PääsivuPääsivu  KalenteriKalenteri  FAQFAQ  HakuHaku  KäyttäjälistaKäyttäjälista  KäyttäjäryhmätKäyttäjäryhmät  RekisteröidyRekisteröidy  Kirjaudu sisäänKirjaudu sisään  

Jaa | 
 

 Maya ja Mini

Siirry alas 
Siirry sivulle : 1, 2, 3, 4, 5  Seuraava
KirjoittajaViesti
Reita
Tallijengissä
Tallijengissä


Viestien lukumäärä : 60
Join date : 14.11.2016

ViestiAihe: Vs: Maya ja Mini   Pe 3 Elo - 11:18

57: Vauvan 10-vuotisneuvola

"Hyvä syntymäpäivää. Nyt tule ja vähän äkkiä", supatin Minille. Työnsin sen suupieleen porkkanan samalla kun sekä pujotin sen päähän riimua että talutin sitä jo harjasta portista ulos. Minille oli varattu kymmenvuotistarkastus, ja eläinlääkäri oli seissyt pihassa jo ainakin vartin, ja minä olin ollut hereillä vasta saman verran. Ravasin äkkiä talliin, ja Mini laahusti perässäni kuin hidastetussa elokuvassa. Huomasin samaan aikaan, että Minin jalkakarvat olivat melkein rastoilla ja minun lenkkarini irvisti.

Eläinlääkäri ei onneksi ollut meille vihainen. Hän tutki Minin perusteellisesti. Pyysin häntä katsomaan erityisesti jalkojen kuntoa, koska vaikka nyt rutikuivana kesänä ne olivat tosi hyvät, niissä olisi kosteilla keleillä taas vaikka mitä vaivaa. Niin kuivaa hakaa ei ollutkaan, että Minin karvat eivät imisi kosteutta jostain ja hauduttaneet jalkoja.

Minusta Minin tutkimukset olivat huvittavan näköisiä. Lääkäri oli tosi lyhyt ja ohut tyttö, jolla oli koko ajan ongelmia Minin jättiläismäisten ruumiinosien kanssa. Kun itse painelin Minin selkää puutarhatuolin tai aidan päältä, joutui pieni lääkäriraukka kapuamaan sen selkään, kun ei olisi saanut tarpeeksi voimaa paineluunsa pelkän tuolin päältä. Hampaansa Mini oli oppinut näyttämään minulle kaula pitkänä ja suorana suoraan eteenpäin, mutta niin ylös lääkäri ei nähnyt. Minin yritti kyllä antaa ronkkia suutaan tosi hankalassa kumarassa asennossa, mutta sitä yskitti koko ajan ilmeisesti sen kurkun venyttäminen. Minin jalkoja tutkiessaan pieni lääkäri näytti tutkivan norsun jalkoja. Lisäksi Miniä alkoi siinä vaiheessa kyllästyttää, eikä se olisi halunnut muka nostaa jalkojaan, vaikka oli aina muuten kiltti.

Lääkärin mukaan Mini oli terve kuin pukki, mutta ennen talvea olisi syytä laittaa se hamppilääkäriin, koska se oli raspausta vailla. Mini oli myös vähän lihava, eli ainakaan vielä hampaat eivät haitanneet syömistä. Mini näytti tutkimuksen jälkeen oikein tyytyväiseltä itsensä: ihan niin kuin se olisi juuri henkilökohtaisesti valmistunut eläinlääkäriksi yliopistosta ja tutkinut shirenhevosen.

Eläinlääkäri lähti ja jäin vääntelemään Minin halpaa riimua, joka oli sen päässä. Yleensä riimut roikkuivat hevosten päissä, mutta Minin riimu oli niin kireä ja pinkeä, että varmaan tuntui inhottavalta. Sillä oli ollut vielä keväällä kaksi hyvää riimua, mutta toinen oli ilmeisesti joutunut ruohonleikkuriin, ja toisen olinpaikka oli tuntematon. Muutenkin ihmisistä taisi tuntua turvattomilta, kun Miniä talutettiin halvoilla synteettisillä riimuilla. Nahkariimusta tulisi sivustaseuraajille kisapaikoillakin sellainen olo, että Mini ei pääsisi vapaaksi, vaikka se alkaisi riehua. Oikeasti edes terästitaaniriimu ei pidättelisi poniakaan silloin, kun taluttaja häviäisi joka tapauksessa vetokilpailun.

"Mä ostan sulle viikonloppuna nahkariimun, tai vaikka tilaan jos ei ole kaupassa sellaista", lupasin Minille. "Se on niin kuin synttärilahja. Äläkä näytä tolta! Sun on turha enää alottaa siitä Pirkan omenasäkistä! Mä en osta sulle karkkia ennen karkkipäivää, en edes synttärilahjaksi! Nyt tassuttelepa tänne niin mennään."

Mini lähti kiltisti laahustamaan perässäni ulos. Kun Khal ravasi sivuttain ohitsemme pylly melkein Miniä hipoen ja Kirstu sinnikkäästi sitä takaisin ruotuun laittaen, Mini katsoi sitä hämmästyneenä. Jos hevosessani oli jotain lääketieteellisesti vialla, se oli aivokasvain tai halvaus. Mini käyttäytyi kuin yhdeksänkymppinen, vaikka täytti kymmenen. Ei se kyllä oikeasti tarvitsisi nahkariimua, vaan se seuraisi vaikka sillä olisi mielikuvitusriimu.
Takaisin alkuun Siirry alas
Näytä käyttäjän tiedot
Crimis
Admin
avatar

Viestien lukumäärä : 669
Join date : 12.11.2012
Ikä : 25

ViestiAihe: Vs: Maya ja Mini   Pe 20 Heinä - 20:30

55: Mini palaa kotiin

Hiukan kyllä hymyilytti tämä keskustelu estehevosten laatuarvostelusta. Ja se, miten Miniä kutsutaan poniksi.

Suosikki:
Mä en ainakaan edes tienny, että ne hyväksyy laatuarvosteluissa kisoiksi semmosetkin, missä iskä on taluttanu ponilla pikkukakaraa maahan haudattujen puomien yli!




65: Maya, merihevonen

Miten ihana otsikko! <3 Ja Maya vasta ihana onkin.

Harmi vain, että Crimis kasteli samalla letkulla mansikoitaan ja aloitti letkun kerimisen rullalle aina väärästä päästä niin, että sitä oli uskomattoman raivostuttavaa ja aikaavievää sitten hilata perässään Mayaa kohti.

Apua, sori! Mutta pitää ne mansikatkin pitää elossa..

Suosikki:
Kävin kastelemassa Mayan niin usein, että Keitaro oli jo sanonut, ettei se kasvaisi, vaikka kuinka kastelisin.
Takaisin alkuun Siirry alas
Näytä käyttäjän tiedot http://hukkasuo.weebly.com
Reita
Tallijengissä
Tallijengissä


Viestien lukumäärä : 60
Join date : 14.11.2016

ViestiAihe: Vs: Maya ja Mini   To 19 Heinä - 16:11

65: Maya, merihevonen


Ei ole pientä ihmisreppanaa luotu tällaiseen helteeseen. Hikoilin niin paljon, että paita liimaantui selkääni ihan parissa minuutissa ja niskaa pitkin alkoi valua hiiputous. Silti kiskoin pitkää ja painavaa puutarhaletkua perässäni sitkeästi kuin terrieri. Maya oli kasteltava kylmällä vedellä ainakin neljä kertaa joka päivä, ettei se saisi lämpöhalvausta. Harmi vain, että Crimis kasteli samalla letkulla mansikoitaan ja aloitti letkun kerimisen rullalle aina väärästä päästä niin, että sitä oli uskomattoman raivostuttavaa ja aikaavievää sitten hilata perässään Mayaa kohti.

Maya ei edes arvostanut ponnistelujani. Se seisoi aina ihan rauhassa, melkein nukuksissa jossain varjossa kun tulin, mutta kun käänsin letkun auki ja vesi alkoi virrata, tuli mummoon saman tien vauhtia. Se yritti vettä karkuun hinnalla millä hyvänsä ja yleensä hätyytteli muutkin hevoset hysteeriseen laukkaan noin ihan ohimennen. Se oli hämmästyttävän nopea ja ketterä, eikä sen olisi ikinä uskonut olevan reumaattinen kaksikymppinen, kun katsoi miten virtaviivaisesti se yritti paeta vettä.

Sitäkään Maya ei koskaan oppinut, että se kastui aina, vaikka pakeni. Tai sitä, että oikeasti se tykkäsi vedestä. Kun se lopulta oli jo märkä, se tuli vettä valuen kohti ja halusi, että suihkuttaisin lisää. Se käänsi aina pyllynsä minua päin jotta rapsuttelisin sitä samalla hännän päältä. Kun siitä oli rapsutettu tarpeeksi, se halusi minun suihkuttavan vettä sen harjan alle ja korvien välistä niin että vesi valui sen naamalle. Kun se lopulta sai tarpeekseen, se ravisteli itseään kuin koira ja kasteli minutkin ihan vettä tippuvaksi. Sitten se jolkotteli tiehensä onnesta säteillen ja letkua takaisin keriessäni se romahti kaikkein tomuisimpaan ja inhottavimpaan kohtaan kyljelleen piehtaroidakseen oikein kunnolla.

