ojensin hänelle puhelimeni (vanha oli lahonnut jokin aika sitten ja minunkin piti siirtyä alylaiteaikaan, nyt minulla oli jopa värikamera! Ja kuvatkin olivat parempia kuin pikselimössöä) ja könysin selkään. Tumppi olisi tapansa mukaan halunnut kovin jo lähteä liikkeelle, mutta suostui seisomaan hetken paikoillaan ja katselemaan korvat hörössä Rockya.
"Kiitos kiitos, jos jätät sen vaikka siihen tuolille?" olin ehdottanut kuvan jälkeen, ja niin Salla laski puhelimeni tuolille ja lähti maneesista.

Ratsastuksen jälkeen olin juoksuttanut Hallan, vieläkin aivan kikseissä Tumpista ja tulevaisuudesta. En ollut tehnyt sen kanssa mitään erityistä, mennyt vain askellajit läpi ja sitten ravaillut rennosti eteen-alas, mutta silti kaavailin kaikkea. Kesällä voisi kilpaillakin, nyt kun oli maneesi niin talvellakin voisi hypätä, Kei saisi seuraavan projektinsa…

Pilvilinnoilla liihotellen olin lähtenyt tallilta iltapäivällä, vain saadakseni puhelun vähän yli yhdeksän. Päivällä niin pirteänä tarhaan juoksentelemaan jäänyt Tumppini makasi nyt kuulemma ähkyisenä karsinassaan. Hätäisenä olin sopertanut  Hantsulle että Tumppi piti omenamehusta, ja tulevani paikalle mahdollisimman pian. Se osoittautui hieman hankalemmaksi kuin oletin, sillä tässä välissä mitä olin ollut kotona, joku oli ottanut ja lähtenyt keskiaikaisen autoni akun kanssa. Siitä vain, se oli jo viittä vaille rikki muutenkin, mutta nyt, miksi juuri nyt? Voihkaisten olin läimäyttänyt konepellin kiinni, voro kun ei ollut edes vaivautunut sitä sulkemaan, ja soittanut sitten ainoalle, kenet pystyin tässä ajattelemaan.
"Hei", Kei oli vastannut hetken kuluttua.
"Tumpilla on ähky ja mun pitää päästä tallille ja mun autosta pöllittiin akku ja mä tiiän että sulla oli se joku juttu mut mun pitää päästä tallille ja--"
"Hei, hei, öh, joo, joo, ähky? Missä oot nyt?"
"Tässä talon parkkiksella ja mulla ei oo edes hanskoja ja en haluais ostaa taksia kun ne maksaa niin paljon", Kei ei varmasti ollut saanut edes selvää epätoivoisesta puheryppäästäni, mutta oli sanonut vievänsä minut tallille.

Olin suorastaan juossut liikkuvasta autosta ulos, unohtaen kiittää Keitä, joka tämän kiemuran takia oli myöhästynyt vähän sieltä jutustaan, ja sännännyt oritalliin. Tumppi ei ollut kuulemma noussut ylös vaikka oltiin millä maaniteltu, omenamehut eivät olleet kelvanneet, eläinlääkärille oltiin jo soitettu.

Eläinlääkäri osoittautui hyödyttömämmäksi kuin olin olettanut. Ei se hänen syynsä ollut, mutta olin epätoivoisessa mielessäni jo kuvitellut, kuinka yksi piikki pelastaisi tuskissaan hikoilevan hevoseni ja se nousisi tyytyväisenä takaisin jaloilleen ja kaikki olisi taas hyvin. Sen sijaan olin saanut piikin, ja sen mukana hiljaiset sanat:
"Jos se ei tuosta nouse edes tässä yön aikana…"
Ohjeiksi annettiin soittaa aamulla uudestaan, mikäli Tumppi ei tokenisi. Ajattelin tietenkin, että totta kai se nousee, pakkohan sen, ei meidän polkumme päättynyt tähän. Ehei.

Hantsun oli pitänyt jatkaa matkaa, minä olin jäänyt kyyristyneenä Tumpin luokse. Olin jättänyt huohottavan hevoseni vain hetkeksi, hakeakseni satulahuoneesta loimen sen peitteeksi. Tumppi ei noussut, aika kului. Jossain vaiheessa Hantsu oli ilmestynyt paikalle viltti kädessään ja kahvikuppi toisessa. Kello oli kuulemma kymmenen ja hän oli pistänyt muut tallit jo lukkoon, mutta saisin kuulemma jäädä tänne heppavahtiin niin pitkäksi aikaa kuin halusin. Olin kiittänyt kohteliaasti ja ottanut kahvin vastaan, ja jäänyt sitten yksinäni hämärään talliin.

