Damn Dracul

Damn Dracul (Luonnekuvaus)

Dracul, tai toisin sanoen Ruikula tai ystävällisemmin Riigo, ei mikään maailman tyylikkäin ilmestys vaan ennemminkin hieman hoikka ja kuikelo pitkäjalkainen toverini. 170cm korkea ori on naseva yhdistelmä älykkyyttä, teknisyyttä, vallattomuutta ja liian nopeaa reaktiokykyä. Tätä hevosta ostaessani mietin todella olinko tekemässä elämäni suurinta virhettä, pitkäkaulainen, pitkäjalkainen ja muutenkin hullunkurisen mallinen hevonen vaikutti hankalalta ratsastaa jo nelivuotiaana, mutta hyppykyvyltään Riigo kuitenkin säväytti samantien.


Riigo on orimainen ori, jolla hyvät ja kohteliaat käytöstavat joita se ei aina muista omistavansa. Riigoa voi hyvin hoitaa karsinassaan, se on rauhallinen toveri joka saattaa epähuomiossaan napata hihasta tai muista vaatteista kiinni silkkaa lapsellisuuttaan. Antaa kuitenkin hoitaa itsensä paikassa kuin paikassa, vaikka kilpailupaikalla saattaakin olla levoton. Älykkäänä hevosena Riigo kaipaa erittäin paljon aktiviteettia sekä ulkona että sisällä, muuten alkaa tekemään omiaan ja tuhoaa paikkoja.

Ratsastaessa Riigo on aina innokas, on nopeasti reagoiva niin hyvässä kuin pahassakin ja saattaa ottaa ärsykkeitä ulkopuolisista asioista ja tilanteista. Sileällä kaipaa monenlaista tehtävää ja älyllistä haastetta jotta jaksaa keskittyä riittävän pitkään että turha energia saadaan purettua. Riigo on samaan aikaan sekä tekninen että ei-niin-tekninen ratsu esteillä, sillä on iso ja pitkä laukka jota on hankala saada kontrolloitua, mutta samalla hakee itse tiensä hyppyyn eikä vietä esteen päällä liikaa aikaa. Tarvitsee paljon tukea ratsastajalta jotta saa hyppyyn tarpeeksi ilmaa varsinkin sarjatehtävillä. Isolla kentällä nopea ja tasapainoinen, pitää myötälaukan yllä, mutta halliolosuhteissa rikkoo helposti ristilaukalle.

Kilpailutilanteessa aina innokas tekemään ja hyppäämään mutta vaatii pitkää verryttelyä sekä sileän ratsastusta edellisenä päivänä jotta jaksaa keskittyä radalla työskentelyyn. Sarjaesteet tuottavat Riigolle eniten vaikeuksia, hypyt tahtovat jäädä B- ja C-osille matalaksi jollei saa hallittua hyppyä A-osalle. Ori todella nauttii suorittamisesta, innostuu aplodeista ja kuulutuksista ja saattaa heittää radankin aikana ilopukit jollei ratsastaja ole tarkkana. Pitkästä ja haastavasta laukasta huolimatta erinomainen uusintaradalla, ori kääntyy nopeasti ja siirtyy tehtävältä toisella hyvässä tempossa.

20.10.2016, Riigon ensimmäinen päivä Hukkasuossa

Välillä tulee mietittyä että mitähän ihmettä sitä on tullut tehtyä? Minä, sairaanhoitajan palkalla, menin tuosta vain ja ostin uuden hevosen. Joka ei ollut ihan halpa. Onneksin sain sumplittua asiani niin että pystyin muuttamaan vielä edullisempaan asuntoon, jolloin pystyin satsaamaan molempien hevosten tallivuokraan. En kyllä varsinaisesti ollut harkinnut toista hevosta, mutta en voinut vastustaa kiusausta kun näin Riigon ensimmäisen kerran. Se oli niin erilainen kuin Nitro, niin käytökseltään kuin ulkonäöltäänkin. Nitro on aina ollut herrasmies, mutta Riigo on sen täydellinen vastakohta, jollain tavalla tuo lähes musta hevonen söi sieluani joka kerta kun edes vilkaisin siihen päin. Tiesin etten pääsisi helpolla tämän hevosen kanssa.

Seisoskelin vähän matkan päässä tallipihasta, sen verran kaukana kuitenkin että olin menettänyt näköyhteyden. Odotin hieman jännittyneenä että ystäväni Katri toisi Riigon Hukkasuohon. Koska oma autoni oli sen verran pieni, niin olin joutunut pyytämään ystävääni kuljettamaan maasturiyhdistelmällään hevosen perille. Katri oli myös luottokuskini kisoissa, molempien hevoset olivat tottuneet matkustamaan yhdessä eri kisatapahtumiin. Kiskoin viimeset savut tupakistani kun näin tumman auton ajan tallin suuntaan. Heilauti kättäni Katrille ja lähdin kävelemään takaisin tallille päin, jotta saisimme lastattua uuden hevoseni ulos autosta. Katri pysäytti yhdistelmänsä pihaan ja nousi autosta leveästi hymyillen.
"Moi Pauliina", hän virnisti hyväntuulisesti suostumatta käyttämään lempinimeäni, "aikamoinen paketti tuo sun uus otus."
"Hei torvelo, kulkiko se ihan nätisti vai oliko ongelmia?" vastasin suostuen käyttämään hänen lempinimeään.
"Vähän se kolisteli joka risteyksessä ja aina kun jouduin pysähtymään, ajaessa se oli ihan hiljaa", hän vastasi ja nosti trailerin yläpressun katolle.
Itse siirryin sivuovelle tervehtimään Riigoa joka hirnahteli kimeästi ja kopisteli sisällä. Nousin kyytiin ja irrotin hevosen kiinnityspuomista.
"Okei, avaa vaan", huusin Katrille joka avasi lastaussillan ja irrotti takapuomin.
"Varo!" Sain huudahdettua kun tunsin oriin kiskaisevan itseään taaksepäin ja pomppi vauhdilla taaksepäin.
Hevonen pyörähteli ulospäätyään muutaman kierroksen ympärilläni levottomasti ennen kuin seisahtui ja irvisti uusille hajuille. Katri auttoi riisumaan kuljetussuojat ja nopeiden hyvästien jälkeen vein hevosen uuteen karsinaansa oritalliin.

Riisuin paksun villaloimen oriin päältä ja rapsutin hetken sen kaulaa kun se rauhottui hetkeksi ja seisoi kuuliaisesti paikoillaan. Vein karsinaan vielä ison siivun heinää, jotta Riigo rauhottuisi ja saisi kaikessa rauhassa syödä. Harmi että Katrilla oli niin kiire etten ollut edes kahveja ehtinyt tarjoamaan. Vein oriin loimen ja kuljetussuojat sen uuteen kaappiin. Hitto että kahdella hevosella oli paljon tavaraa.