Lähdin aina kotiin ennen kuin Maya oli taas jaloillaan. Halusin ilmastoituun autooni mahdollisimman nopeasti letkun kanssa urheilemisen jälkeen. Sitä paitsi tiesin, että minun oli palattava kastelemaan hevosta jo muutaman tunnin päästä uudestaan. Kävin kastelemassa Mayan niin usein, että Keitaro oli jo sanonut, ettei se kasvaisi, vaikka kuinka kastelisin.
Takaisin alkuun Siirry alas
Näytä käyttäjän tiedot
Reita
Tallijengissä
Tallijengissä


Viestien lukumäärä : 60
Join date : 14.11.2016

ViestiAihe: Vs: Maya ja Mini   To 5 Heinä - 22:10

55: Mini palaa kotiin

"Tee kunniakuja", huikkasin Crimikselle, kun talutin Miniä trailerilta kohti sen omaa hakaa. Crimis teki kiltisti yhden miehen kunniakujansa, jonka läpi, tai siis ohi, saimme kävellä. Sillä tavalla oli Mini toivotettu tervetulleeksi kotiin.

Todellisen tervetuloseremonian hoitivat kuitenkin Minin rakkaat tarhakaverit. Mayaa Mini tervehti niin innokkaalla töykinnällä, että vanha tamma aivan huojahteli innokkaan Minin hellyydenosoitusten kohteena. Melkein kuulin sen nivelrikkoisten luiden rutinan toisiaan vasten. Jackal sai melkein samanlaisen käsittelyn, mutta se ei suostunut Minin väkivaltaiseen rakkauteen kiltisti paikoillaan seisten. Se nosti päänsä ylös ja oli oikein suurta ja mahtavaa. Sen olemus jäi kuitenkin kovin lyhyeksi, kun Minikin venyttäytyi pää pystyssä täyteen mittaansa. Kaksikko paini hetken leikkisästi kuin olisivat olleet pikkuvarsoja, eivätkä aikuisia hillittyjä hevosia.

Maya katseli mustia hevosia kauempaa aikansa, mutta kyllästyttyään hirnahti kimeästi. Se taisi tarkoittaa, että nuorempien piti tulla heti syömään, ruoka oli valmis. Mini nimittäin ravasi saman tien Mayan luokse heinäkasalle ja alkoi lapata sapuskaa kitaansa. Jackalkin hölkkäsi muun lauman luokse ja alkoi syödä, joskin sivistyneemmin kuin Mini.

Katselimme hevosten melko lyhyitä tervetulotoimituksia Crimiksen kanssa haan portilta.
"Mun pitäisi saada toi nyt laihdutettua kuukaudessa takaisin", kerroin Crimikselle viitaten Minin heinämahaan, jota se oli kasvattanut tuntuvasti laitumella.
"Hmm, ravimiehet joskus sanoi että heinän kastelu auttais huijaamaan että niillä on maha täynnä. Mutta miksi sen pitää olla kunnossa niin nopeasti?"
"Usko tai älä, sillä on jotain 40 sijoitusta pienistä estekisoista kasassa. Se sai kutsun ihan oikeaan laatuarvosteluun", sanoin nauraen. Minin vieminen hienojen estehevosten laatuarvosteluun kuulosti tosi koomiselta idealta.
"Mut miten sillä voi olla niin paljon sijoituksia?" Crimis kysyi. Häntäkin näytti huvittavan ajatus siitä, miten Miniä esiteltäisiin tuomareille puoliveristen ja isojen ponien kanssa.
"Mä kiersin keväällä niitä pikkukisoja, ja sitten toi Ruska on saanut mennä niitä puomiluokkia. Mä en ainakaan edes tienny, että ne hyväksyy laatuarvosteluissa kisoiksi semmosetkin, missä iskä on taluttanu ponilla pikkukakaraa maahan haudattujen puomien yli!"
"No onhan se varmaan jännä mennä sitte sinne arvosteluun. Vaikka noh, kai se on sulle selvää ettei se niille puoliverisille siellä pärjää?"
"Ei tietenkään pärjää. Mä oon nähny niitä hevosia joskus. Siellä oli pari kevyttä suomenhevosta ja muut oli jotain olympialaisista kaiveltuja puoliverisiä. Ihan ammattilaisia. Sitä paitsi mä luulen, että mut ja Mini on kutsuttu sinne vahingossa. Ehkä ne luulee, että Mini hyppää 160-senttisiä eikä 60-senttisiä...
Takaisin alkuun Siirry alas
Näytä käyttäjän tiedot
Crimis
Admin
avatar

Viestien lukumäärä : 669
Join date : 12.11.2012
Ikä : 25

ViestiAihe: Vs: Maya ja Mini   Pe 22 Kesä - 12:49

54: Kesäloma alkaa

Kerrassaan ihana teksti! Mini nauttii varmasti olostaan, ja jälleennäkeminen on entistä ihanampaa kun olette pidempään erossa. <3

Suosikki:
En kutsunut Miniä enää, vaikka olisin halunnut. Muut tammat voisivat luulla, että se on lellitty isin tyttö, vaikka niinhän se onkin.
Takaisin alkuun Siirry alas
Näytä käyttäjän tiedot http://hukkasuo.weebly.com
Reita
Tallijengissä
Tallijengissä


Viestien lukumäärä : 60
Join date : 14.11.2016

ViestiAihe: Vs: Maya ja Mini   Pe 1 Kesä - 22:09

54: Kesäloma alkaa

Minua jännitti ihan hirveästi, kun peruuttelin Minin ulos trailerista Rósgarðurin pihassa. Miniä ei kuitenkaan jännittänyt yhtään, vaan se asteli raukeana alaspäin vaikka ramppi taipui ja natisi sen jättiläiskavioiden alla. Se ei vaivautunut edes katselemaan ympärilleen uudesta ympäristöstä ja uusista hevoskavereista huolimatta. Käteni tärisivät, kun puristin sen riimunarua. Vaikka aamu oli lämmin, palelin vanhassa urheiluseuran verkkatakissani ja minun oli ihan pakko lämmitellä käsiäni Minin paksuksi kasvaneen harjan alla.

En muista ollenkaan mitä sanoin muille hevosenomistajille ja mitä he sanoivat minulle. Tiesin Veeran ennalta ja muiden nimiä en muistanut enää hetken kuluttua siitä kun ne minulle kerrottiin. Hevosistakin opin vain Bellan nimen, ja senkin pystyin sisäistämään vain siksi että se oli Veeran hevonen. Mini sen sijaan oli niin rennon letkeä, että sai heti uusia kavereita, vaikka ei vielä päässyt edes muiden hevosten kanssa kosketusetäisyydelle. Se hörähteli vieraille tammoilla ystävällisesti ja kurottautui niitä kohti nuuhkiakseen niiden kanssa sinunkaupat. Jos se olisi ollut tottelematon ja halunnut väkisin mennä tutustumaan, en olisi saanut sitä pideltyä: kukapa voittaisi hevosen köydenvedossa? Onneksi Mini on kuitenkin mitä kiltein jätti ja seisoi paikoillaan, kaikki neljä jalkaa tiiviisti maassa.

Kävelymatka laitumelle oli lyhyt. Muut hevoset pitivät ääntä ja olivat innoissaan, ja ainakin joku tammoista hirnahteli. Mini sen sijaan piti kanssani perää uneliaan oloisena ja yritti hamuilla matkalla heinänkorsia suuhunsa. Sen mielestä aikainen kesä oli ollut ihana sattuma, koska se tykkäsi syödä vihreää. Voi Mini - kunpa se tietäisi, minne se kohta pääsisi!

Kävelimme viimeisinä laitumen portista sisään, ja portti suljettiin takanamme. Kävelimme hyvän matkan päähän muista. Asetuin Minin eteen, puristin molemmin käsin sen ihanan punaisen riimun poskiremmejä ja hieroin vielä yhden kerran poskeani sen leveään otsaan. Itketti vähän. Vaikka Minillä olisi varmasti ihana kesä, minun tulisi hirveä ikävä sitä. Yhtäkkiä olisin halunnut perua koko laidunloman ja viedä tammani takaisin kotiin. Aivan yllättäen minun teki ihan kauheasti mieli ratsastaa ilman satulaa, laukata Minin hidasta laukkaa ja sitten harjata tamma oikein kunnolla. Ei haittaisi, vaikka joutuisin selvittelemään kaksi tuntia sen jalkakarvoja, kunhan saisin vain viettää sen kanssa aikaa. Edes yhden ainoan päivän. Miksi olin ollut niin tyhmä, että olin kuvitellut Minin tarvitsevan laidunlomaa? Puristin riimua, enkä halunnut päästää Miniä vapaaksi sittenkään.

Kun meille huudettiin komento päästää hevoset irti, avasin Minin riimun soljen ja nykäisin riimun nopeasti pois, jotten ehtisi katua. Kotona Mini olisi jäänyt seisoskelemaan paikoilleen ja olisi halunnut halailla, mutta nyt ei oltu kotona. Välittömästi vapauduttuaan Mini nosti suorilta jaloiltaan laukan ja kaarsi ohitseni niin kovaa vauhtia, että ilmavirta nosti hiukset pystyyn. En ollut koskaan aikaisemmin nähnyt sen menevän yhtä lujaa, kuin se nyt meni, laukatessaan pois minun luotani.

Siirryimme aidan toiselle puolelle seuraamaan tammojamme. Yritin opetella muiden hevosten nimet. Vanttu oli vaaleammanruskea suomenhevonen, joka ravasi tutkimassa ympäristöään ennen kuin rauhoittui syömään. Sen emännän nimi oli Laura. Lauran toinen hevonen oli tummempi Tuutu, joka alkoi saman tien kuljeskella Minin kanssa rinnakkain jostain hevosten kielellä jutellen. Veeran Bella koetti haastaa kaksikkoa leikilliseen ravikilpailuun, mutta ei vielä onnistunut yrityksessään.