Kahvit oli juotu aikoja sitten, minulle oli tullut kylmä ja jalkani olivat puutuneet. Tumpin pää oli sylissäni, ja olin hiljaisena pyöritellyt sen harjaa. Sitten minulle oli iskenyt paniikki.
"Tumppi, Tumppi hei… Yritä kerran, kerran vielä? Jooko? Mun takia? Nouse vaan seisomaan, helppo juttu eiks nii, joka päivä olet tähänkin saakka tehnyt, ei oo mitään uutta…"
Vaan ei se noussut. Se oli yrittänyt kerran, sai etujalat suoriksi, mutta takajalkojen ponnistus jäi heikoksi. Sen jälkeen ruunani, rakas ruunani näytti luovuttavan ja asettuvan kyljelleen.

Pitkä hetki kului niin, minä silittäen hevoseni poskea ja toivoen ja rukoillen kaikkia maailman jumalia joita tiesin, mutta joihin en uskonut. Kädet tärisivät, kyyneleet meinasivat tulla, mutta en antanut niiden. Ei, mitään ei oltu vielä menetetty. Tumppi selviäisi. Ihan varmasti.

Vaan hiljalleen hevosen huohotus vaihtui hiljaisemmaksi ja huomaamattomammaksi, hengitys kävi raskaammaksi.
"Ei, ei, älä tee sitä, pliis, yritä, ei…" olin yrittänyt maanitella sitä, ennen kuin tajusin, ettei mitään ollut tehtävissä. Eläinlääkärikin oli sanonut, että todennäköisimmin se ei selviäisi tästä. Lopulta olin joutunut tyytymään kohtalooni. Olin siirtynyt nojaamaan karsinan seinään, nostanut Tumpin raskaan pään syliini, ja kyyneleet silmäkulmissani mutissut sille tarinoita yhteisistä hetkistämme. Siitä, miten se oli kuskannut minua pitkin peltoa ensimmäisellä ratsastuskerralla. Siitä, kun hyppäsimme ensimmäisen esteemme, siitä kun Tumppi palasi tallille ravikärryinensä ilman minua. Siitä, kuinka tavattoman ylpeä olin ollut ensimmäisissä koulukilpailuissa, ja silloin, kun ruuna toimi talutusratsuna tallikaverin lapsille. Siitä, kuinka en edelleenkään ymmärtänyt, miten maastossa vastaan tulevat tukkirekat olivat okei, mutta vihreät roskikset eivät, siitä, kuinka sen piti elää kanssani pitkä elämä, kuinka rapsuttaisin iästä kankeata ruunaa sieltä, mistä se ei itse enää yltänyt. Siitä, kuinka tavattoman rakas se oli, enkä tulisi ikinä unohtamaan sitä. En puhunut ollenkaan siitä, kuinka tämä jäisi meidän viimeiseksi hetkeksemme.

Ja niin nukkui rakas hevoseni pois, nukkui kauas pois ystävä, joka oli ollut rinnallani kymmenen vuotta. Varttia yli kuusi aamulla, viides tammikuuta, lensi maasta tuonpuoleiseen enkeli, jonka sydän oli suuri ja puhdasta kultaa. Jälkeensä jätti vain nyyhkivän omistajan, jonka löysivät aamutalliin tullessaan Crimis ja Kei, edelleen hevosensa pää sylissään, pakkasesta jäiset sormet tiukasti pitkään, tummaan harjaan kietoutuneina, tyhjä katse silmissään. Ei uskonut, että jo kaukana oli rakas ystävänsä, eikä meinannut irti päästää.



