Tästä se alkaa

First topic message reminder :

// ajattelin nyt sitten aloittaa uuden pelin. Mukaan saa liittyä kuka tahansa. //

Annika käänsi laina-autonsa hitaasti tallin pihaan. Uunituore ajokortti poltteli taskussa, eikä tyttö ollut kovin varma ajotaidoistaan. Tallimatkaan oli siis kulunut huomattavasti enemmän aikaa, kuin olisi pitänyt. Annika oli vastikään aloittanut hevosenhoitajana Hukkasuossa ja odotti hieman jännittyneenä muuden ihmisten tapaamista. Tallipiha näytti jokseenkin autiolta. Muutama hevonen laidunsi tarhoissa, loput olisivat luultavasti sisällä. Auton takapenkillä istunut koira hyppäsi ulos ja jäi odottamaan omistajaansa parin metrin päähän. Annika tönäisi auton oven kiinni ja lähti harppomaan tallirakennusta kohti, saksanpaimenkoiran seuratessa perässä rennosti.

Ulkona oli tukahduttavan kuumaa, aurinko paistoi täydellä teholla. Verrattuna kirkkaaseen ulkoilmaan, sisällä tallissa oli hyvin hämärää ja viileää. Annika käveli hitaasti käytävällä, vilkuillen karsinoita ja niiden nimikylttejä, tavoitteenaan löytää uuden hoitohevosensa Amigon karsina. Tallissa ei kuitenkaan näkynyt juurikaan hevosia, eikä Annika päässyt edes puoleen väliin tallia, kun selän takaa kuului ääntä ja tallin ovi avautui. Annika käännähti katsomaan talliin tulijaa, joka mahdollisesti voisi näyttää hänelle, missä Amigo olisi. Tyttö paloi halusta päästä tutustumaan uuteen hoidokkiinsa.
"Aksu, paikka", Annika ilmoitti käskyn koiralle, joka istahti tyynesti Annikan viereen, joskin korvat höröllä valmiina kohtaamaan tulijan.

"Niinpä", myöntelin, "saavatpa nuo munkin kopukat liikuntaa. Miten oonkin keränny niitä noin paljon, ettei aika riitä kaikille tasapuolisesti..", naurahdin hiukan hermostuneena. Olin niin spontaani. Hölmö pakko-saada-tuo-ja-tuo -ihminen. Olin vähän turhankin harkitsematon ja sain aina välistä katua sitä. Hommaa oli liikaa, hevosia yhdelle ihmiselle liikaa. Mutta enää en luopuisi yhdestäkään, niin rakkaita kaikista oli tullut. Pitäisi vain saada niitä tallityttöjä ja -poikia lisää pihapiiriin. Onneksi niitä nykyään ihan löytyikin, aina yllättäen ja erikoisista lähtökohdista. Sain olla onnellinen.

Vein katseeni takaisin Maxin silmiin ja tunsin sydämeni hypähtävän. Vaikuttiko mies jopa pikkuriikkisen ujolta? Kuullessani tuon kysymyksen olin hetken hiljaa hämmästyksissäni. Hiljaisuus kuitenkin tuntui kiusalliselta, joten pakotin suuni auki. "Öm.. Mä en oikein vielä tiedä. Heppojahan tässä pitäis liikuttaa", vastasin epämääräisesti. "Onko sulla jotain suunnitelmia?" lisäsin nopsasti perään ja katsoin Maxia kysyvästi.

/ Ja Crimiskö sääti Remin kanssa... Crimis ei osaa päättää haha xD.

"Ööö.. Aattelin ehkäpä käväistä maastossa Fenillä", vastasin Crimikselle hymyillen. Katselin häntä hetken, mutta lopetin sillä ääni pääni sisällä sanoi: 'Lopeta jo tuo tapitus'.

/tökstöks....

"Joo no mä voisin varmaan ottaa sitten vaikka Goldin." tuumasin nyökytellen päätäni hölmösti. "Siis jos seura kelpaa tai sillain" lisäsin perään vähän nolona. Olin heti tuppautumassa mukaan. Mistä sitä tietäisi, vaikka mies olisi menossa yksin? Tosin hän oli kysynyt suunnitelmiani. Mutta ei se toisaalta kertonut mitään. Äh, lopeta tuo, tuhahdin mielessäni itselleni. Ajattelin kai taas liikaa.

/ lol.

"Tottakai voit tulla mukaan", sanoin iloisesti. "Mistä sen tietää vaikka Feni heittäisi minut selästään, eikä pelastajaa olisi mailla halmeilla", jatkoin nauraen. Kuvittelin mielessäni tilanteen jossa minä ;kertomuksen miesosapuoli, lentäisin ojaan ja Crimis ;se naisosapuoli, pelastaisi minut. Ei ehkä kovin todennäköistä. Katsahdin Crimistä, mutta käänsin kasvoni pois sillä tunsin punan leviävän kasvoilleni.

Virnistin Maxin jutulle ja jatkoin: "Niin, sitten minä tulisin uljaana ritarina pelastamaan sut!" Koominen mielikuva tunki aivoihini saaden suupielet nykimään kahta kovemmin, ja pian huomasin purskahtavani nauruun. "Voi tosin olla, että Goldi heittää minut ennen sitä.." mumisin vielä perään. Huomasin, että miestä punastutti. Ohoh, oliko tässä nyt tapahtumassa jotain? Voi, miten jännittävää! Kutkutti. Kaipasin säätöä.

Crimiksen alkaessa nauraa, repesin itsekin. "Mmm, Ehkä mä mielummin pelastaisin ku haluaisin tulla pelastetuksi", sanoin saadessani naurunpurskahduksen tyrehtymään. "Pitäsköhän tota mennä heposet harjailemaan", sanoin kysyvästi.

Max oli kyllä niin suloinen nauraessaan! Oh. "Sehän se miehen homma on, vai miten se meni" tokaisin leikkisästi ja koitin sitten ryhdistäytyä. "Mennään ihmeessä. Goldi onkin tarhassa, että mäpä tästä meen hakemaan sen" vastasin Maxille ja lähdin harppomaan tammaa hakemaan.

Pian Goldi olikin harjattuna ja satuloituna tallipihassa. Huikkasin Annikalle, että hän varmaan pärjäisi Amigon kanssa, mutta voisi tarvittaessa soittaa kännykkääni.

/ No tuleepa lyhyitä

(Oho, nyt vasta havaitsin että Amigon karsina olikin ulkona.. Hups )

Amigon harjat löytyivät varustehuoneesta, ja Annika käveli ne mukanaan takaisin karsinalle. Amigo oli löytänyt itselleen tekemistä etsimällä kuivikkeen seasta heinänkorsia, ja se näytti rauhalliselta. Avatessaan karsinan ovea ori nosti päätään, toivottaen tulijan tervetulleeksi. Annika hymähti ja siirtyi harjan kera karsinan sisäpuolelle.

// Pelaan Annikan nyt pois tästä pelistä.

Sain itsekin harjattua ja varustettua Fenin. Talutin sen Goldin viereen. Feni nuuhki Goldia, kuin ei olisi tuota aiemmin nähnytkään. Tuuppasin Feniä hellästi: "Hömelö, oot sä Goldin nähny aiemminki." "Noustaanko ratsaille?" kysäisin virnistäen pilke silmäkulmassani. Oli mukavaa saada ratsastus seuraa, varsinkin naispuolista.

/niinpä

Hiippailin Hukkasuoksi tunnistamani tallin tiluksilla kuin mikäkin tietämätön. Tai no, sehän minä tällä hetkellä olinkin. Etsiskelin tallirakennusta katseellani. Kun silmiini osui pian punainen tönö, ajattelin tämän olevan hakemani paikka ja lähdin reippaasti tepastelemaan lähemmäs. Pihassa seisoi tummahiuksinen mies ja nainen hevosineen. He näyttivät tekevän lähtöä jonnekin, joten päätin harppoa heidät kiinni ennen kuin jäisin täysin tietämättömänä uuteen paikkaan.

/ Annika, okei. :> /

Nyökkäsin Maxille ja hyppäsin Goldin selkään. Tamma pärskähteli Fenille ja viskeli hiukan päätään. Neiti mikä neiti. Kokosin ohjat ja olin juuri antamassa pohkeita, kun huomasin uuden hahmon harppovan meitä päin. Pidätin tammaa allani ja siristin silmiäni. "Hei!" huikkasin. En ollut yhtään varma, kuka tuo nätti nuori nainen oli.

/mun pitää mennä

/ Jatketaan tätä hommaa vaikka sitten kun Max pääsee takaisin, mulla nyt ei tässä oo niin väliä (:

Nousin reippaasti Fenin selkään. Huomasin jonkun tytön saapuvan pihaan. Tervehdin tyttöä, vaikken aiemmin häntä ollutkaan nähnyt. Minusta on hienoa että tallilla käy paljon ihmisiä. Ehkäpä joskus kaikilla tallin asukeilla on hoitaja.

/Voitte kyllä minun puolesta jatkaa ropetusta vähänmatkaa ilman mua

Huristelin autollani tallin pihalle traileri perässä. Parkkeerasin autoni sivulle, sopivan välimatkan päähän kahdesta ratsukosta ja neitosesta, joka seisoi ratsukoiden lähettyvillä. Nousin autostani ja askelsin trailerille, josta avasin sitten luukun salvat. Laskin rampin alas ja avasin takapuomin. Askelsin trailerin sivuovelle, josta luikahdin sitten sisälle. Tervehdin mustaa ruunaani ja irroitin sen riimunnarun. Lähdin rauhallisesti peruuttamaan hevosen kanssa, samalla kehuen sitä. Päästyämme ulos trailerista, hevoseni katseli kiinnostuneena ympärilleen ja päästäen hiljaisen hirnahduksen nähdessään muita hevosia. Muista hevosista huolimatta se seisoi kiltisti vierelläni eikä lähtinyt rynnimään mihinkään. Taputin mustaa heppastani ja katseeni kiinnittyi kahteen ratsukkoon ja nuoreen naiseen hieman etäämmällä.

/Tervetuloo mukaan, Sussu! :> Jaja Teea, mä vähän niinkun oottelen sun siirtoas tässä.. :D/

/ hihii, kiitos ;D

Tässä sitä sitten seisoskelin yhä hevoseni kanssa ja katselin muita. Rapsuttelin ruunani kaulaa ja mietin, pitäisikö minun mennä esittäytymään tuohon samaan syssyyn vai odottelisinko tässä kaikessa rauhassa. Jackalillakaan ei näyttänyt olevan kiire minnekkään, joten päätin odottaa vielä hiukan.

Harjailin Spittiä pihassa. Maastoesteet olivat kunnossa, kysäisin siitä Crimikseltä silläaikaa kun hän harjasi hevostaan.
Spitti nautiskeli harjauksesta, harjaus oli tosiaan kestänyt jo aika kauan, ja kaviotkin olisivat vielä puhdistamatta. Noh.. En toki ollut hidas.
Katsahdin tallipihalle ja huomasin uusia kasvoja. Joku uusi hevonenkin siellä oli. Mitkähän pippalot tänään oikein on kun porukkaa ramppaa jatkuvasti, pohdin itsekseni. Tietenkin minusta on hienoa että tallilla käy auttavia käsiä. Löytäisinpä vielä hoitajan Sessalle, se kun tarvitsisi liikuntaa ja kovasti.

/joooo.. : D

Piankos Jackal alkoi ilmaista odottelua. Se alkoi pärskähdellä hieman kärsimättömästi, mutta seisoi herrasmiehen tavoin paikallaan. Se katseli ympärilleen ja liikutteli korviaan. Sen katse pysähtyi punahiuksiseen tyttöön, joka harjaili hevosta. Rapsutin hevoseni kaulaa, itsekin hieman kyllästyneenä odotteluun. Seurasin hevoseni katsetta ja huomasin sen tuijottavan punapään suuntaan. Keräsin rohkeuteni ja lähdin kävelemään neitosta kohti. "Tulehan hurmuri", sanoin mustalle ruunalleni, joka lähti innoissaan, mutta silti asiallisesti kulkemaan vierelläni. Pysähdyin vähän matkan päähän punapäästä, mutta kuitenkin puhe -ja kuuloetäisyydelle. "Hei", vastasin niin iloisesti kuin pystyin, mutta se jäi töksähtäväksi yritykseksi. Jackal katsahti minua ja töytäisi turvallaan, senkin mielestä tervehdykseni oli typerä.

/Hahaa, pommitan kirstua! ;D

"Moi", vastasin tulijalle reippaasti. Spitti kääntyi katsomaan mustaa hevosta ja örähti. "Mä oon Kirstu, kukas sä oot?" kysäisin iloisena. "Niin, ja upea hevonen sulla, osaako se hypätä?" kysäisin siinä toivossa, jos saisin vaikka hyppykaverin maastoesteille. "Tää on muute Spitti", lisäsin vielä taputtaen polleani. Voi että mikä puheripuli minulle taas iski, pohdin mielessäni. Vieressäni Spitti nuuhki ilmaa ja tuhisi äänekkäästi. Mielestäni se sanoi "Heppakaveri lähemmäksi kiitos!"

/juu eipä mitää Sussu ^^

Jackal katsoi Spittiä korvat höröllä ja nuuhki ilmaa myös. Hymyilin ja katsoin Kirstua. " Olen Sussu, uusi täällä kuten varmaan ymmärsit tai siis huomasit sen jo", naurahdin. "Tämä on Jackal, hannoverilainen. Ja tämä poika osaa kyllä hypätä" jatkoin hymyillen ja katsoen sitten rakastavasti hevostani, joka katseli uteliaana Spittiä. "Onko täällä millaiset maastot tai siis ratsastuspaikat?" kysäisin ja astuin Jackalin kanssa hieman lähemmäs. Jackal kurotti kaulaansa ja änki turpaansa lähemmäs Spittiä.

Spitti nuuhkaisi äänekkäästi ja kallisti päätään. "Tuolla on metikössä maastoesterata, jolla aattelin hypellä tänään, ja ois kyllä mainiota saada ratsastuskaveri", selitin iloisesti.

/ töks tökssss

Jackal puhisi isoon ääneen. Mietiskelin hetken ja lopulta sanoin hymyillen: "Olisihan se kiva tutustua tähän seutuun enemmän. Ja tällekkin ukolle tekisi hyvää päästä liikkumaan matkan jälkeen. Käyn laittamassa tän pollen kuntoon ja ton mun trailerin ja auton kondikseen." Lähdin taluttamaan Jackalia takaisin trailerille ja sidoin sen kiinni siihen jotenkin mystisesti. Otin Jackalin harjapakin ja aloin harjata sitä puhellen sille samalla: "Sori ukko, tämä on pika harjaus. Lähdetään käymään lenkillä." Sain pärskähdyksen vastaukseksi. Varustin hevoseni pikaisesti ja kävin laittamassa autoni ovet lukkoon. Suljin trailerin rampin ja irroitin Jackalin. Kävelin takaisin Kirstun ja Spitin luo, Jackal kiltisti seuraten.

/Pikanen teksti, koska facen kettuilu ärsyttää. ;D

Sussu lähti Jackalin kanssa touhailemaan. Varustin Spitin sillä aikaa. Pian he tulivat takaisin. "Ollaanks me ny valmiita?" kysyin hymyillen. Spitti pärskähti vastaukseksi.

/no tulipa taas lyhyt

Silitin Jackalia. "Me ainakin ollaan", vastasin Kirstulle hymyillen. Jackal puhisi ja katseli uteliaana ympärilleen. Nousin hevoseni selkään ja kokosin ohjat sopiviksi.

/lyhyttääää