En kutsunut Miniä enää, vaikka olisin halunnut. Muut tammat voisivat luulla, että se on lellitty isin tyttö, vaikka niinhän se onkin. Oikeastaan pelkäsin sitä, ettei se tulisi, vaikka kutsuisin. Olisin halunnut viedä sen takaisin kotiin, mutta sen sijaan kävelin autolle yksin, punaista riimua roikottaen. Tuntui vähän siltä kuin olisi päästänyt Minin taivaslaitumelle eikä kesälaitumelle.

(Minin laidun: http://fargone.suntuubi.com/?cat=406)
Takaisin alkuun Siirry alas
Näytä käyttäjän tiedot
Crimis
Admin
avatar

Viestien lukumäärä : 669
Join date : 12.11.2012
Ikä : 25

ViestiAihe: Vs: Maya ja Mini   Su 27 Toukokuu - 18:03

53: Me muutetaan pois - ainakin hetkeksi

Hui kamala, otsikko ehti jo säikäyttää. Mutta voi, Mini tulee olemaan niin pallo onnellinen kun saa vain syödä. Very Happy

Suosikki:
"Me muutetaan tyttöjen kanssa pois nyt. Me vihataan teitä"

Tykkään kovasti näistä dialogipainotteisista teksteistä, jatka samaan malliin vaan!
Takaisin alkuun Siirry alas
Näytä käyttäjän tiedot http://hukkasuo.weebly.com
Reita
Tallijengissä
Tallijengissä


Viestien lukumäärä : 60
Join date : 14.11.2016

ViestiAihe: Vs: Maya ja Mini   Pe 25 Toukokuu - 21:51

53: Me muutetaan pois - ainakin hetkeksi

"Mitä sä teet?" Keitaro kysyi hämmentävän ilmeettömänä.
"Pakkaan", ärähdin pakatessani, ihan punaisena ja hikisenä, ja kaikin puolin ilmeikkäänä.
"Mutta miksi?"
"Me muutetaan tyttöjen kanssa pois nyt. Me vihataan teitä, ja me ollaan löydetty parempi tallipaikka. Ei kun oikeesti Mini lähtee perjantaina laitumelle kuukaudeksi."
"Ai..."
"Älä siinä aikottele, jos et voi edes pitää tosta kiinni, että mä saan tämän tänne. Mulla on muutenkin kuuma!"

Kun olin saanut työnnettyä Minin tarpeellisimmat tavarat merimieskasseihin (ja syytettyä Keitaroa huonosta pussinpitelystä), olin vieläkin hikisempi ja vihaisempi. Mini sen sijaan oli oikein onnellinen selkäni takana karsinassa ja katseli heinänkorsi suussaan meitä. Se odotti toista iltapalaa, ja sen hymystä päätellen se oli ihan varma, että se saisi sen. Minin lisälihottamisen sijaan menin kuitenkin Keitaron perässä taukotupaan viilentymään.

"Missä sun hevoset on kesän?" kysyin.
"Ei tiiä vielä. Katotaan. Ehkä tallissa vaan."
"Mayakin jää talliin. Se sais varmaan jonkun taudin ja kuolis jos olis yötä päivää vihreällä."
"Ja Mini ei sitten muka saa? Mieti kun se syö ympäri vuorokauden. Säkö maksat remontin kun tallin oviaukkoja pitää leventää vai?" Keitaro hymähti.
"Hiljaa siellä takarivissä. Miniä ei pilkata kun se pääsee ekaa kertaa ikinä laitumelle!"
"Ai ikinä muka?"
"Ikinä. Mieti miten hienoa!"

Hienoa se olikin. Vaikka en näkisi Miniä paljoa ensikuussa, en malttanut odottaa sen lähtöä. Olin jo monena yönä nähnyt unta, miten Mini laukkaisi vapauteen laitumellelaskupäivänä. Olin haaveillut siitä, miten se tutustuisi joihinkin kivoihin tammoihin, ja rapsuttelisi ja söisi niiden kanssa päivät ja nukkuisi samassa nurkassa yöt. Mini olisi varmasti entistä vähemmän mini palatessaan, ainakin mahan kohdalta, niin kuin Keitaro sanoi. Eihän sellaisilla asioilla kuitenkaan ollut väliä, kun Mini pääsisi ihan ekaa kertaa heppojen kesälomaleirille.

"Huhuu? Haloo?"
"Joo?" olin taas unohtunut haaveilemaan Ministä laitumella.
"Ai aiot?"
"Mitä aionko?"
"Kilpailla vielä sillä? Syksyllä? Miten sä voit jos se lihoo siellä?"
"Mitä kilpailla? Miks mä enää kilpailisin? Näithän sä, miten hyvin se Tie Tähtiin -pelleilykin meiltä sujui."
"No niin noh, kyllä se olis voinut paremminkin mennä... Tai siis hyvähän se oli ekaksi kerraksi mutta..."
"Olipa diplomaattista. Mä meen nyt kotiin ja vien ne tavarat. Muistakaa viedä tytöt sitten ulos ja hoitaa, mä en tuu sillon huomenna. Eläinlääkäri tulee kymmenen jälkeen, mut se voi kyllä piikittää sitä Mayaa ulkona jos joku menee vaan pitään kiinni siksi aikaa. Mutta kattokaa se annostus sitten, se meinas viime kerrallakin-"
"Joo joo, kyllä me osataan. Mee nyt jo pois siitä. Hauskaa tanssinkatselupäivää huomenna ja sano balleriinalle terveisiä."
"Kiitoksia terveisistä Ruskan puolesta, ja hyvästi jää! Hellikää sitä Miniä nyt sitten. Ette näe sitä kokonaiseen kuukauteen yhtään!"
Takaisin alkuun Siirry alas
Näytä käyttäjän tiedot
Crimis
Admin
avatar

Viestien lukumäärä : 669
Join date : 12.11.2012
Ikä : 25

ViestiAihe: Vs: Maya ja Mini   To 3 Toukokuu - 11:46

52: Ensimmäinen ja ainoa kasvattamani hevonen

Yhyy, heti ensimmäinen lause sai mutkin jo niiskuttelemaan täällä. Onhan Hukkasuosta varsoja ennenkin lähtenyt, mutta aina se on yhtä sydäntä riipaisevaa. Vaikka mikään ei ole edes ollut omasta tammasta.. Sulla sentään oli alusta asti selkeä suunnitelma - itse en vielä tiedä, mikä on Goldin varsan kohtalo. Sen pitäisi varsoa pian, apua  Shocked

Ihana, tunnelmallinen teksti. Vaikka aloitus riipaisee, lopetus saa hymyn huulille. <3
Takaisin alkuun Siirry alas
Näytä käyttäjän tiedot http://hukkasuo.weebly.com
Reita
Tallijengissä
Tallijengissä


Viestien lukumäärä : 60
Join date : 14.11.2016

ViestiAihe: Vs: Maya ja Mini   Ti 1 Toukokuu - 16:53

52: Ensimmäinen ja ainoa kasvattamani hevonen

Ihan liian pian Aurelia sitten lähti. Olimme harjoitelleet jo ennalta koppiin menemistä Mini rauhallisena esimerkkinä ja Aurelia tarkkaavaisena oppilaana. Lyhyitä matkojakin olimme jo ajelleet, ja Aurelia osasi olla kopissa myös yksinään. Se oli ajellut Hukkasuon kuljetuskopissa ja vieraan hajuisissa lainakopeissa, joten se ei ihmetellyt yhtään, kun talutin sen saksalaisten traileriin. Mini puolestaan oli viettänyt jo niin paljon aikaa ilman vauvaansa, ettei se edes nostanut päätään heinäkasasta nähdäkseen viimeisen vilauksen tyttärestään. Minä sen sijaan autoin nostamaan lastaussillan Aurelian takana ja kiersin sitten trailerin etuovelle katsomaan Aureliaa vielä yhden kerran.

Hyvästelin Aurelian lyhyesti silittämällä sen poskea. Se vilkaisi minua ja oli yhtä rauhallinen kuin emänsä aina. Se räpäytti silmiään, ja minä suljin oven, ja se oli viimeinen kerta, kun näin ensimmäisen ja ainoan itse kasvattamani hevosen. Sitten auto käynnistettiin ja vaunu vaappui pois pihasta.

Katselin hetken tyhjää pihaa ja autiota pihatietä. Sitten käännyin, ja vietyäni Aurelialle kuuluneen riimunarun Minin tavaroiden sekaan, lähdin Minin, Mayan ja Jackalin hakaan. Mini oli tyynni. Ei se vielä tiennyt, mitä me olimme menettäneet. Se oli syönyt taas liikaa ja ähkien ja uristen se raahautui luokseni aidalle. Se töykki käsivarttani turvallaan ja halusi, että lohduttaisin sitä sen mahakivuissa rapsuttelemalla sen otsaa.

Nojatessani koko yläruumistani Minin otsaan ja letittäessäni sen otsatukkaa en enää murehtinut mitään. Näinhän kaiken pitikin mennä. Aurelia ei ollut minun ja Minin, mutta Aurelian ansiosta minulla oli rahaa maksaa Minin ja Mayan tavanomaiset kulut noin vuodeksi eteenpäin. Sitä paitsi mistä sen tiesi, olisiko minulla ja Minillä joskus toinenkin Aurelia.
Takaisin alkuun Siirry alas
Näytä käyttäjän tiedot
Crimis
Admin
avatar

Viestien lukumäärä : 669
Join date : 12.11.2012
Ikä : 25

ViestiAihe: Vs: Maya ja Mini   Ti 10 Huhti - 17:19

51: Aurelian vauvariimu

Huhhuh, IRL-muutto ohi. Nyt ehtii taas keskittyä paremmin teihin <3

Aurelia arasteli riimua ja suorastaan pelkäsi vaaleanpunaista pörröpehmuketta. Koko hökötys saatiin kuitenkin sen päähän ratsastuskentällä namien avulla Minin haukotellessa meidän vierellämme.

→ Voin niin kuvitella Minin seuraamassa teidän riimunpukemispuuhia asenteella "huoh, mitä nää nyt taas". Very Happy Niin ja hei, ainakin Takakujan Tallipuodista löytyy vaaleanpunaisia riimuja! Wink
Takaisin alkuun Siirry alas
Näytä käyttäjän tiedot http://hukkasuo.weebly.com
Reita
Tallijengissä
Tallijengissä


Viestien lukumäärä : 60
Join date : 14.11.2016

ViestiAihe: Vs: Maya ja Mini   Ma 26 Maalis - 12:15

51: Aurelian vauvariimu
Aurelia kasvoi nopeasti ja ihan liian pian oli aika ostaa sille vauvariimu. Sitä se pitäisi opettaa käyttämään pikimmiten. Menin siis tietenkin Seinäjoen virtuaaliseen Hööksiin ja ostin sieltä vaaleanpunaisen kevyen nylon-riimun, koska pitihän prinsessalla olla tyttövau - eikun - vallan värit yllään. Meidän kotipihasta matka Seinäjoelle kestää talvirajoituksilla noin tunnin ja minun autoni on bensasyöppö. Riimulle tuli siis hintaa 12 euroa, joka luki hintalapussa, plus 12 euroa bensoina ja melkein kaksi tuntia minun aikaani. Silti tuo riimu ei mahtunut Aurelian päähän mitenkään päin, kun lopuksi tulin tallille. Jokainen varmaan uskoo, miten paljon ärsytti lähteä vaihtamaan sitä seuraavana päivänä. Aurelian koossa ei sitä paitsi ollut vaaleanpunaisia riimuja, tai edes punaisia. Sen päähän menevät riimut edustivat kaikki räikeitä mustan ja tummansinisen sävyjä. Aurelian vauvariimuksi valikoitui siis musta riimu, johon ostin lohdutukseksi edes vaaleanpunaisen pörröpehmukkeen nokan päälle.

Seuraavana iltana olimme uudelleen sovituspuuhissa. Aurelia arasteli riimua ja suorastaan pelkäsi vaaleanpunaista pörröpehmuketta. Koko hökötys saatiin kuitenkin sen päähän ratsastuskentällä namien avulla Minin haukotellessa meidän vierellämme.

Aurelia vietti kymmenen minuuttia riimu päässään ensimmäisellä kerralla. Se nosteli ja ravisteli päätään, aristeli aluksi riimun metalliosia ja kyllästyi sitten. Otin riimun pois, kun varsa alkoi touhuta muuta ja unohti koko asian. Kun varsa ravasi emänsä perässä vapaana tallipihassa hakaan, ajattelin että täytyisi tilata netistä sille vähän söpömpiä varusteita. Täytyihän maailmassa nyt olla tavallisia riimuja vaaleanpunaisina, kun kerran ei vielä edes mitään x-full -kokoa tarvittu! Ja jos ei olisi, ompelisin sille vaikka itse sellaisia.

Aurelia ja Mini jäivät hakaan. Mini alkoi syödä, mikä oli sen lempipuuhaa, ja Aurelia teki liukupysähdyksiä leikkiessään lumikökkänöillä. Se näytti suloiselta, ja olisin kauheasti halunnut pitää sen. Olisi jo korkea aika päästää ihmisiä katsomaan sitä, jotta se löytäisi kodin hyvissä ajoin.
Takaisin alkuun Siirry alas
Näytä käyttäjän tiedot
Crimis
Admin
avatar

Viestien lukumäärä : 669
Join date : 12.11.2012
Ikä : 25

ViestiAihe: Vs: Maya ja Mini   La 24 Maalis - 11:16

49: Susihavainnot

Ihanan tunnelmallinen teksti, tykkäsin! Mini on upea tuuhean tukkansa kanssa ♡

Vähän hymyilytti, kun kuvittelin, miten sudet luikkisivat häntä koipien välissä Miniä karkuun.. Very Happy
Mini ei ollut mikään suupala

---

50: Ampiaiseste

Wau! Kyllähän me nyt kaikki jo tiedetään, että sä osaat kirjoittaa, mutta nyt tätä lukiessa mä olin ihan haltioissani. Niin rikasta kuvailua, että tarinaan oikein uppoutui sisään. Saattoi nähdä, tuntea ja haistaa kaiken.

+ Kuva on kiva! Ihanat ampiaiseste ja -paita ♡
Takaisin alkuun Siirry alas
Näytä käyttäjän tiedot http://hukkasuo.weebly.com
Reita
Tallijengissä
Tallijengissä


Viestien lukumäärä : 60
Join date : 14.11.2016

ViestiAihe: Vs: Maya ja Mini   Ma 19 Maalis - 12:48

50: Ampiaiseste
(Tämä on Tie Tähtiin -osallistumisestani.)

Olinhan minä ennenkin hypännyt esteitä hevosella, ja verrattaen suuria. Toisaalta silloin olin ollut nuori ja huimapäinen, ja meidän pieni mummopuoliverinen oli ollut samanlainen. Sitä paitsi se oli osannut hypätä, ja minulla oli ollut laajempi tapaturmavakuutus. Mini oli toista maata. Se oli jättiläismäinen ja kömpelö, ja vieläpä nuori ja melko kokematon. Ja minä tunsin itseni paljon vanhemmaksi kuin meidän puoliverisen kanssa hypätessäni. Oloni oli heikko ja hutera, kun jännitin oman luotettavan Minini selässä sen marssiessa päättäväisesti kohti estekenttää. Joku Hukkasuon väestä huusi perääni: "Reita! Älä yhtään jännitä! Sun pylly näyttää tosi solakalta työhevosen selässä!" Normaalisti olisin nauranut ja sanonut jotain siitä, miten näyttäisin niille huuteleville poniratsastajille mallia, mutta nyt vain henkäisin heidän suuntaansa läpinäkyvänä ja ahdistuneena kuin haamu.

Korvani alkoivat soida jo ennen ensimmäistä estettä niin kovasti, etten kuullut mitään muuta. Tunsin kyllä minin askelten raskaan tumpsahtelun ja näin omituisen katkonaisin välähdyksin, miten este lähestyi sadan kilometrin tuntivauhtia. En ollut ollenkaan valmis. Ensimmäinen este oli niin pieni, että sitä tuskin huomasi suuren ja mahtavan shirenhevosen selästä, vaikka olin tuntevinani kuinka Mini teki noin kerrostalon kokoisen jättiloikan. En pelännyt ollenkaan, että näyttäisimme Minin kanssa naurettavilta ponien seassa. Pelkäsin vain kuolevani. Saatoin rutistaa silmiäni kiinni. En tainnut jännittää hyppäämistä, vaan kisatilannetta.

Taisin pitää vielä toisella ja kolmannellakin esteellä suurin piirtein silmiäni kiinni, tai sitten olin niin kauhuissani, että minulla oli neulanpiston kokoinen näkökenttä, pelkäävällä ihmisellä kun on putkinäkö. Kun laukkasimme kohti neljättä estettä, hengitin oikein syvään ja kunnolla. Yritin muistaa, että eihän tässä ollut mitään hätää. Huomasin, että esteeseen oli maalattu ampiaisia, ja nuo pienet pulskat ötökät olivat niin iloisen näköisiä, että ne lohduttivat ja rauhoittivat minua. Painoin kantapäät alas, ja kun rentoutin hartiani, aloin kuulla taas. Mini hengitti ja askelsi tasaisesti, ja sen paksu harja oli tukevilla mutta vähemmän kauniilla sykeröillä. Olin välttämättä halunnut laittaa sille puoliveristen kampauksen ja itselleni vanhan kisapuvun, johon juuri ja juuri mahduin. Kisapuvun alla oli onnenpaitani, jossa oli ampiaisia. Se erottui aina kertavilkaisulla vaatekaapistani, jonka muu sisältö loisti kaikissa räikeissä mustan ja tummansinisen väreissä.

Painoin pohkeet Minin jykeviin kylkiin, ja niin me ponnistimme ampiaisesteellä. Minin jättikaviot irtosivat maasta, ja sen ponnistusvoiman täytyi olla huikea, koska irrottihan se maasta koko kaksimetrisen itsensä ja kaikkine varusteineen melkein sata kiloa kaksimetristä minuakin. Ja niin me lensimme kuin raketti, avaruuteen asti, tai ainakin se tuntui siltä. Leijuimme ilmassa ihan huikean kauan, eikä yhtään haitannut, vaikka lentomme valittiin universumin vähiten kauniiksi. Muistin samaan aikaan sen, miten hyppäsin ensimmäisen maahankaivetun esteeni 25-vuotiaalla vanhalla ravurilla meidän serkun takapihalla, ja sen, miltä kevät tuoksui silloin kun olin pikkulapsi ja leikin meidän pihassa pienillä muovihevosilla estekisoja erittäin värikkäät ja hieman märät sormikkaat käsissäni.

Alastulomme huikealta 60 cm korkealta ampiaiskuvioidulta esteeltä oli rysähtävä ja horjahdin pahasti satulassa, mutta me muistimme taas, että olimme tulleet tänne pitämään hauskaa ja ehkä oppimaankin jotain.

Ampiaisesteen jälkeen tuntui paljon paremmalta. Oli ihan helppoa kohdistaa katseensa seuraavalle esteelle. Se ei näyttänyt vuoren korkuiselta, vaan korkeintaan 60 senttiä korkealta, niin kuin se olikin. Ohjasin Minin suoraan kohti seuraavaa estettä ja katselin sen isojen korvien välistä, kuinka se lähestyi ihan realistisella vauhdilla Minin laukatessa omaa hidasta jättiläisenlaukkaansa.





Takaisin alkuun Siirry alas
Näytä käyttäjän tiedot
Reita
Tallijengissä
Tallijengissä


Viestien lukumäärä : 60
Join date : 14.11.2016

ViestiAihe: Vs: Maya ja Mini   To 15 Maalis - 17:33

49: Susihavainnot

Pakkanen kiristyi iltaa myöten. Koska päivällä oli ollut plusasteita ja nyt oltiin jo kymmenen pakkasasteen puolella, Aurelian isoista varsankavioista kuului rouske, kun se kuljeskeli tutkimassa tallipihaa. Mini sen sijaan oli paikallaan ja riiputti päätään väsyneenä, ihan niin kuin sen kallo olisi painanut kahdeksantoista kiloa tavallista enemmän. Sen harja oli kasvanut yhtäkkiä ihan paksuksi ja tuuheaksi, ja yritin pitää sitä oikealla kädellä poissa tieltä, kun harjasin tammani kaulaa. Ihanan sileiksi ja veltoiksi jollain lainatulla ihmeaineella pesemäni jouhet pyrkivät kuitenkin määrätietoisesti valumaan takaisin tielleni.

Tapasin tätä nykyä tulla paikalle vasta iltaisin. Kello kuudelta alkoi hämärtää, ja silloin aikaisintaan ilmestyin talliin. Siihen oli parikin syytä, toisin sanoen Ruska ja Aurelia. Ruska sai katsoa tunnin illalla televisiota, ja telkkarin edessä hän ei huomannut lähtöäni, vaikka olisi muuten tahtonut varmasti mukaan ja halkaissut päänsä varsan kanssa. Aurelia puolestaan oli utelias ja jäi jatkuvasti jonkun jalkoihin, jos sitä piti irti pihassa keskellä päivää, eikä sitä voinut kiinnikään sitoa.

Kuu tuli sopivasti esiin pilvien takaa, kun lähdimme peltojen välistä vievälle tielle. Mini narskutteli perässäni riimunaru löysällä tasaisesti ja luotettavasti. Aurelia sen sijaan pysähteli, kiihdytteli ja välillä jopa kaatuili, ja minä annoin sen mennä. Vaikka alueella oli ollut lopputalvella hillittömästi susihavaintoja, jopa keskustassa liikennevalojen tuntumassa, ja vaikka olin tänä talvena oppinut pelkäämään susia niin paljon että kuljin koirineni pippurisumutteen ja puukon kanssa, ei meitä pelottanut kolmisin. Mini ei ollut mikään suupala, ja jos se haistaisi Aurelian olevan vaarassa, se suojelisi samalla minuakin. Kun Mini oli mukana, en joutunut edes lyysäämään taskulampulla epävarmasti pusikoihin rasahduksia kuunnellen.
Takaisin alkuun Siirry alas
Näytä käyttäjän tiedot
Crimis
Admin
avatar

Viestien lukumäärä : 669
Join date : 12.11.2012
Ikä : 25

ViestiAihe: Vs: Maya ja Mini   Su 11 Maalis - 21:48

48: Aurelia ulkona


Silloin hinkkasin nenääni karvaiseen lapaseeni ja tiesin, että olin jo rakastunut hevoseen.

Oih. Niinhän siinä aina käy. Ei karvavauvoihin voi olla kiintymättä, vaikka kuinka niin päättäisi. Ja Aurelia on ihan älyttömän suloinen, mäkin oon jo ihan rakastunut siihen! Onneksi mun monsteritammastakin tulee kohta mamma. Jos kaikki menee hyvin. Rolling Eyes

Ihana tunnelma tekstissä <3
Takaisin alkuun Siirry alas
Näytä käyttäjän tiedot http://hukkasuo.weebly.com
Reita
Tallijengissä
Tallijengissä


Viestien lukumäärä : 60
Join date : 14.11.2016

ViestiAihe: Vs: Maya ja Mini   Ke 7 Maalis - 11:06

48: Aurelia ulkona

Ymmärsin kyllä, ettei Aurelia jäisi minulle. Tiesin sen jo kun astutin Minin: joko tammasta tai varsasta täytyisi luopua, kun varsa olisi luovutusikäinen. Todennäköisesti se olisi varsa, joka lähtisi, koska onhan Mini minun prinsessani ja balleriinani. Vaikka ihailin Aureliaa ja haaveilin siitä jo ennen sen syntymää, varoin tarkasti, etten kiintyisi siihen liikaa. Halusin kuitenkin nähdä sen kasvun ja kehityksen kaikki vaiheet, koska kuinka usein sitä pääsee huolehtimaan vastasyntyneestä varsasta?

Se oli erityisen hauska ja eloisa aamupäivä, kun vein Aurelian ensimmäistä kertaa ulos. Niin pieniä ei vielä sidota kiinni ja talutella, joten varsa juoksi Minin ja minun ympärillä, kun talutin Miniä. Emätamma piti tarkasti silmällä varsaansa, mutta antoi sen hypellä. Tallipihan pakkautunut, moneen kertaan tallottu lumi kiinnosti Aureliaa ihan hirveästi ja se tömisteli jättimäisillä pikkujaloillaan niin, että sai isoja lumiknöllejä halkeamaan irti. Sitten se nousi tästä hämmentyneenä takajaloilleen etujalkojaan ilmassa sätkytellen, teki samanlaisen loikan kuin pukitteleva marsu ja laukkasi pieni häntä pystyssä edellemme.

Tarhaan se ei kuitenkaan olisi millään uskaltanut mennä. Mini käveli portista tyynesti ja huhuili Aurelian perään. Varsa sinkoili portilla edestakaisin niin hädissään, että minun oli peruutettava alta pois, ettei se rusikoinut minua paniikissaan. Lopulta Mini huokaisi, käveli muutaman askeleen portille ja kutsui Aureliaa matalalla äänellä venyttäen kaulansa oikein pitkäksi. Silloin Aurelia pysähtyi hetkeksi, rauhoittui ja hiipi pitkät jalat vapisten portista sisään. Mini olisi pyöräyttänyt silmiään, jos hevoset osaisivat tehdä niin.

Koska Aurelia meni Minin kanssa ulos joka ainoa päivä ja kulki aina portista, se tottui nopeasti ajatukseen - ja minuun. Aluksi se vierasti kauheasti ajatusta siitä, että jäin aidalle istumaan ja Miniä rapsuttelemaan. Kun päiviä kului, istuskeluni alkoi olla sille se ja sama. Sittemmin se alkoi kiinnostua minusta, eikä mennyt kahtakaan viikkoa, kun se tuli töykkimään pois Minin päätä, jota pidin sylissäni. Se halusi osansa rapsutuksista. Siinä vaiheessa lopetin aidalla roikkumisen ja seisoin ihan kahdella jalalla maassa. Halusin päästä tarvittaessa nopeasti pois, jos varsa innostuisi liikaa tai sen touhut alkaisivat ottaa Miniä kupoliin.

Niin siinä sitten lopuksi kävi. Painiessani Aurelian kanssa haassa eräänä iltapäivänä pukkasin sitä kerran oikein kunnolla ja se juoksi monta askelta sivuittain kuin rapu, jotta saisi tasapainonsa takaisin. Silloin hinkkasin nenääni karvaiseen lapaseeni ja tiesin, että olin jo rakastunut hevoseen. Olisi aika laittaa se jo myyntiin, jotta en voisi perua suunnitelmiani sen tullessa tarpeeksi vanhaksi vieroitettavaksi. Katselin sitä hetken haikeana, mutta en kauaa, koska se laukkasi samaan aikaan minua päin ja odotti, että ottaisin siitä niskalenkin. Melkein näin, miten Mini pyöritteli taas silmiään kauempana muhkea heinätuppo suussaan.
Takaisin alkuun Siirry alas
Näytä käyttäjän tiedot
Crimis
Admin
avatar

Viestien lukumäärä : 669
Join date : 12.11.2012
Ikä : 25

ViestiAihe: Vs: Maya ja Mini   Ma 5 Maalis - 13:19

47: Minin Aurelia, osa 2/miljoona

Sun kuvailu on aina niin ihanan suorasanaista: arkea kaikessa sen ihanuudessa ja kamaluudessa. Et pelkää puhua kaikesta siitä paskasta, räästä ja väsymyksestä.

Saatoin vähän naurahtaa täällä, kun luin tästä ihmeellisestä, ihanasta tapahtumasta kuin varsan syntymä.