Niin syttyi taivaalle uusi tähti, kirkkaista kirkkain, toista vastaavaa ei ole, eikä varmaan koskaan tulekaan.
Muistoissa Wounded Thump, 2004-2017

//harmittaa ihan vietävästi kun kuvalle tapahtui jotain mystistä ja se meni tollaseks rakeiseksi, eikä sitä enää pysty korjaamaan :/ ja, koska olen fiksu, tein Tumpille uudet sivut, vaikkei niistä nyt enää mitään hyötyä ole :'D
Takaisin alkuun Siirry alas
Näytä käyttäjän tiedot
Crimis
Admin
avatar

Viestien lukumäärä : 661
Join date : 12.11.2012
Ikä : 25

ViestiAihe: Vs: Prookkis   Ma 12 Joulu - 13:51

Voi Tumppia, toivottavasti poitsu voi jo paremmin. Ainakin energiaa näyttäisi olevan. Ja hei, olisiko sulla Emilia tarvetta liikutusavulle Tumpin kanssa? Uskoisin, että se saadaan tarvittaessa järjestettyä. (:

Vaikka aihe ei olisi niinkään positiivinen, on aina virkistävää saada vähän erilaisesta hevosarjesta kertovaa tarinaa. Tätähän se elämä on. Ja ai että, lopetus oli ihana. ♥️
Mutta se oli minun ihana ihme tyyppini, jota silti, kaikista sen oikuista ja viimeaikaisista vaivoista huolimatta rakastin. Niin kovin paljon.

Ihanaa saada sulta päikkymerkintöjä näinkin usein, jes. ♥️
→ Ps. Vähintään 4 tarinaa/kk kirjoittamalla ansaitsee merkin Touhukas. Wink
Takaisin alkuun Siirry alas
Näytä käyttäjän tiedot http://hukkasuo.weebly.com
Emilia
Mode
Mode
avatar

Viestien lukumäärä : 301
Join date : 10.08.2013

ViestiAihe: Vs: Prookkis   Su 11 Joulu - 22:32

Vanhuuden vaivat keski-iällä (11.12.2016)
"Noh, äläs nyt jaksa tuollaista nuorten poikien riekkumista Tumppi, sinä olet hieno herra. Ja hienot herrat osaa pysähtyä nätisti, nääin, just, kiitos."
Tumpilla oli kamala kiire maneesiin. Ihme. Se ei ollut elämänsä aikana varmaan ikinä käynyt maneesissa, ja olikin ollut varsin järkyttynyt kun ensi kertaa lähdimme ratsastamaan sisätiloihin. Olin siis kouluttanut puskaratsuni hyvin. Näin joulukuussa ruunakin oli kyllä saanut arpisen takapuolensa raahattua maneesiin useastikin, ja joskus, kuten tänään, ruuna raahasi minun takapuoleni sisälle. Jopa ennen kuin olin saanut valot päälle!

Ruunalla oli hieman energiaa, mutta se nyt oli odotettavissa. Raukkaparka oli ollut jo kolmisen viikkoa ratsastuskiellossa, ja nyt se oli ollut viikon karsina- ja kävelylevossa. Eilen se oli päässyt karsinaa isompaan tarhaan, ja oli kuulemma luistinrataa muistuttaneesta pohjasta huolimatta rallittanut menemään vauhdilla, ja saanut tarhakaverinsakin riekkumaan kanssaan. Ryhmäpaine näköjään vaikutti Hallaankin, joka yleensä vähät välitti Riemun ja Tumpin touhuista.

Ensin Tumppi oli repäissyt kenkänsä irti ja sen mukana palasen kaviotaan, jolloin se oli ontunut aika pahastikin pari päivää. Sen jälkeen se oli ulkoillut jesarikääre kaviossaan pari viikkoa, kunnes sille vapaalle ulkoilulle isossa tarhassa piti pistää stoppi. Eräs päivä saapuessani tallille minua odotti hevonen, jonka selkä oli kuuma ja kipeä (olkapäätäni koristi edelleen kuva Tumpin hammaskalustosta sen tutkimisen jälkeen). Ruunan selkälihakset olivat muutenkin hieman kuihtuneet syksyn myötä, kun Tumpille ei maistunut ruoka ja minulla oli hirveä kiire töissä joten en ehtinyt liikuttaa sitä kovinkaan hyvin. Ja nyt se oli vetäissyt selkänsä totaalisen jumiin. Syytä en edelleenkään tietänyt, mutta sitä oli käynyt ystäväni taas toissapäivänä hieromassa ja tarkastamassa, ja olin saanut luvan juoksuttaa sitä. Juoksutin ruunasta silloin siis suurimmat energiat pois, jotta se ehkä osaisi käyttäytyä fiksusti seuraavana päivänä tarhassa. (Ei ollut.)

Nyt, suljettuani maneesin oven perässäni, talutin Tumppia rauhallisesti tasan kolme askelta. Sitten ruuna vingahti, kääntyi 180 astetta, ja loikkasi tasajalkaa ilmaan, kiitäen sitten toiseen päähän maneesia pierupukkilaukassa. Niinpä, se oli ollut minulla kiinni. Mutta minä olin jäänyt siihen kolmen askeleen päähän maneesin ovesta. Tai no, olin lennähtänyt hieman eteenpäin hevoseni kiskaisun johdosta, joten juuri nyt istuin perseelläni hieman kauempana maneesin ovesta, ja katsoin silmät pyöreinä, kieltämättä aika komeaa, lisättyä ravia esittävää hevostani.
"Voi pers... Tumppi hei, tuus jooko takasin päin, tää ei ollut nyt kiva temppu", huhuilin könytessäni tallihaalarini takia kankeasti ylös maneesin keinokuitupohjasta. Ei se Tumppi vaan kuunnellut, pysähtyi ja pörisi vain. Kyllä se hetken seisoskelun jälkeen luovutti ja asteli korvat hörössä luokseni, ja tunsin itseni niin hyväksi hevosenomistajaksi. Oi että, se rakastaa mua!

Kyllä se Tumppikin osasi rauhoittua. Tai ainakin kävellä sellaiseen tahtiin, että pysyin lyhyine jalkoineni mukana. Rauhallinen ruuna ei kyllä ollut, sillä jotenkin se sai vartin kävelyn aikana itselleen aikaiseksi samanlaisen hien, kuin se olisi juossut kauemminkin. Ihme tyyppi.

Mutta se oli minun ihana ihme tyyppini, jota silti, kaikista sen oikuista ja viimeaikaisista vaivoista huolimatta rakastin. Niin kovin paljon.  
Takaisin alkuun Siirry alas
Näytä käyttäjän tiedot
Kei
Mode
Mode
avatar

Viestien lukumäärä : 187
Join date : 22.10.2014

ViestiAihe: Vs: Prookkis   Ti 6 Joulu - 19:15

Kalle! <3 Ihanan vauhdikas ja lämminhenkinen kuva, rento piirrostyyli toimii ja talven fiilis välittyy hyvin. Tykkään miten kolmikon asettelu ja lumi niin maassa kuin hiutaleinakin on toteutettu tässä. Smile
Takaisin alkuun Siirry alas
Näytä käyttäjän tiedot
Emilia
Mode
Mode
avatar

Viestien lukumäärä : 301
Join date : 10.08.2013

ViestiAihe: Vs: Prookkis   Ti 6 Joulu - 19:05



Kallekin pääsi tänään tallille, ja näytti viihtyvän Hallan seurassa oikein hyvin. (6.12.2016)
Takaisin alkuun Siirry alas
Näytä käyttäjän tiedot
Crimis
Admin
avatar

Viestien lukumäärä : 661
Join date : 12.11.2012
Ikä : 25

ViestiAihe: Vs: Prookkis   Ma 5 Joulu - 9:30

Moi Emilia!
Ihana nähdä sua pitkästä aikaa, ja oikein mukava yllätys tämä Tumpin ja Hallan päikky. ♥️
Oletan, että tämä on vastaus Jouluhaasteeseen. Jaan merkkejä hiukan myöhemmin (koska en ole tehnyt niitä vielä, köh), mutta kommenttia saat jo nyt. Smile

Voi Halla-parkaa, kun joutuu sietämään tällaista! Onneksi Saga on nuori ja peloton, niin hän käy urheasti taistoon.. Oi voi. Naureskelen täällä ääneen meidän hupsuille hepoille. Saa nähdä, mitä näistä koristeista on jäljellä parin päivän päästä. Etenkin oritallissa, jossa repiminen ilmeisesti alkoi jo.. Aijai Tumppi! Pitäisi varmaan muistuttaa, että tuhmat pojat ei saa joululahjoja..

Mutta onhan se nyt kamalaa.
"Mamma hei, Herkku varmasti nauraa mulle jos mulla on tällainen tyttöjen juttu ovessa."

Hauska ja sydäntä lämmittävä tarinanpätkä, good job. ♥️

Ps. Potkin täällä Keitä persuuksille, kovaa.
Takaisin alkuun Siirry alas
Näytä käyttäjän tiedot http://hukkasuo.weebly.com
Emilia
Mode
Mode
avatar

Viestien lukumäärä : 301
Join date : 10.08.2013

ViestiAihe: Prookkis   Su 4 Joulu - 18:59

JOULU 4.12.2016
"Noh, äläs nyt, mun mielestä se on oikein nätti", mutisin huvittuneena Hallan järkyttyneelle ilmeelle. Kyllähän se nyt oli järkytys, kuusenoksa JA Hevosia Syövä Punainen Pallo karsinan ovessa. Tamma ei tainnut arvostaa sisustusideoitani. Kamalaa. Hallan maailma menisi sekaisin nyt ainakin puoleksi vuodeksi, kun hän joutuisi joka kerta ohittamaan Hevosia Syövän Punaisen Pallon ja pörisemään sille kuten kunnon leidin kuuluu. Kamalaa. Järkyttävää. JOULU tulee. Ja Hallan mielestä tämä JOULU oli selkeästi jokin paha juttu, jos se tarkoitti Hevosia Syövien Punaisten Pallojen lisääntymistä talliympäristössä. Järkytys. Halla joutuisi nyt selkeästi turvautumaan naapurikarsinan Sagan apuun taistelussaan Hevosia Syöviä Punaisia Palloja sekä lähestyvää JOULUA vastaan.

Tumppi sentään otti JOULUN vastaan rennosti. Hieman sen piti maistella Punaista Palloa Joka Ei Syö Hevosia, ja testata sen narun kestävyyttä. Varmaan kiskaistakseen sen heti pois ovesta kun silmä välttäisi, sillä eihän nyt joulupallerot sopineet oritallin äijämeininkiin. Näissähän oli vähän glitteriäkin!
"Mamma hei, tää ei maistu hirveen hyvältä. Mamma hei, Herkku varmasti nauraa mulle jos mulla on tällainen tyttöjen juttu ovessa. Mamma hei, Kenillä on uusi loimi, ja se on paljon hienompi kuin mun pinkki yksisarvisloimi! Mäkin haluun sinisen loimen! Mamma hei, älä nyt mene vielä! Mamma! Mammaaaa!" Tumppi tuntui puhelevan. Ainakin se siihen malliin pörisi ja hörisi. Jouduin palaamaan matkaltani satulahuoneeseen ruunan kiljuessa perääni. Lahjoin Tumpin jäämään ihan yksikseen muiden hevosten kanssa puolikkaalla omenalla.

Olin tänään vastuussa iltatallista, sillä kaikilla muilla oli jotain tärkeätä menoa. Ei se minua haitannut, vaikka olinkin tallilla aivan yksin. Heinät ja muut rehut olin jo jakanut, suurin osa hevosista jo hyvää vauhtia syöneetkin ne, mutta minulla olisi vielä käytävien lakaisu tekemättä. Olin jäänyt haaveksimaan tammatalliin hevosten tyytyväistä rouskutusta ja radiosta kuuluvaa joulumusiikkia. Ja tietenkin sisustanut Hallan karsinanoven uudelleen. Tammatalli muuttui vauhdilla siistiksi, mutta joutuessani jättää radion seuran muihin talleihin siirtyessäni, lakaisuvauhti hidastui. Siis siihen saakka, kunnes keksin hyräillä.

Joulumaa on muutakin kuin tunturi ja lunta
Joulumaa on ihmismielen rauhan valtakunta.
Eikä sinne matka silloin kovin kauan kestä
Joulumaa jos jokaiselta löytyy sydämestä!

Astelin juuri parahiksi ulos viimeisestä tallista, kun pimeältä taivaalta alkoi tupruttaa suuria lumihiutaleita. Lukitsin viimeisenkin oven perässäni, ja jäin ulos hämärälle tallipihalle, jonka ainoa valo oli parkkipaikan kellertävä valopylväs. Hengitys huurusi, kiristyvä pakkanen nipisteli poskia. Minusta tuntui, että olin löytänyt aivan oman joulumaani.


Viimeinen muokkaaja, Emilia pvm Ma 6 Maalis - 13:29, muokattu 2 kertaa
Takaisin alkuun Siirry alas
Näytä käyttäjän tiedot
Sponsored content




ViestiAihe: Vs: Prookkis   

Takaisin alkuun Siirry alas
 
Prookkis
Takaisin alkuun 
Sivu 2 / 2Siirry sivulle : Edellinen  1, 2

Oikeudet tällä foorumilla:Et voi vastata viesteihin tässä foorumissa
 :: Tarinointi :: Tallipäiväkirja-
Siirry: