Iloinen tallipäivä

First topic message reminder :

Ladani kaarsi tutulle tallipihalle. Aamun sää oli leuto ja ulkona olisi voinut tehdä vaikka lumipalloja. Astuin ulos autostani ja hymyilin leveästi. Tästä tulisi upea päivä. Olen hankkimassa uutta hevosta, sillä Sessan entinen asumistoveri olisi myytävänä. Nuori pirtsakka paint neitokainen. Ongelmana vain olisi että mihin sen laittaisin kun tila täältä alkaa loppua.

Tallustelin muovikassini kanssa tallihuoneeseen. Olin käynyt ostamassa kaupasta kahvipaketin ja keksejä. Kahvipaketin jätin näkyville, mutta keksit tungin laatikkoon. Laitoin keittimen porisemaan ja istahdin sohvalle miettimään, mistä aloittaisin. Ensiksi ehkä veisin hevoseni laitumelle, ja siivoaisin kumpaisenkin karsinan. Voisin myös miettiä mahtuisiko tuleva asukki asumaan Sessan kanssa yhdessä. Nostin takapuoleni sohvalta ja otin oman kuppini. Kaadoin kahvia, ja lisäsin maidon. Nappasin matkaani vielä keksin. Sitten istuin sohvalle nauttimaan kahvini.
Hiippailin Sessan karsinalle. ”Hörhörhör”, kuului reipas tervehdys. ”Terve vaan sullekki, kuules nainen siirryhän vähän..” sanoin ja tuuppasin Sessaa vähän sivummalle, jotta pääsisin sen karsinaan. Tuumin hetken itsekseni. ”Hmmmm.. Ei se kyllä tänne mahu sun kanssas”. Sitten koin ahaa-elämyksen. Tuleva hevoseni on tottunut nukkumaan ulkona, jopa talvisin. ”Oooo..” ölisin samalla kun tungin riimun Sessukan päähän ja nappasin siitä kiinni. Nyt ei ollut aikaa naruvirityksille.

Talutin Sessan sen omalle aitaukselle. Päästin sen irti ja laitoin portin kiinni. Kävelin keskelle laidunta, Sessa seurasi samalla touhuani ihmeissään. ”Juu-u, kyllähän tänne kaksi pollea mahtuu”, tuumin ääneen. Sen jälkeen lähdin tallustelemaan kohti porttia ja ohimennen taputin Sessaa kaulalle.
Siivottuani Sessan karsinan olin Spitin karsinan edessä. ”Huomenta ankanpoika”, tervehdin miestäni. Sain vastaukseksi hörähdyksen. Puin Spitille riimun ja kuljetin sen pikapikaa laitumelleen. Hain sille vielä heinää ja vettä. Silitin sen päätä, jonka jälkeen lähdin siivoamaan sen karsinaa..

/ oho tulipa pitkä mut kaikki mukaan vaan!

Nauroin ja katselin Jerryä. Hän oli mielestäni oikein komea tuon ison hevosensa selässä. En tiedä taas miten tämä liittyy yhtään mihinkään, mutta ei se haittaa. "Jospas jatkettaisiin reippaasti matkaa, että ehitään joskus tallillekkin", sanoin ja kannustin Spitin taas laukkaan, tälläkertaa pitäisin silmäni auki.

Annoin Marinalle pohkeita ja tamma nostikin laiskan laukan. "C'moon neitiseni, pystyt kyllä parempaankin", tuhahdin hevoselle ja houkuttelin polleani reippaampaan tempoon. Piankos tamma suostuikin laukkaamaan reippaammin ja säilyttämään sopivan välin edellä menevään ratsukkoon.

(Jos vaikka saavuttas takas tallille ku ei muuta keksi )

Spitti kopsutteli reippain askelin tallipihaan. Ohjasin sen harjauspaikalle ja taputin sitä kaulalle. "Hyvä poika". Liu'uin hevoseni selästä ja katsahdin toiseen ratsukkoon. "Olipas se vallan mainio ratsastus lenkki, mitä jos hoidettaisiin hepat laitumillensa ja sitten hörpsäytelläisiin kupposet kahvia?" kysäisin Jerryltä. Minulla on ilmeisesti jokin pakkomielle kahvia kohtaan. "..Mutta ei silti pidetä mitään kiirettä sen kahvinjuonnin suhteen", lisäsin nauraen, sillä hommat on kivempi hevostenkin kannalta tehdä hitaammin.

Ohjasin laiskasti löntystelevän tammani Spitin ja Kirstun perässä harjauspaikalle. Silitin hevosen kaulaa ja laskeuduin alas. Kiinnitin hevosen, nostin jalustimet ja avasin satulavyön. "Oli kyllä, lukuun ottamatta sitä oksan iskua naamaas. Kahvia, hmm... kyllä se sopii", sanoin naurahtaen ja katsoen Kirstuun. Kiersin Marinan toiselle puolelle ja nostin vyön satulan päälle. Siirryin jälleen ja otin satulan hevosen selästä. Riisuttuani suitset tammalta, ryhdyin harjaamaan sitä. Marina haukotteli ja ummisti silmänsä. Sen ylähuuli lörpötti ja pää roikkui rentona alhaalla.

Hyräilin itsekseni ja häärin Spitin ympärillä. Spitti seurasi touhailujani tarkkaavaisesti. Heivasin sen satulan maahan (okei en nyt varsinaisesti heivannut, mutta kuitenkin) ja otin sen suitset pois. Otin harjan käteeni ja aloin harjata Spitin karvaa kevyesti. Spitti ummisteli silmiään, tänään se oli ihmeen rauhallinen. Ehkäpä se ei uskaltanut villeillä tuon ison neitokaisen seurassa. "Daa dirlan dirlan daa, on sulla muodot hevosen, ja lantees liikkuu keinuen, et ole marmoria et ja siksi voitat veistokset.." Laulelin huomaamattani. "Plöärgh, mun pitäs ehkä vaihtaa levyä tai jotain, vai mitä mieltä olet Spitti", Spitti avasi vain silmänsä ja tuhahti.

Pidättelin nauruani Kirstun laulellessa hevos-versiota dirlandaasta. Käännyin Marinaan päin ja keskityin tamman paksun harjan selvittämiseen. Marina käänsi päätään suuntaani ja tönäisi kevyesti turvallaan. "Käyn viemässä nää kamat äkkiä", huikkasin Kirstulle, joka hääräsi Spitin ympärillä. Kuskasin hevoseni varusteet ja harjat takaisin sisälle ja palasin tammani luo. "Heissan taas, tyttöseni", höpisin tammalle ja sain vastaukseksi hiljaisen hörähdyksen. Marina työnsi suuren päänsä syliini. Silittelin sen päätä ja rapsuttelin sen turpaa. "Kyllä mäki susta tykkään, valtavasti", mutisin painaen pääni hevosen otsaa vasten. Tajusin, etten ollut yksin. "Öh.. sori nää meidän lässynlää jutut", sanoin katsoen Kirstua hieman nolona. Nyt Jerry, ryhdistäydy.. komensin itseäni mielessäni. Suoristauduin ja taputin hevosen kaulaa. "Noniin, sotanorsuseni, eiköhän viedä sut laitumelle vielä", sanoin muina miehinä irroittaessani tammani riimunnarusta ja lähtien taluttamaan hevosta laitumelle.

Hihittelin Spitin takana. Voiko olla suloisempaa kuin nuori mies lepertelemässä hevoselleen. "Ei se mitään", vastasin hymyillen (kurkistaen samalla Spitin selän yli). Kaappasin varusteet kainaloon ja ähisin. Lopulta ne onnistuivat löytämään tiensä paikoilleen. Jerry ja Marina olivat muuttuneet muurahaisiksi näköpiirissäni. Päätin siis itsekin ottaa hevoseni kainaloon (minulla on valtavat kainalot, hehe) tai siis mukaani sen omalle laitumelle. Päästin Spitin irti "Heippa poika", sanoin ja läimäisin pollea kevyesti pepulle. Se lähti pukkilaukkaa kiitämään laitumen toiseen päähän, jossa se sitten alkoi rouskuttaa heinää. laitoin veräjän kiinni ja lähdin käveleskelemään takaisin tallia kohti.

Marina löntysteli laiskasti vierelläni. Tarhan puolelle päästyämme, päästin tamman vapaaksi. Se askelsi muutaman metrin päähän ja laski turpansa maahan. Suljin tammani tarhaansa ja suuntasin kulkuni Kirstun perässä talliin, hölkkäsin likan kiinni. "Terve taas", sanoin virnistäen.

"Hei vain", vastasin leveän hymyn kera. "Nyt sitten sinne kahville", totetsin innoissani. Kahvi sekoittaa minun pääni.. No ehkä jotkin muutkin asiat, mutta ei puhuta niistä. Saavuimme tallihuoneeseen ja istahdin sohvalle. "Sinä voisitkin olla tänään tarjoilija", sanoin Jerrylle iskien silmää.

"Haha, jep. Onhan tuo kahvi jo ansaittukin", naurahdin.


"Vai että minä tarjoilijana.. hmm, jos mä nyt tän kerran", sanoin ja väläytin hymyn. Laitoin kahvit tulille ja odotellessa otin kupit keittimen lähettyville. Kahvin ollessa valmis, kaadoin sitä molempiin kuppeihin. "Käytät varmaan maitoa? Joo tottahan toki, nyt ainaki", sanoin ottaen jo maidon kaapista ja kaataen sitä kummankin kuppiin. Laitoin maidon takaisin jääkaappiin ja otin kupit pöydältä. "Kas tässä, arvon neiti", sanoin kohteliaasti ja kumarsin hieman. Hain keksipaketin ja istahdin sohvalle. "Saisikos neidille olla keksiä?" kysäisin hymyillen ojentaen pakettia likan suuntaan ja hörpäten kahviani samalla.

Nauroin naama punaisena. "Voi kiitos, ja kyyllä minä maitoa käytän", sanoin kun naurulle tuli tauko. Pian repesin totaalisesti Jerryn tarjotessa keksejä. Purskautin kahvit suustani (sen vähän mitä suussa oli jäljellä). "Oota, hihihihihihihi, käyn, hihi, tauolla", Sanoin ja kipaisin tallihuoneen oven toiselle puolelle rauhoittumaan hetkeksi. Hetkenpäästä raotin ovea ja kurkistin tallihuoneeseen. Huh, ei enää hillitöntä naurukohtausta. Möngin siis takaisin sohvalle. Naamallani oli yhä virne. "No tottakai minä nyt keksiä otan!" huudahdin ja poimin keksipaketista keksin.

Katsoin Kirstua huvittuneena tuon tullessa takaisin tallihuoneen puolelle. "Toi punanen väri kyllä sopii sulle", sanoin hymyillen ja hörppäsin kahviani. Otin itsekkin keksin ja haukkasin palasen siitä. "Ooksii cookiemonsteri?" kysäisin saatuani suun tyhjäksi. "Eiku, ei mitään. Et sä oo monsteri", sanoin ja join hieman lisää kahvia.

Olin juuri hörppäämässä kahvia, kun Jerry tokaisi kuukiemonsteri juttunsa. Aloin nauramaan ja katsoin Jerryä muka vihaisena. "Teet tuon iha tahallas", sanoin ja jatkoin nauramista. "Ai en oo monsteri?", kysyin vinkaten silmää ja otin kaksi keksiä suuhuni ja aloin mutustelemaan niitä kuin joku hamsteri. Tiesin, että näytin pöljältä, mutta sehän siinä olikin tarkoitus.

"Tahallani? Minäkö?" sanoin muka yllättyneenä. "Et oo monsteri, et", sanoin virnistäen hieman ilkikurisesti. Kirstun alkaessa mutustamaan keksejään, oli minun vuoroni revetä nauruun. Laskin kahvikuppini kädestä ja nauraa käkätin likan ilmeelle. "Näytit ihan hamsterilta.. Hamtaro", sanoin pyyhkien silmäkulmiani naurukohtauksen päätyttyä. "Kato ny ku alkaa itkuttaakki, nyyh", sanoin ja väänsin suupielet mukamas alaspäin. Otin kuppini käteen ja kulautin loputkin kahvit kurkkuun. Katsoin Kirstun suuntaan pokkana. "Ottaako neiti lisää kahvia?" kysäisin muina miehinä.

"Voooij, älä itke rumalapsi, ota lisää keksiä", sanoin ja ojensin keksipakettia Jerrylle. "Ja kyllähän minä voisin ottaa santsikupin, jos se on ilmainen", sanoin virnuillen. Katselin kun Jerry kaatoi lisää kahvia. "Kiitti kiitti. Mustä vähän tuntuu että.. ettääää.. öö.. mitä mun piti sanoo.. Ai niiin, siis musta tuntuu, että tän kupin jälkeen mun kofeiini kiintymys vois olla hetkellisesti täynnä, etten ala hyppimään seinille", sönkötin ja hihitin lopuksi. Hyvä, jos pystyin enää katsomaan tuota heppua pokkana.

"Tottahan toki se on ilmanen", sanoin virnistellen. Nappasin keksin paketista ja kipaisin hakemassa maidon. Kaadoin maitoa kummankin kuppiin ja kuskasin sen takaisin jääkaappiin. Istahdin jälleen sohvalle ja nakersin keksiäni. "Toinen santsikuppi oliski ollu maksullinen", sanoin hörpäten sen jälkeen kahviani ja vilkaisten Kirstun suuntaan. "Kakka läppä", mutisin perään. Pörrötin hiuksiani ja join hieman lisää kahvia.

Naureskelin itsekseni. "Eikä vitsisi mitään huonoa ole, eikä se mitään vaikka olisivatkin, minun on vielä huonompia", sanoin nauraen. Hörppäsin vielä kahvia. "Mitähän sitä tänään vielä pitäisi tehdä?" heitin kysymyksen ilmaan ja katsahdin pörröhiuksista poikaa.

"Haha, vainniin", sanoin naurahtaen. Hörppäilin kahviani ja katsahdin Kirstun suuntaan. Kohautin harteitani. "Empäs tiedä. Mitähän sitä keksis?" heitin vastakysymyksen hymyillen ja join hieman lisää kahviani.

/ Mun puolesta saa tänki lukita.

/ Voi lukita joo