Se tärisi vähän aikaa, ja ponnisti sitten jättikokoisen mustan limaisen möykyn maailmaan ihan äänettömästi ja helpon näköisesti. Se puhkaisi möykyn sikiökalvon ja alkoi pari kertaa hengitettyään pestä ja hoivata tuota ällöttävää kasaa. Ei kestänyt montaa lipaisua ennen kuin musta klimppi alkoi näyttää yhä enemmän hevoselta


Mutta hei ihanaa, että synnytys meni hyvin ja sait nukuttuakin. Aurelia on kaunis <3
Takaisin alkuun Siirry alas
Näytä käyttäjän tiedot http://hukkasuo.weebly.com
Reita
Tallijengissä
Tallijengissä


Viestien lukumäärä : 60
Join date : 14.11.2016

ViestiAihe: Vs: Maya ja Mini   Ma 5 Maalis - 12:11

47: Minin Aurelia, osa 2/miljoona

24 tuntia ennen Aurelian syntymää olin tietenkin tallilla, koska olihan sunnuntaiaamu ja sää oli lämpöisempi kuin aikoihin. Taas kerran toivoin, että minulla olisi ollut hevonen, jolla laukata maastossa: toinen hevosistani oli edelleen iältään sataneljä ja toisen vatsassa potki noin valaan kokoinen vauva. Olin ruinaamaisillani, että saisin ratsastaa Starilla edes tämän yhden kerran, mutta jätin kinuamisen kuitenkin sikseen. Sen sijaan siivosin Mayan, Minin ja Jackalin haan, jossa Mini ei kuitenkaan oleskellut sinä aamupäivänä paksuutensa ja yllättävän kiukkuisuutensa takia.

21 tuntia ennen Aurelian syntymää olin lähdössä kotiin, kun tallilla ei ollut mitään tekemistä tammojeni asiaintilojen johdosta. Minut kuitenkin pysäytti Crimis, joka kysyi, tarvisinko makuupussia lainaan.
"Mitä hiton makuupussia? Minkä takia?" kysyin nälkäisenä ja siksi vihaisena.
"Ai etkö sä meinaa nukkua ollenkaa? En mäkää pystyny nukkuun sinä yönä kun meille syntyi eka varsa..."
"Nukkua? Pitääkö mun olla täällä yötä?"
"Ööm... No ei sun tarvi, mutta mä ajattelin, että sä haluaisit. Kun näyttää nyt siltä että varsa tulee ihan tässä muutamien tuntien sisällä..."
"Ai! No kyl mä haluan, mutta en mä mitää makuupusseja ota. Mä meen tallikämppään sitte jos mä väsyn."
"Joo. Mä ostin sinne uuden fleecepeiton, voit ottaa sen sitte. Löysin semmosen missä on arabialaisen kuva."
"Mä meen nyt kuitenkin käymään eka kotona. Mä vien Ruskan pulkkamäkeen."

Yhdeksän tuntia ennen Aurelian syntymää rauhoittelin räkäistä Ruskaa meidän kotiovellamme. Ruska oli viettänyt tarhassa paljon aikaa Joona-nimisen pojan kanssa, jonka vanhemmat olivat juuri eronneet. Joona oli muistanut tapauksen niin, että eräänä iltana isi vain lähti reppu selässä eikä koskaan palannut. Tämän version hän oli kertonut Ruskalle, joka pelkäsi, että nyt äiti ja isä erosivat. Ei auttanut, vaikka Joonan vanhemmat olivat oikeastaan puhuneet Joonalle erosta etukäteen, ja vaikka Joona oli viettänyt oikeasti heti seuraavan päivän isänsä kanssa. Eikä auttanut sekään, vaikka sanoin vain meneväni kaverin luokse yöksi, niin kuin Ruskakin on joskus mennyt mummolaan yöksi. Itkeminen loppui, kun sanoin, että Mini saa vauvan ja minä menen auttamaan. Tiesin, että Maija ei saisi Ruskaa nukkumaan enää millään, kun hän haluaisi tallille heti mukaan.

8,5 tuntia ennen Aurelian syntymää istuin kahvikupin kanssa Minin karsinaa vastapäätä ja odotin hämärässä tallissa syntymän ihmettä. Olin varma, etten nukkuisi. Lähdin kahdesti hakemaan lisää kahvia ja kerran vessaan.

Noin kahdeksan tuntia ennen Aurelian syntymää olin istahtanut ihan pieneksi hetkeksi tallikämpän sohvalle ja jäänyt siihen loppuyöksi.

4,5 tuntia ennen Aurelian syntymää kukaan ei herättänyt minua, vaikka tallilla alkoi olla jo täysi tohina päällä. Heräsin ihan itse kahvin tuoksuun vain 2,5 tuntia ennen Aurelian syntymää. Crimis oli tehnyt minulle voileivän ja kissa oli pissannut kenkääni ilmeisesti siitä syystä, että oli halunnut peittää vieraan koiran hajun.

Kaksi tuntia ennen Aurelian syntymää roikuin taas Minin karsinan edessä. Mini kävi kaksi kertaa makuulle, kuopi vimmatusti maata ja rauhoittui sitten taas. Se joi ja jopa söi vähän.

1,5 tuntia ennen Aurelian syntymää Mini oli nokosilla. Sitten se taas joi, kerjäsi minulta porkkanan ja nukkui lisää sen näköisenä, kuin ei aikoisi synnyttää ikinä yhtäkään varsaa.

Tuntia ennen Aurelian syntymää Mini muuttui taas levottomaksi. Se kuopi karsinassaan, piti meteliä ja yritti jopa potkia mahaansa välillä. Se meni makuulle, nousi taas ylös ja kävi uudelleen maahan. Se piehtaroi, kiersi kehää ja oli muutenkin ahdistunut. Sitä kesti ainakin puoli tuntia, ja sitten Mini oli taas ihan rauhallinen.

Kello 12:24 Mini laskeutui vielä kerran maahan. Se tärisi vähän aikaa, ja ponnisti sitten jättikokoisen mustan limaisen möykyn maailmaan ihan äänettömästi ja helpon näköisesti. Se puhkaisi möykyn sikiökalvon ja alkoi pari kertaa hengitettyään pestä ja hoivata tuota ällöttävää kasaa. Ei kestänyt montaa lipaisua ennen kuin musta klimppi alkoi näyttää yhä enemmän hevoselta. Sillä oli piirto päässään ja se ponnisteli hurjasti päästäkseen pitkille, huterille jaloilleen.

Aurelia.
Takaisin alkuun Siirry alas
Näytä käyttäjän tiedot
Crimis
Admin
avatar

Viestien lukumäärä : 669
Join date : 12.11.2012
Ikä : 25

ViestiAihe: Vs: Maya ja Mini   Pe 16 Helmi - 16:44

46: Minin Aurelia

.. kuulostaa ihan varsan nimeltä, ja vieläpä kauniilta sellaiselta. Voi että, milloinkas se laskettu aika olikaan? En malta odottaa, että isopieni vaavi syntyy! Kuinkahan valtava se on vstasyntyneenä? o:

Suosikit:
Kauhistuin, kun huomasin juuri ajatelleeni, että Minin ikioma vauva näytti pierulta.
"Ehkä se nukkuu. Ei ne koko aikaa jyskytä sielä"
Takaisin alkuun Siirry alas
Näytä käyttäjän tiedot http://hukkasuo.weebly.com
Reita
Tallijengissä
Tallijengissä


Viestien lukumäärä : 60
Join date : 14.11.2016

ViestiAihe: Vs: Maya ja Mini   Pe 16 Helmi - 13:29

46: Minin Aurelia

Mini nautiskeli, kun harjailin sitä suojasäässä. Sen alahuuli roikkui pitkänä ja löysänä ja värähteli, kun pysähdyin hetkeksi rapsuttelemaan kumisualla sen sään ympärystää. Sanoin sille jotain löysänaamaisuudesta ja luonnollisesta naiskauneudesta, ja se möhisi tyytyväisenä lammasmaisia äännähdyksiä lauhaan ilmaan. Liu'utin kumisukaa sen pulleaa kylkeä masten siirtyessäni hinkkaamaan sen takapäästä talvikarvakluttuja irti taputtelin tammaa toisella kädellä mennessäni, ja-

"Herranjumala!"

Yhtäkkiä Minin maha taputti minua takaisin. Liike oli niin pieni, että tuskin olin tuntenut sen, mutta olin ihan varma, että se tapahtui. Tuijotin tamman mustan karvan peittämää vatsaa tiukasti. Minin pää kääntyi katsomaa, miksi mahdoin lopettaa sen hoivaamisen. Päätin, että olin kuvitellut kaiken. Taputin tammaa pyöreään vatsapuoleen tosi varovasti ja olin juuri käymässä sen takkuisen pyllypuolen kimppuun, kun se tapahtui taas.

Se näytti ihan siltä kuin Minin mahassa olisi kiertänyt sitkeä pieru. Mutta kun pierut eivät näy ulospäin. Kauhistuin, kun huomasin juuri ajatelleeni, että Minin ikioma vauva näytti pierulta. Ajattelin heti katuvaisena, että se näytti oikeastaan pieneltä enkelvauvalta. Minun oli pakko kiskoa lapanen kädestäni ja kokeilla, liikkuisiko Minin mahassa vielä joku vieras hevonen.

Hetkeen ei tapahtunut mitään. Tunsin kuinka Minin maha pullisteli, kun se hengitti. Sen suolistossa kurisi, kun sen aamupala kurvaili eteenpäin sen sisällä. Kuulin sen sydämenlyönnitkin, kun keskityin niin kauheasti. Maha jännittyi, pullistui ja löysistyi, kun Mini huokaisi niin kovasti, että sen sieraimetkin tutisivat. Olin juuri ottamassa käden pois ja jatkamassa harjaamista, kun jokin varsan ulokkeista - turpa tai jalka varmaan - painautui kaikenmaailman sikiökalvojen ja Minin kudosten läpi puoleksi sekunniksi kättäni vasten ja poistui sitten taas.

Jes! Se oli minun ensikontaktini pikku-Aurelian kanssa! Mini katsoi yllättyneenä perääni, kun juoksin talliin hakemaan ketä tahansa todistamaan, kuinka vauva potki.

Löysin Crimiksen ja Emilian, ja sain heidät juoksemaan perääni. Mini näytti epävarmalta olostaan, kun komensin molemmat töistään revityt tallilaiset koskettelemaan sen mahaa.

"Se potki! Mä näin!" kimitin Minin mahaa osoitellen ja melkein ilmaan hyppien.
"No ei se nyt ainakaan potki", Emilia kertoi.
"Sä koitat väärin! Laita käsi näin! Äsken se kyllä potki... Miksei se potki?"
"No tottakai se potkii. Sehän on jo vaikka kuinka vanha", Crimis nauroi, "onks tää muka eka kerta kun sä näet että se potkii?"
"Joo? Ei se oo ennen potkinu?"
"NO ONHAN! Se potkii koko ajan! Mä oon nähny ainaki miljoo-" Emilia aloitti.
"HYS!" Crimis sanoi tosi kovaa ja tönäisi Emiliaa.

Tunnustelin Minin kylkeä loukkaantuneena. Vai semmoinen Aurelia. Että muita sitä oli sitten potkiskeltu ja varmaan jo ensimmäisestä päivästä asti, mutta ei minua. Mini katseli meitä kummastuneena.

"Miksei se nyt potki?" kysyin ahdistuneena, kun en enää viitsinyt olla loukkaantunut.
"Ehkä se nukkuu. Ei ne koko aikaa jyskytä sielä", Crimis sanoi.
"Nukkuu? Miten niin nukkuu?"
"Se osaa nukkua ja vaikka mitä, etkö tienny?"
"Mitä muuta multa on pimitetty?"
"Sillä on jo harja ja häntä", Emilia sanoi, "ja ripsetkin tässä vaiheessa."
"Ja jos se äitiinsä tulee, niin valkoset jalkakarvat ja iiiso merkki", Crimis jatkoi.
"Se on varmaan aika hieno vauva", unelmoin ja melkein jo näin mustavalkoisen Aurelian.
"Tietenki", Crimis myönteli.
"Pianhan me saadaan tietää", Emilia sanoi ja silitti Miniä, joka näytti siltä, että tiesi jo.
Takaisin alkuun Siirry alas
Näytä käyttäjän tiedot
Crimis
Admin
avatar

Viestien lukumäärä : 669
Join date : 12.11.2012
Ikä : 25

ViestiAihe: Vs: Maya ja Mini   Ke 31 Tammi - 17:44

45: Maija, Minin tissit ja suuri heinälaatikko-operaatio

Onpa kivaa, että sait Maijan tulemaan tallille mukaan! Ja vielä kivempaa, että hän haluaa tulla toistekin. Mutta oon aika varma, että sun naisten nimistä tullaan naljailemaan vielä pitkään.. Very Happy

Ihanaa, miten olet taas ottanut paljon tallin kasvoja mukaan tekstiin. Tallitupakeskustelut tuo jotenkin todella kotoisan fiiliksen aina.

Vaikka Oodi vain vilahti yhden lauseen verran tarinassa, saat tästä koirakaveri-merkin! (Heti kun saan sen tehtyä.. Krhm.)

Suosikit:
Kics vitsaili heti, että tosi kätevää ottaa akka ja hevonen, joilla on sama nimi, niin ei tarvitse muistella montaa nimeä.
"Toisekseen Ruska on lauantait tallilla sun kanssa, ja sitte kun se kyllästyy poneihin, niin mä näytän sille miten sirkkeli ja rälläkkä toimii."
Takaisin alkuun Siirry alas
Näytä käyttäjän tiedot http://hukkasuo.weebly.com
Reita
Tallijengissä
Tallijengissä


Viestien lukumäärä : 60
Join date : 14.11.2016

ViestiAihe: Vs: Maya ja Mini   To 25 Tammi - 11:26

45: Maija, Minin tissit ja suuri heinälaatikko-operaatio

"Joko sillä on nepparitissit?"
"Mitkä hemmetin nepparitissit?"
"No - semmoset -"
"Kuule mitä jos tulisit katsomaan? Vaikka tänään?"
"No en tiedä tuunko... Kun se on niin iso... Ja olis pelikin viikonloppuna... Ei sais siellä viimas seistä..."
"Lopeta nyt ja tulisit kerrankin tallille. Ennen tulit aina."
"No en kyllä aina. Kaksi kertaa olin ennen kun muutettiin tänne."
"Kuule, kun sä tuut vielä kerran tallille niin haluat tulla koko ajan!"
"No sitä suuremmalla syyllä nyt on huono hetki käydä. Vauva menee kesken jos vaikka opettelen ratsastamaan ja putoan."
"Ei mun hevosten selästä pysty putoamaan..."

Niin minä sain Maijan tallille. Minin tissien avulla. En tosiaankaan tiennyt minkään sortin nepparitisseistä, mutta Maija ajatteli, että ehkä hevosen raskaus näyttää samalta kuin koirankin, tai ainakin sinnepäin, ja Maijalla oli ollut ennen vaikka kuinka paljon koiranpentuja. Vaikka mitään dramaattista ei tuona iltapäivänä tapahtunutkaan, olin sen mittaan koko ajan varmempi siitä, että Maija ei tule ihan heti uudelleen talliin muunmuassa seuraavista syistä.

1. Kics vitsaili heti, että tosi kätevää ottaa akka ja hevonen, joilla on sama nimi, niin ei tarvitse muistella montaa nimeä. Maija kohosi tallikämpän sohvalta välittömästi täyteen 185-senttiseen pituuteensa ja kehotti kaikkia sellaisia, joiden nimi olemaan potku, pitämään naamansa kiinni, tai tulisi kyllä potkuja. Arvaa halutaanko Maijaa talliin enää sen jälkeen, tai suostuuko hän tulemaan.

2. Mini on liian iso. Kun menimme katsomaan sitä hakaan ja se ravasi innostuneena portille, Maija perääntyi juosten takaperin. Hän osoitti Miniä sormellaan ja sanoi minulle vain "ei!" ja "norsu!" ennen kuin lähti lätkimään. Sain suostutella Maijaa takaisin tosi kauan ennen kuin hän lupasi katsoa Miniä harjauspuomilla.

3. Tallilla on hevosenkakkaa. Maijalle oli järkytys, että sitä on muuallakin kuin vain karsinassa. Ilmeisesti hän on aina kuvitellut, että karsina on ikään kuin hevosen hiekkalaatikko, jossa se pissaa ja kakkaa siisti kuin kissa ja vielä peittelee jälkensä huomaamattomaksi keoksi. Tässä vaiheessa Maija ilmoitti, että Ruska ei saa enää myöskään tulla tallille ja minun tulisi desinfioida itseni ja autoni aina ennen kuin saan tulla tallista kotiin. Onneksi Maija leppyi, kun näki, että tallille on otettu koira. Sen huomattuaan Maija sanoi, että Ruska saa sittenkin tulla, jotta näkisi isojakin koiria eikä muuttuisi samanlaiseksi pelkopöksyksi kuin minä. En sanonut yhtään mitään siitä, kuka oli äsken pelkopöksy Minin kanssa.

4. Maija näki kissat. Hän inhoaa kissoja. Niiden turkki tuntuu kuulemma ällöttävän lipevältä ja ne odottavat vain tilaisuutta purra, pistää tai kynsiä. Kissat huomattuaan Maija ei suostunut enää tulemaan sisälle talliin, joten hänet oli helppo saada ajettua kentälle Mayan kanssa.

Sitten alkoi sujua. Maya muisti vielä Maijan, ja koska hevonen oli melko pieni ja rauhallinen, ja pysyi tarpeeksi kaukana vain kaulaansa lähemmäs kurotellen, Maija silitti sitä. Kun hain kentälle pallon, hävisin ensin vaimolle ja sitten hevoselle jalkapallossa, ja Maijasta tuli punaposkinen ja tyytyväinen. Hevonen otti niin vetreitä laukka-askelia pallon perässä, että näytti nuorelta taas, ja se jopa pukitti ilosta kuin pikkuvarsa. Pelin jälkeen Maija hinkkasi tamman korvia ja lupasi sille tulla uudelleen sitä katsomaan vielä joskus.

Kun Mayaan oli totuteltu, Mini ei tuntunut enää niin kauhealta. Kun otin Minin seisomaan tarhan ulkopuolelle ja pidin sitä riimusta kiinni, Maija uskalsi silittää sitä ensin kahdella sormella, sitten koko kämmenellä ja lopulta hän kumarsi villitamman potkuja uhmaten päänsä ja katsoi Minin tissejä, joista koko tallille lähtö alun perin johtui. Maija sanoi, että onhan Mini nyt tottakai raskaana, olivat sen nisät millaiset tahansa, kun se on noin pulskakin. En viitsinyt sanoa, että sitten tamma on ollut kantavana jo ostohetkestä lähtien, jos se pulskuudessa mitataan.

Maija jäi tyytymättömänä kentän laidalle, kun pongin Minin selkään ja aloitin ratsastamaan sitä puolituntista, jonka Maija oli luvannut odottaa. Kuulin koko ajan dramaattista huokailua, kun ravasin rinkiä. Maija ei voinut käsittää, mitä järkeä missään liikunnassa oli, jos se ei ollut joukkuelaji, eikä siinä ollut palloa. Varsinkaan hevosen päällä istumista ja ringin juoksemista Maija piti idioottien puuhana. Etenkin, jos ne tapahtuivat samaan aikaan. Ilmiselvästä vihamielisyydestä huolimatta Mini hörähti joka kerta Maijalle, kun ravasimme ohitse, ja käynnissä se jopa pyyhkäisi turvallaan Maijan käsiä, jotka lepäsivät aidan päällä. Jossain vaiheessa Maija katosi ja me saimme keskittyä ratsastamiseen.

Kun Mini oli harjattu, löysin Maijan, joka oli löytänyt Pauliinan ja ronkki hänen kanssaan innoissaan jotain tosi kamalan näköistä lautakasaa pihavaraston ovella. Sain saman tien selvityksen tilanteesta:
Kuulemma Pauliina oli sitä mieltä, että Nitrolla olisi hyvä olla heinäautomaatti yöheiniä varten, mutta ne olivat kamalan kalliita. Pauliina olikin ajatellut rakentaa sellaisen itse, ja Crimis oli sanonut, että pihavarastossa oli käsittelemätöntä kakkosnelosta ja vaneria. Pauliinalla ei ollut kuitenkaan aavistusta, miten tuollainen automaatti tehtäisiin, muutoin kuin että siihen tarvittiin tottakai laatikko, joka pudottaisi heinät alhaalta ja joka täytettäisiin ylhäältä. Kaikenlaisten vempeleiden rakentamista rakastava Maija oli sitten keskustelun kuulleena jäänyt tätä automaattia miettimään ja keksinyt sitten, että siihen pitäisi asentaa auton sähkölukko ja lämmityspiuhan ajastin. Kun sähkölukkoon tulisi ajastimesta virta, se aukeaisi ja pudottaisi heinät. Kun heinälaatikon alaluukku aukeaisi, se puolestaan osuisi samalla vipuun, joka katkaisisi virrat niin ettei sähköä menisi kuin sekunnin ajan. Tottahan Maijan oli ollut pakko juosta Pauliina kiinni ja mennä tonkimaan lautakasaa. Siellähän voisi olla vaikka naula, ja sekös olisi jännää. Ai että, miten inhoankaan rakentamista ja etenkin etanaisia lautoja.

Olin ratsastamisen jälkeen jäässä ja valmis lähtemään kotiin, niin kuin oli sovittu. Maija kuitenkin hätisteli minut tallikämppään kimpustaan ja sanoi, että voisin mennä leikkimään sinne lajitovereideni kanssa niin kauaksi, että hän ehtisi rakentaa yhden laatikon, koska äkkiäkös se kävisi, piti vain tehdä sitä ja tätä ja tuota. Koko selostus kuulosti niin tylsältä, että häivyin valittamaan Keitarolle, miten joku voi olla noin kiinnostunut naputtelemaan kokoon jotain laatikoita, jotka eivät varmasti edes toimisi ensiyrittämällä.

Puolentoista tunnin päästä Minin kaikki varusteet oli siivottu ja minulla oli ihan järkyttävä nälkä. Silloin Maija ilmaantui ovelle sahanpuruisena ja hikisenä, ja niin minulle esiteltiin Maijan ja Pauliinan mestariteos. Katsoin kiltisti kolme kertaa, miten luukku aukesi sähköllä. Nyökyttelin tosi innostuneen näköisesti, jotta pääsisin jo kotiin. Lopulta olin läpäissyt katselmuksen onnistuneesti ja sain istua autoon.

"Noni. Sä et varmaan enää tuu tallille, eiks niin? Voi harmi."
"Mitä? Me korjataan viikonloppuna siellä yhdet kärryt. Jos se menee hyvin, niin me aletaan ostaa kärryjä, entisöidä niitä ja myydä. Tiesitsä kuinka paljon kärryt maksaa!"
"No tiesin. Ja ketkä me? Eihän vaan sinä ja P-"
"Minä ja Pauli tietenkin. Ja samalla sä alat-"
"Ei! Mä en tosiaankaan ala yhtää mitään, missä on puutavaraa, jossa saattaa olla etanoita."
"No et et, mutta sä alat etsiä niitä kärryjä netistä meille."
"Onko niitä pakko korjata just tallilla?"
"No on! Ensinnäkin, meillä ei ole tilaa pitää monia kärryjä samaan aikaan meidän autokatoksessa. Toisekseen Ruska on lauantait tallilla sun kanssa, ja sitte kun se kyllästyy poneihin, niin mä näytän sille miten sirkkeli ja rälläkkä toimii."
"Ehkä sitten joskus. Se on vähä vaarallista."
"Niin on hevosetkin. Elämä on. Vitsit mulla alkaa olla nälkä. Haetaan Ruska ja mennään syömään kotiin."
"...luuletsä että me päästään mihkään kotiin syömään mun äidin luota ennen kun se syöttää meidät..."
Takaisin alkuun Siirry alas
Näytä käyttäjän tiedot
Crimis
Admin
avatar

Viestien lukumäärä : 669
Join date : 12.11.2012
Ikä : 25

ViestiAihe: Vs: Maya ja Mini   Ti 23 Tammi - 12:28

44: Voi mikä vauva!

Niin ne vaan syö kaikki meidän rahat, mutta ilmankaan ei voisi elää. Sanoisin kyllä elämäntavaksi enkä harrastukseksi tässä kohtaa.

Jos ei harrastus vie kaikkia rahoja, se ei ole tarpeeksi tärkeä harrastus.

Mikään tässä touhussa ei kyllä ole upeampaa kuin seurata hevosen kasvua pienestä rääpäleestä kauniiksi aikuiseksi. Ihana pieni Maya-vauva <3
Takaisin alkuun Siirry alas
Näytä käyttäjän tiedot http://hukkasuo.weebly.com
Reita
Tallijengissä
Tallijengissä


Viestien lukumäärä : 60
Join date : 14.11.2016

ViestiAihe: Vs: Maya ja Mini   Su 21 Tammi - 13:24

44: Voi mikä vauva!

Olin taas vihainen ja ahdistunut Mayan eläinlääkärilaskujen takia. Olin paennut satulahuoneeseen, koska en halunnut nähdä ainoatakaan Hukkasuon hevosta, enkä varsinkaan yhdenkän omistajaa. Olin juuri soittanut ratsastuskoululle ja sopinut, että koulu maksaisi Minin ylläpidon ja saisi sen käyttöönsä viitenä päivänä viikossa. Kesälomansakin se viettäisi laitumen sijasta lasten kesäleireillä, jos en saisi sitä puoliylläpitoon jonnekin ennen kesää.

Puhelun jälkeen oli hyvä ottaa vihdoin kuva Mayan satulasta ja laittaa se myyntiin hevostavaroiden Facebook-kirpputorille. Samalla valokuvasin Mayan varusteista kaiken muunkin vähänkään rahan arvoisen ja laitoin myyntiin. Ei se enää paljoa tavaroita tarvinnut, vanha akka.

Sitten löytyi vihko, jonka kannessa luki "Maya ja Reita Mêl Serenissä 2008 -"
Olin kirjoittanut siihen pienen Mayan päiväkirjaa siitä lähtien, kun tutustuin siihen ja se oli vielä melko vauvaikäinen. Selailin satunnaisia mittauksiani Mayasta: olin pitänyt kirjaa sen säkäkorkeudesta, mahanympäryksestä, lämmöistä ja ties mistä. Välillä olin kirjoitellut, mitä olimme puuhanneet. Vihon välistä putosi valokuvia, jotka laitoin taskuun myöhempää katselua varten, paitsi päällimmäisen, jonka ehdin jo nähdä lattialla. Sitä katselin hetken.



Voi mikä vauva! Olin jo unohtanut, miten Mayalla oli tapana tulla kohti turpa pystyssä ja hieroa ylähuulella leukaani. Sitten minä tapasin ottaa kaulan molemmilta puolilta kiinni ja rapsuttaa sitä niin, että sen naama vääntyili onnesta joka suuntaan. Lopulta se aina alkoi heilua hervottomasti, ja minä pökkäsin sen kyljelleen heinikkoon tai hankeen. Sitten siitä tuli liian iso sellaiseen. Vaikka tuossa kuvassa se oli kyllä niin nuori, että minä en ole sitä kuvaa ottanut.

Laitoin viimeisenkin kuvan taskuun ja lähdin ulos. Jos ei harrastus vie kaikkia rahoja, se ei ole tarpeeksi tärkeä harrastus.

line xxxelianat /dA
Takaisin alkuun Siirry alas
Näytä käyttäjän tiedot
Sponsored content




ViestiAihe: Vs: Maya ja Mini   

Takaisin alkuun Siirry alas
 
Maya ja Mini
Takaisin alkuun 
Sivu 1 / 5Siirry sivulle : 1, 2, 3, 4, 5  Seuraava

Oikeudet tällä foorumilla:Et voi vastata viesteihin tässä foorumissa
 :: Tarinointi :: Tallipäiväkirja-
Siirry: