PääsivuPääsivu  KalenteriKalenteri  FAQFAQ  HakuHaku  KäyttäjälistaKäyttäjälista  KäyttäjäryhmätKäyttäjäryhmät  RekisteröidyRekisteröidy  Kirjaudu sisäänKirjaudu sisään  

Jaa
 

 Ryssä suomessa

Siirry alas 
KirjoittajaViesti
Marshall K.
Tuttava
Tuttava
Marshall K.

Viestien lukumäärä : 55
Join date : 29.01.2019

Ryssä suomessa Empty
ViestiAihe: Vs: Ryssä suomessa   Ryssä suomessa EmptyKe 22 Toukokuu - 13:46

Jotain toisellekin 22.5.

Kuinkahan suuri sota syttyisi, jos hän peruuttaisi näin viimehetkellä? Marshall mietti osittain vakavissaankin, näpertäen lyhythihaisen kaulupaitansa turhankin pieniä nappeja kiinni. Kuka idiootti oli suunnitellut meisten paitaan näin pienet napit.
Ajatus illanvietosta Niklaksen ja hänen kavereiden kanssa tuntui hieman puistattavalta, koska Marshall ei ollut koskaan viihtynyt missään isommissa porukoissa iltaa viettämässä. Ja vaikka hän kyllä oli viettänyt heidän kanssa aikaa ennenkin, tunsi tuo yhä itsensä hyvinkin ulkopuoliseksi. Yksi suurin syy oli jo pelkästään useamman vuoden ikäero heidän välillä.

"Ookko sä kohta valmis? Ne tulee ihan just hakeen meijät." Niklas huikkasi keittiön puolelta.
"Jooo. Olen." Marshall vastasi hieman mutisten, tullen itsekin tuvan puolelle.

Niklaksesta näki selvästi kuinka innoissaan tuo oli, päästessään taas yllättävänkin pitkän tauon jälkeen viihteelle kavereittensa kanssa. Nuorempi mies istui yhdellä keittiön saarekkeen ympärillä olevista baarijakkaroista ja heilutteli jalkojaan ilmassa, samalla kun särppi pillillä juomaa lasistaan.

"Miksi minusta tuntuu, että et juo pelkkää vettä?" Marshall kysyi pienen virneen kera, nojaten toisella kädellä keittiön saarekkeeseen.
"Eehkä. Ehkä en." Niklas vastasi särppimisen välistä.
"Ketkä kaikki muuten on tulossa mukaan?"
"Sopiva määrä. Jaspa, Sonja, Miksu ja Maahinen. Sitä en tiiä että sattuuko muita oleen kans liikkeellä mutta tällä kokoonpanolla lähtäs liikkeelle."

Marshall katsoi hieman yllättyneenä Niklakseen. Tuo oli odottanut että nuorempi olisi kutsunut lähemmäs koko perusporukkansa illanviettoon, mutta hän olikin kutsunut vain ne yleisimmät seuralaisensa. Venäläinen ei osannut sanoa että halusiko Niklas muuten vain viettää illan pienemmällä porukalla, vai oliko tuo jopa ajatellut Marshaliakin. Kun oli päättänyt lähtöporukan pitää pienempänä. No, oli se kumpi syy tahansa niin mukavempi näin.

"Kui?" Niklas kysyi, Marshalin upottua hetkeksi omiin ajatuksiinsa.
"Hmmm, ei kun mietein vain. Kerta lähdemme liikkeelle sopivalla porukalla, niin voin tarjota ainakin muutamat kaikille."
"Oikeesti? Herra vaikka rahaa on niin sitä tarvi turhiin heitellä, tarjuaa kaikille muutamat vai?"
"Haha, hauskaa." Marshall vastasi hieman kuivasti, tunnistaen kyllä mitä toinen siteerasi. "Mutta kyllä. Kai sitä joskus voi hieman turhempaankin kukkaron nyörejä löysyttää. Ja onhan tälle illalle hyvä syykin. Samalla juhlimme sinun ratsastusurasi alkua." venäläinen vastasi, hyvinkin tyytyväinen virne suupielissään. Varastaen nopean huikan nuoremman miehen lasista.
"Totta, totta." Niklas vastasi päätään hitaasti nyökyttäen. "Vähän kyllä jännittää että mitä siittä ees tulee."
"Hyvin se menee. Ja sitä paitsi, sinulla on yksi etu. Olen sinun opettajasi sillä alkeiskurssilla."
"Uuuu, kerta se on ekaki että mä oon open lellikki. Vai meneekö tää jo enemmän siihen perus leffa juttuun että sleeping with the teacher?"
"Ehkä vähän kumpaakin. Mutta valitettavasti se ei tule vaikuttamaan tunnin kulkuun mitenkään. Kohtelen sinua samalla tavalla kuin muitakin oppilaita." Marshall sanoi virnistäen, painaen pienen suukon toisen ohimolle.
"..ilonpilaaja..." Niklas vastasi muka nyrpeänä etulyöntiasemansa menetettyään.
Takaisin alkuun Siirry alas
Näytä käyttäjän tiedot
Marshall K.
Tuttava
Tuttava
Marshall K.

Viestien lukumäärä : 55
Join date : 29.01.2019

Ryssä suomessa Empty
ViestiAihe: Vs: Ryssä suomessa   Ryssä suomessa EmptyTo 9 Toukokuu - 13:08

Tie tähtiin 9.5.
Kisaan tehty tuotostehtävä

”Eikö tää ois helpompaa jos pitäisit saappaat omissa jaloissas? Tai vaikka tiätkö.. pyörittelisit vaan käsissäs kuten normaalit ihmiset ku ne putsaa kenkiä?” Niklas kysyi, seisoen muutama numeroa liian isoissa ratsastussaappaissa pleikkarin ohjain käsissään. Samalla kun rastapäinen venäläinen istui lattialla vieressä, ja rasvasi tarkoin liikkein toisen jaloissa olevia kenkiä.
”Ehkä. Mutta sanoit että voit auttaa minua näissä valmisteluissa, niin näinhän tämä sujuu vielä helpommin.” Marshall sanoi vino virne suupielissään, katsoen ylöspäin nuorempaa miestä.
”No.. Joo. Mutta emmä ihan tätä ehkä oottanu. Tai no, ihan samalla tavallahan sitä täsäki pelaa mitä sohvalla istuen.” nuorempi vastasi, kohauttaen hieman olkiaan. Katse pysyi tiukasi seinän vierellä olevassa telkkarisa näkyvän pelin ta-pahtumissa. ”Onko sulla muuten jotaki ennakko-odotuksia tästä finaalista?”

Marshall lopetti kenkien putsaamisen hetkeksi, miettien asiaa hieman. Ennakko-odotuksia. Mies jatkoi työtään ”Ei oikeastaan. Meidän menestys näissä kisoissa Volyan kanssa on ollut kuitenkin sen verran vaihtelevaa.”

Ja sitä se oli totisesti ollutkin. Ensimmäinen osakilpailu oli kyllä mennyt paremmin mitä mies oli odottanut. Lyhyestä valmistautumisajasta ja takana olleesta muutosta Venäjältä Suomeen, Volya oli suoriutunut erittäin hyvin. Lämmittelyssä ori oli ollut oma itsensä: hieman kuuma mutta hyvin käsiteltävissä. Kilpailusuoritus oli ollut tasainen ja hyvä esitys mikä oli lopulta tuonut heille luokan toisen sijan.
Venäläinen vilkaisi hieman eteisen suuntaan, seinällä olevaa ilmoitustaulua missä viimeajan kisoista saadut ruusukkeet roikkuivat. Vaikka hän oli elämänsä aikana voittanut monta ruusuketta, oli se yhä hieno tunne kun sijoittui kolmen parhaan joukkoon.

Toinen osakilpailu taas oli sujunut vieläkin paremmin, kun Volya oli ollut tasaisempi jopa lämmittelyn aikana. Kisasuoritus ei olisi voinut paljoa paremmin mennäkään. Orin liikkeet olivat olleet jo selästä käsin mahtavan tuntuiset, kun se oli edennyt pitkin ja liitävin askelin maneesissa. Sen päivän tulosta Marshall oli vähän osannut odottaakin, ja voitto sieltä oli tullutkin.

Mutta sen kisapäivän jälkeen tipahdettiinkin pieneen alamäkeen. Volya otti harvinaisen paljon stressiä itselleen jo siitä, kun sen tarha jaettiin kahtia. Joten se joutui jakamaan itselleen omiman tarhansa toisen hevosen kanssa. Vaikka nor-maalisti moinen pikkuseikka ei orin maailmaa järkyttänyt millään tavalla. Sitä oli seurannut jännittyminen ratsastaessa sekä pieni haluttomuus yhteistyöhön. Kaiken oli lopulta kruunannut kouluvalmennus, jonka aikana Volya oli esittänyt moneen otteeseen kykynsä seistä kuin kävelläkin takajaloillaan. Sitä seuranneiden kisojen suoritus ei ollut tullut yllä-tyksenä kun kaksikko oli sijoittunut 12.sijalle.
Sen jälkeen Marshall oli suosiolla antanut Volyalle hieman lomaa. Ori oli saanut nauttia irtohyppäämisestä, maastakäsin työskentelystä sekä maastoilusta.
Ja kun kaksikko oli lopulta palannut työskentelemään takaisin kentälle ja maneesiin, eivät he olleet keskittyneet minkään tietyn kouluratsastuksen harjoitteluun. Vaan, olivat tehneet kaikkia Volyalle mieluisia asioita. Ori kuitenkin oli aina pitänyt etenkin laukanvaihdoista sekä askellajin ja temmon vaihteluista. Siihen lisäksi pientä temppuratsastusta niin hevonen oli tuntunut viimeisessä osakilpailussa paljon edellistä paremmalta. Pienestä alun jännittyneisyydestä huolimatta ratsukko oli suoriutunut ihan hyvin ja onnistunut nappaamaan 5.sijan.

”Okei, kiitokset palveluksestanne. Voitte palata sohvalle.” Marshall sanoi, pitäen saappaistaan kiinni kun Niklas nosteli jalkansa ulos kengistä.
Marshall sujautti varsituet saappaiden sisälle ennen kuin kiskaisi vetoketjut kiinni, ja siirsi ne seinän viereen kuivumaan sekä odottamaan pakkausta. Mies pakkasi käytössä olleet nahanhoito välineet takaisin pussukkaansa, ennen kuin siirtyi keittiötasanteelle vilkaisemaan to do- listaansa.
Kisavaatteet olivat vielä kuivumassa pesukoneen jäljiltä: takki, housut, paita, kravaatti, hanskat, sukat. Saappaat oli putsattu ja kannukset remmeineen samoiten. Tallilla Volyan varusteet oli putsattuina ja paketoituna muuta kuin kantaisi autoon.

Volyan oloa helpottaakseen Marshall oli lopulta päätynyt tarttumaan tarjouksen majoittautumisesta kilpapaikan lähei-syyteen. Volya ehtisi saada turhat pöhinät alta kun alue kuin iso osa hevosista olisi tutumpia, majoittuessaan kiven heiton päässä kisapaikalta. Ja no, olihan tälläiset järjestelyt itsellekin aina mukavempia kisamatkoilla. Ainakaan ei tarvinnut herätä niin paljo ennen kukonlaulua mitä jos he matkaisivat vasta kisapäivänä.

”Siinä taisi ollakin kaikki tärkeimmät. Nyt ei tarvitse kuin pakata kaikki autoon.” Marshall sanoi tyytyväisesti, katsahtaen sohvalle siirtyneeseen Niklakseen.
”Et voi olla tosissas! Miten sä oot muka tähän asti selvinny ees hengisä jos tälläsesä tilanteesa sua muka pääsee pureen??” Nuorempi mies meuhkasi pelilleen, kuulematta mitään mitä toinen oli edes sanonut.

Marshall pyöritteli silmiään hieman hymyillen. Kyllähän se tiedossa oli missä Niklaksen huomio tuli seuraavat pari päivää olemana, kun venäläinen oli iskenyt The Walking Dead -pelin toisen käteen.
Takaisin alkuun Siirry alas
Näytä käyttäjän tiedot
Marshall K.
Tuttava
Tuttava
Marshall K.

Viestien lukumäärä : 55
Join date : 29.01.2019

Ryssä suomessa Empty
ViestiAihe: Vs: Ryssä suomessa   Ryssä suomessa EmptyTi 23 Huhti - 0:54

Soitan ihan kohta. Muutama päivä myöhemmin: ai niin joo 22.4.


"Soitat takaisin. Tämän vuorokauden sisällä" Läppärin näytöllä näkyvä nuori mies mussuti venäjäksi kädet puuskassa. "Montako päivää siitä onkaan? Niin, viikkohan tässä on ehtinyt mennä." tuo lisäsi tuijottaen muka niin tuimasti suoraan kameraan, kuin tuo yrittäisi porata katseellaan langattomasti veljensä naamaa.
"Tiedän, tiedän. Mutta kyllähän sinäkin tiedät miten se menee. Joku laittaa sinulle viestiä, satut olemaan kiireinen sillä hetkellä niin toteat että vastaat ihan kohta. Ja hupsista keikkaa, viikko myöhemmin ai niin joo." Marshall vastasi äidinkielellään, levitellen käsiään hieman. "Ja eikö se nyt vähän edes korvaa sitä, että tavallisen puhelun sijaan tein videopuhelun.
"Äidin mielestä ehkä, mutta minun kirjoissa? Ei. Dmitriy sanoi tiukasti, puhahtaen perään.

Marshall katsoi ruutua toinen kulma hieman koholla, pudistaen päätään hieman. Tuo tunsi veljensä kyllä. Hän oli ehkä ensimmäisen lauseen aikana saattanut jopa olla näreissään asiasta, mutta muka vakuuttavista eleistä huolimatta näki että nuorempaa Kozlovia ei asia haitannut enää ollenkaan.

"Iihan miten vain. rastapää sanahti, ottaen paremman asennon keittiön korkealla jakkaralla. "Miten Bettyn varsa? Ja saiko äiti lopulta päättää sen nimen?"
"Hyvin. Reipas ja terve varsa, ihan kuin ei olisi pakkasen ja lumen keskelle syntynytkään. Ja kyllä, sitä kutsutaan Elsaksi. Viralliseksi nimeksi äiti päätti Frozen Oasis, mikä ei ole yhtään hullumpi.
Dmitriy sanoi päätään hiljaa nyökytellen.

Marshall yhtyi mukaan pään nyökyttelyyn, ollessaan samaa mieltä varsan rekisteröitävän nimen suhteen. Heidän äidillä oli vuosien saatossa ollut yksi jos toinenkin erikoisempi nimi ehdotettuna. Erikoisista ehdotuksista johtuen, tämä oli ensimmäinen varsa jonka nimen hän oli saanut päättää täysin itse. Ehkä tämän jälkeen ehdotukset olisivat tulevaisuudessakin vähän parempia. Ja ennen kaikkea, toteutettavissa.
Videopuhelun välille ehti laskeutua hetkeksi hiljaisuus, kun kumpikin veljeksistä tuntui uppoutuneen omiin ajatuksiinsa. Mutta lopulta Marshall näytti siltä kuin muisti jotain unohtamaansa, ja avasi suunsa.

"Vieläkö Vlad on muuten siellä? Vai onko hän lähtenyt jo kotiin?"

Dmitriy ei ehtinyt kunnolla vastata koko kysymykseen, kun ruudulla näkyvän alueen ulkopuolelta tuon päälle lensi hyvinkin nopeasti mitä ilmeisimmin sohvatyyny. Tämän jälkeen ruudulle ilmestyi toinenkin hahmo, joka sysäsi sohvalla istuneen Dmitriyn surutta lattialle jotta pääsi istumaan kyseiselle paikalle.

"Helvetin kusipää! Dmitriy ähisi lattialta, selvitellen itseään tuhannen solmusta sohvan ja sohvapöydän välistä.
"Minäkin rakastan sinua." sohvalle istuuntunut vanhempi mies totesi leveän hymyn kera, ennen kuin käänsi huomionsa meneillään olevaan videopuheluun. "Täällä. Ja pienen hetken pelkäsin että olit jo unohtanut olemassaoloni, kun et jo aikaisemmin kysynyt minun perääni. miehen mustat rastat lepäsivät vapaasti tuon harteilla, mutta parta oli sen sijaan letitetty parin partakorun avulla..
"Huomaan." Marshall vastasi kulmat koholla, äkillinen vallankaappaus oli ollut jokseenkin yllättävä.

Dmitriy onnistui lopulta pääsemään ylös lattialta, ja istuutui Vladin viereen sohvalle. Tosin iskien tuota ensin kyynerpäällään miehen olkavarteen. Vanhempi mies katsoi muka järkyttyneenä toiseen, kuin muka kauhistellen kuinka hän oli kehdannut lyödä häntä. Ilme vaihtui tosin nopeasti leveään hymyyn, ja kummankin huomio siirtyi läppärin ruudulle.

"Olet varmasti jo kuullut kuumimmat juorut mitä minulle kuuluu, joten sen sijaan sinä saat kertoa että miten teidän rakastavaisten elämä sujuu. Vieläkö te riitelette kuin vanha aviopari? Vai oletteko osanneet jopa keskustella asioista?" Vlad kysyi, virnuillen yhtä tyytyväisenä kuin kissa joka oli saanut kulhollisen maitoa kun tuo nojasi lähemmäs kameraa. Marshall puolestaan siirtyi hieman kauemmas kamerasta, ja tunsi turhan hyvin korvanpäitä kuumottelevan.
”Yhtä taitava siirtämään keskustelun pois itsestäsi kuin aina. Mutta ei, emme tappele kuin vanha aviopari. punapää sanoi, ristien kätensä rintakehän päälle. "Usko tai älä mutta minä aloitin puhumisen ja saimme keskustelua yllättävän nätisti läpi että mikä oikein hiertää. Marshall aloitti, kertoen lopulta koko keskustelun minkä hän oli Niklaksen kanssa käynyt. Niinkin yksinkertainen asia, kuin väärinkäsittäminen ja puhumattomuus, jonka jälkeen ei ollut kuin parista sanasta kiinni että he eivät olisi oikeasti eronneet.

Saatuaan asiansa kerrottua, lopulta Marshall jäi vaiti tuijottamaan läppärinsä näyttöä. Odottaen ruudun toisella puolella olevien reaktiota.
Sohvalla vierekkäin istuvat miehet katsoivat toisiinsa, ja selvästi yrittivät parhaansa mukaan pidätellä naurua. Tosin hieman surkein tuloksin, koska hymähtelevät äänet kertoivat kyllä mistä oli kyse. Mutta siinä vaiheessa kun Vlad yritti avata suunsa kommentoidakseen asiaa jotenkin, kumpikin purskahti vähän turhankin remakkaan nauruun. Marshall hautasi kasvot käteensä, ja vilkuili sormien lomasta näytölle.

"Hahaa, erittäin hauskaa." Punapää mutisi lähinnä itsekseen.
"Oikeasti? Miten helvetissä te olette edes pärjänneet näinkään kauaa yhdessä?" Vlad sai sanottua naurunsa lomasta, ennen kuin tuo lopulta pyyhki toista silmäkulmaansa ja selvitteli ääntään. "Mutta joo, vakavasti puhuttuna." tuo jatkoi kuin ei olisi nauranutkaan "Hyvä että saitte asian selvitettyä. Ja ennen kaikkea, hienoa että olet näemmä oppinut puhumaankin asioista.
"Niin, hieno isoveli. Hyvä, poika."  Dmitriy sanoi, kuin olisi puhunut jollekin pikkulapselle. Tai ehkä ennemmin koiralle.
"Noniin, noniin. Eiköhän se ollut siinä, asia on tällä hetkellä kuitenkin taas oikeilla raiteilla. Ja toivottavasti pysyykin. Joten se minusta, koska ennemmin haluaisin tietää että mitä sinulle kuuluu. Tai isällesi." Marshall totesi vakavoituneemmin, laittaen kätensä kevyesti puuskaan rintakehänsä päälle.

Vlad haroi sormillaan mustien rastojensa läpi, katse harhaillen lähinnä lattian puolella. Vaikka tämä keskustelu käytiin oikeastaan joka vuosi läpi, se oli aina yhtä hankala.

"No, kyllä sinä. Tai te kumpikin. Tiedätte. mies aloitti, kohauttan olkiaan samalla "Ei minulla niinkään mitää hätää ole, enemmän olen huolissani isästäni. Hän ei ole vieläkään täysin sinut asian kanssa ja tämä on hänen tapansa käsitellä sitä. Onneksi Grigory meni tänäkin vuonna hänen seuraksi. Ja no.. en väitä ettäkö itsekään olisin täysin oppinut elämään sen kanssa että äitiä ei enään ole mutta...Paremmin mitä isäni."

Jälleen kolmikon välille laskeutui hiljaisuus, tällä kertaa tosin huomattavasti painostavampi mitä aikaisemmin. Kukapa tälläisistä aiheista nyt tykkäsikään puhua.

"...Nyt kun masentavat puheenaiheet on selvitetty, voimmeko palata siihen tosiasiaan että Vlad tippui Arieksen selästä kuin perunasäkki?" Dmitriy aloitti vino hymy kasvoillaan, siirtäen katsettaan vieressään istuvan Vladin sekä näytöllä näkyvän Marshalin välillä.
"Eei, voimme kyllä minun puolestani unohtaa koko asian-.." Vlad aloitti, yrittäen lakaista koko asian maton alle mahdollisimman nopeasti.
"Niin! Miten sinä niin leppoisasta kyydistä alas tuli? Sinähän se meidän perheen liimaperse pitäisi olla." Marshall jatkoi Dmitriyn aloittamaa aihetta, samalla kun leveä hymy kapusi tuon kasvoille.
Takaisin alkuun Siirry alas
Näytä käyttäjän tiedot
Marshall K.
Tuttava
Tuttava
Marshall K.

Viestien lukumäärä : 55
Join date : 29.01.2019

Ryssä suomessa Empty
ViestiAihe: Vs: Ryssä suomessa   Ryssä suomessa EmptySu 7 Huhti - 22:49

Kisapäivän fiilikset ja maailmancupia 7.4

Olohuoneen hämäryyttä valaisin päällä oleva telkkari, jonka ruudulla pyöri meneillään olevan esteratsastuksen maailmancupin loppukilpailut. Marshall istui sohvan reunalla kädet nyrkkeihin puristettuina, ja seurasi rataa suorittavan ratsukon menoa kuin haukka. Mitä tuli venäläisen omaan tämänpäiväiseen koulukilpailu suoritukseen, se ei ollut mennyt yhtä sujuvasti mitä telkkarin ratsukoiden.
Volya oli tuntunut ihan hyvältä lämmittelyn aikana, ei turhan häsläävältä mutta ei myöskään mitenkään jännittyneeltä. Mutta siinä vaiheessa kun he olivat menneet niiden valkeiden kouluaitojen sisäpuolelle, oli Volyaan tuntunut iskeneen ramppikuume. Suoritus oli pääasiassa ollut ihan onnistunut, mutta osa radasta oli mennyt hyvinkin jännittyneen hevosen kanssa joka sitten haittasi jo pelkkää muodossa kulkemista. Suurin ongelma oli vaan tullut keskikäynnin aikana, kun Volya oli sen sijaan näyttänyt osaamistaan espanjalaisessa käynnissä.
Marshall ravisti harteitaan hieman, kuin karistaakseen huonot ajatukset mielestään. Mitä sitten vaikka tämä kilpailu ei ollut mennytkään ihan putkeen? Aina ei voi voittaa, ei edes joka kerta. Nyt vain pitäisi keskittyä ajattelemaan jo kovaa kyytiä lähestyvään 4.osakilpailuun.

"Hyppäsikkö sä koskaan nuin korkeita esteitä?" Baarijakkaralla polvillaan istuva Niklas kysyi, puoliksi makoillen keittiötason päällä samalla kun tuhosi voileipäänsä. Varmaan ensimmäistä kertaa ikinä nuorempi mies oli ollut näin paljon hevosjutuissa mukana mitä tänään.
"En kilpailuissa, mutta kotona kyllä." Marshall vastasi, vilkaisten nopeasti Niklakseen.
"Mikä muuten on sun korkein este minkä oot hypänny?" Niklas heitti jatkokysymyksen, katse pysyen telkkarin ratsukossa.
"Hmm.. En ole ihan varma." rastapää mutisi, nojautuen sohvan selkänojaa vasten toinen käsi leväten sen päällä. "Joskus taisimme veljeni kanssa päineen sählätä ja nostettiin puomi joko 170cm tai 175cm. Ihan vain yksittäinen este, mutta siinä vaiheessa kun isämme sai tietää.. Huh. Estevaraston oveen ilmestyi lukko." mies sanoi päätään hieman pudistaen ja käänsi huomionsa takaisin telkkarin puoleen.
"Miksi? Kyllähän te ny saitte vissiin hypätä ilman että joku aikunen on aina kattomasa?" Niklas kysyi toinen kulma hieman kohotettuna, könyten selkänojan yli itsekin sohvalle istumaan.
"Joo saimmehan me. Mutta syy oli ehkä se, että olin vasta 14-vuotias ja ennen sitä päivää korkeimmat hyppäämäni esteet kotona olivat olleet 120cm." Marshall sanoi, irroitellen rastoja kiinni pitänyttä paksua kuminauhaa. Pitkän päivän jälkeen tuntui aina helpottavalta kun sai laskea rastat vapaaksi.

Kaksikko hiljeni hetkeksi seuraamaan telkkarissa näkyvän esteratsastuksen maailmancupin viimeisten ratsukkojen suorituksia. Niklas seurasi hieman huvittuneena samalla kuinka Marshall tuntui eläytyvän suorituksiin astetta enemmän. Melkein joka hypyn kohdalla venäläinen nytkähti hieman ylöspäin, ihan kuin olisi itse ollut rastastamassa hevosta esteelle. Ja aina kun kuului kolahdus esteen yllä tai ratsukko suoritti hypyn turhankin läheltä estettä, Marshall jännitti hartioitaan kädet nyrkkiin puristettuina. Välillä tuo taas hytkytti jalkaansa lattiaa vasten ylös ja alas telkkarin ratsukon laukka-askelien mukana, ja jätti polven koholle itse hyppyjen aikana.
Niklas pyöritteli silmiään pienen hymyn kera, siirtäen huomionsa telkkarin puolelle. Ehkä hänen pitäisikin lähteä joku päivä Marshalin mukana talleille. Tämä päivä oli kuitenkin ollut ihan mukava, niin ehkä hevosmaailmaan kuuluminen ei olisikaan pöllömpää. Olihan hän kuitenkin venäjällä käydessään hieman aina ratsastanutkin, ja etenkin ensimmäinen pieni maastolenkki ilman taluttajaa oli tuntunut mahtavalta. Hän oli ihan itse joutunut olemaan vastuussa siitä, mihin se 500kiloinen eläin menikään.
Olikohan Niklas sittenkin ollut vähän turhan ankara valitettuaan poikaystävänsä ajankäytöstä hevosten parissa?


Ryssä suomessa Niklas_and_marshall_by_skaimmadas_dd3t0q5-fullview.jpg?token=eyJ0eXAiOiJKV1QiLCJhbGciOiJIUzI1NiJ9.eyJzdWIiOiJ1cm46YXBwOjdlMGQxODg5ODIyNjQzNzNhNWYwZDQxNWVhMGQyNmUwIiwiaXNzIjoidXJuOmFwcDo3ZTBkMTg4OTgyMjY0MzczYTVmMGQ0MTVlYTBkMjZlMCIsIm9iaiI6W1t7ImhlaWdodCI6Ijw9NzI0IiwicGF0aCI6IlwvZlwvZGFlYzE2ZTQtMWFjZi00NjE0LTljMjYtZTlkZGU0YTY2ZTBkXC9kZDN0MHE1LTM4MGNjZjY2LWZkMDQtNDlkNS1iYTMyLTA0MDNkNGNhY2Y2MC5wbmciLCJ3aWR0aCI6Ijw9MTAyNCJ9XV0sImF1ZCI6WyJ1cm46c2VydmljZTppbWFnZS5vcGVyYXRpb25zIl19
Muistoja venäjältä, kun Niklas pääsi ekaa kertaa maastoon Marshalin kanssa.
Samalla myös pari muuta Kozlovien hevosta. vas: Evgeni KZV "Genie" ja oik. Golden Krios "Aries".

Takaisin alkuun Siirry alas
Näytä käyttäjän tiedot
Marshall K.
Tuttava
Tuttava
Marshall K.

Viestien lukumäärä : 55
Join date : 29.01.2019

Ryssä suomessa Empty
ViestiAihe: Vs: Ryssä suomessa   Ryssä suomessa EmptyLa 30 Maalis - 2:31

Askel taaksepäin 30.3.


Normaalisti kun ihmiset pakkasivat tavaroitaan, kaikki tuntuivat sanovan aina samaa. Että kuinka paljon voi yhdellä ihmisellä olla tavaraa. Marshall sen sijaan katsoi auton peräkonttiin laittamiaan laukkuja positiivisesti yllättyneenä. Koko hänen täällä oleva omaisuus oli mahtunut kahteen isoon kassiin ja selkäreppuun. Toki, siitä puuttui pieni määrä tavaroita mutta lähinnä hieman vaatteita sekä päivittäisessä käytössä olevia tavaroita. Jotka hän pakkaisi vasta kun pystyisi siirtymään omaan asuntoon. Ylimääräiset pystyi hyvin pitää peräkontissa siihen saakka.
Mies pysähtyi toinen käsi auton peräluukun päällä. Hän ei osannut edes kuvailla mitä hän tunsi tällä hetkellä. Rintaa puristi kuin hänellä olisi aivan liian kireäksi kiskottu turvaliivi päällä, että hän ei saanut kunnolla henkeä. Mutta samalla jossain takaraivossa tuntui pieni hätääntyneen ja huojentuneen sekainen tunne, että kyllä tämä tästä.

Vihdoin ja viimein hän oli saanut Niklaksen istumaan alas ja puhumaan. Sanomaan ääneen että mikä nyt oikeasti hiersi. Tähän saakka kun Marshall oli yrittänyt saada toista puhumaan, oli nuorempi mies lähinnä tiuskinut ja tuhahdellut. Jonka jälkeen keskustelu oli muuttunut vain tappeluksi kunnes toinen oli aina häipynyt paikalta ovet paukkuen.

- - -

Kaksikko oli vetäytynyt asunnon keittiöön, missä Niklas istui keittiösaarekkeen äärellä baarijakkaralla. Samalla kun Marshall seisoi saarekkeen päädyssä ja nojaili tasoa vasten kyynärvarsiensa varassa. Kummankin katse harhaili milloin keittiön kaapeissa, tiskialtaassa tai pöytätasossa heidän edessä. Kumpikin odotti selkeästi että toinen alkaisi puhumaan.
Marshall nieleskeli hieman, ja näpersi olkapäältään eteensä valunutta rastaansa. Siirtäen katseensa hitaasti jakkaralla istuvaan Niklakseen. Kuvitteliko hän, vai oliko nuorempi itkenyt? Ainakin hänen silmienympärykset punoittivat siihen malliin. Venäläinen karaisi kurkkuaan hieman.

"Niin... Sanon nyt suoraan että en oikeasti ymmärrä yhtään, mitä sinun mielessä oikein liikkuu. Meistä tai ylipäätäänkään. Enkä nyt siis syyttele vain sinua ja väitä ettäkö minä en ole tai olen jotain tehnyt. Haluan vain että kerrot että.. mitä." Rastapää aloitti hieman ehkä ontuvasti, ääni värähtäen pari kertaa jo pelkän hermostuneisuuden takia.
"Mitä mitä?" Niklas sanoi tuskin edes kuuluvasti, tuijottaen vain käsiään samalla kun pyöritteli jotain sormissaan.

Marshall yritti parhaansa mukaan että ei huokaissut tai muutenkaan reagoinut väärin nuihin sanoihin, joita oli saanut kyllä tarpeeksensa kuulla. Mitä mitä. Ihan kuin toinen ei tiennyt mistä hän puhui.

"Sitä, että mitä sinun mielessä liikkuu. Olenko tehnyt jotain väärin tai jättänyt jotain tekemättä? Tai olenko sanonut jotain? Mitä näin nykyään ajattelet ylipäätään meidän parisuhteesta?" venäläinen pyrki puhumaan mahdollisimman asiallisesti. "Kuitenkin suhteen alusta lähtien, sinä olet ollut se joka on osannut paremmin kertoa omista ajatuksistasi kaikkeen liittyen. Minkä takia minua juuri ä- ihmetyttää että mistä nyt on ollut kyse. Etenkin kun tiedät että minä taas en ole hyvä tälläisissä asioissa." mies lisäsi hieman käsiään levitellen.
Niklas vain kohautti olkapäitään, nostamatta edes katsettaan jostain hiton palikasta mikä sen käsissä oli. Joka tuntui niin helvetin paljon tärkeämmältä mitä heidän parisuhde tällä hetkellä.

"Nii, en tiiä. Se kai vissii." tummahiuksinen mies sanoi tyhjentävästi.

Marshall veti syvään henkeä, haudaten kasvonsa hetkeksi kämmeniinsä. Ja hoki mantran tavoin mielessään 'hengitä, rauhoitu, keskity' pari kertaa ennen kuin laski kätensä alas.

"Se kai vissiin? Eli..Kaihertaako sinua meidän parisuhde yleensäkin? Haluatko enemmän omaa tilaa? Vai haluatko erota vai..?" rastapää puheli, tuntien kuinka hänen oma sydämensä tuntui jättävän lyönnin välistä kun hän mainitsi eron. Jalat tuntuivat jotenkin..veltoilta, ja hän tunsi pakottavaa tarvetta päästä istumaan. Mutta samaan aikaan hän ei halunnut liikauttaa lihastakaan. Miten jollakin nuinkin pienellä sanalla pystyi olla niin suuri vaikutus edes?
Niklaksen katse ampaisi saarekkeen päädyssä seisovaan itseään vanhempaan mieheen. Tuon kasvoilla tuntui näkyneen kirjo pelon ja suoran vitutuksen sekaisista tunteista.

"Ai haluanko erota? Sähän se oot ollu ovesta lähösä ties jo kuin kauan!" Niklas sähähti, kädet hieman täristen nyrkissä.

Marshalin ilme muuttui lähinnä hölmistyneeksi, ja tuosta tuntui kuin joku olisi heittänyt häntä kengällä päähän. Anteeksi mitä? Mies vain tuijotti kulmat koholla parempaa puoliskoaan, kuin yrittäisi tuon kasvoilta lukea asiasta lisää. Mutta siinä vaiheessa kun venäläinen huomasi nuoremman nieleskelevän sen näköisenä kuin hänen kurkkuun olisi tarttunut jotain, sai hän taas äänensä kulkemana.

"..Nnyt en aivan ymmärrä mitä tarkoitat." rastapää sanoi hitaasti, ja hengitti syvään hieman katkonaisesti.

"Niin. Että sähän se oot täsä ollu laittamasa poikki jo ties kuin kauan." Niklas toisti itseään närkästyneen kuuloisena, pyyhkäisen nopeasti silmäkulmaansa. Palauttaen katseensa nopeasti käsiinsä. Hän tiesi kyllä kuinka tämä tulisi menemään. Toinen myöntäisi lopultakin asian, he eroaisivat ja Marshall muuttaisi ulos. Sanoisi sen nyt että hän voisi lähteä Jassulle ja Sonjalle.

"..Minä olen luullut jo pitkään että sinä olet..laittamassa poikki." Marshall aloitti, katse siirrellen omien käsien ja Niklaksen välillä. Kuin hän ei oikein tiennyt mihin pitäisi katsoa. "Etenkin pari viimeistä kuukautta olet koko ajan ollu menossa jonnekin, et ole kertonut että tuletko edes seuraavana päivänä takaisin. Ja useimmiten et ole tullutkaan." mies lisäsi, koettaen puhua mahdollisimman rauhallisesti jotta ei kuulostanut syyttelevältä.

"Sä oot kaiket päivät aina josaki. Ja iltasinki ko tuut takasi niin sua ei tunnu kiinnostavan mikään, etkä jaksa tehä ees mitään." Niklas mutisi vain ja vaivoin kuuluvaan ääneen.

"Voin rehellisesti sanoa, että olen ollut tallilla. Joko Hukkasuolla missä minun hevonen on, tai auttamassa Tuuvaa sen tallilla. Missä pidän niitä tuntejakin. Ja etenkin nyt pari kuukautta olen sen takia ollut ehkä vähän enemmänkin tallilla, kun osallistuin siihen ratsastuskilpailuun. Ja kun Crimis kysyi jos olisin tullut mukaan tallin joukkueeseen, eli kilpailemaan kaikissa osakilpailuissa. Niin olen harjoitellut paljon ihan niitäkin varten." Marshall selitti, pitäen katseensa puhuessaan koko ajan Niklaksessa. Joka puolestaan tuntui välttelevän katsetta.

"No kyllä mä ny sen tiiän että sä talleilla oot ollu. Mutta... sä oot ollu niin paljo että.." Niklas vastasi, yhä lähinnä puoleen ääneen mutisten.

"Okei. Eli. Ymmärränkö oikein että ensinnäkin olet kyllästynyt siihen että sinä olet ollut sekä joka tavallisesti puhuu asioista, koska minä en oikein osaa? Ja olet ollut viime kuukaudet sen takia koko ajan menossa ja tulossa, koska olet luullut että minä suunnittelen eroa?" Marshall aloitti, pyrkien pitämään asian mahdollisimman selkeänä. "Ja todellisuudessa minä olen vain ollut kiinni talleilla muunmuassa kisojen takia. Ja tieto siitä että olen niiden ensimmäisten lisäksi myös mukana tallin joukkueessa, eli olen mukana kaikissa muissakin osakilpailuissa, on jäänyt johonkin välille? Ja sinä aikana minä olen luullut että sinä haluat erota koska et puhu ja olet koko ajan menossa?"

Venäläisen asioiden tiivistelmän jälkeen keittiöön ehti laskeutua hiljaisuus. Minkä aikana Marshall tuijotti odottavasti Niklakseen. Kun nuorempi taas oli jäänyt tuijottamaan käsiinsä hieman rauhoittuneemman näköisenä.

"Eli...sä et halua erota?" Niklas sai lopulta sanottua, vilkaisten varovaisesti punapäiseen mieheen.

- - -

Marshall pamautti peräluukun lopulta kiinni, ja käveli takaisin asunnolle. He olivat Niklaksen kanssa päätyneet keskustelemaan  lopulta pitempään kuin pitkään, pitkään aikaan. Mikä oli ollut juuri sitä mitä he tarvitsivatkaan. Koska oli tullut ilmi että kumpikaan heistä ei ollut silloin puoli vuotta sitten miettinyt niinkin yksinkertaista asiaa, että kuinka suuri muutos oli vaihtaa kaukosuhde yhdessä asumiseen. Joillakin se varmasti toimikin ilman ongelmia, mutta nämä kaksi eivät selvästi sopineet siihen joukkoon.
Muutos yli tuhannen kilometrin välimatkasta saman katon alle suoraan, ei ollut antanut kummallekkaan kunnolla tilaisuutta totella asiaan. Näin jälkikäteen ajateltuna asia tuntui päivän selvältä. Totta kai se oli eri asia, että kumpikin teki mitä teki kun he asuivat eri maissa. Mitä nyt kun he asuivat saman katon alla. Kaukosuhteen aikana he kuitenkin pitivät tasaisesti yhteyttä puhelimien tai tietokoneen välityksellä. Nyt? Ei niinkään. Lähinnä vain jos oli oikeasti jotain asiaa. Ja myönnettäköön, Marshall vietti suurimman osan päivästä talleilla. Kun taas Niklas oli enemmän yökyöpeli joten heidän rytmit menivät täysin ristiin.

Joten keskustelun aikana kun Marshall kertoi että oli jopa katsellut itselleen omaa paikkaa, koska oli niin varma että Niklas oli laittamassa pisteen heidän suhteelle. Olivat kumpikin lopulta tulleet siihen tulokseen että se ei ollutkaan huono idea, siis että Marshall etsisi itselle ainakin hetkeksi oman asunnon. Eli he ottaisivat askeleen taaksepäin, ja totuttelisivat lyhentyneeseen välimatkaan kuten heidän olisi ehkä pitänytkin.
Venäläinen oli havainnut että hän joutuisi ehkä miettimään omaa ajankäyttöään enemmän, koska hän oli kuitenki se joka vietti suuren osan päivistä kahden eri tallin välillä. Ja useimmiten kun hän tosiaan tuli kotia, ei hänellä ollut energiaa paljon muuhun kuin lukemiseen sekä muuhun kotona pysymistä vaativaan. Niklas sentään harrasti lähinnä yössä juoksentelua.


Marshall sulki asunnon oven perässään ja riisui kengät jaloistaan, ennen kuin asteli peremmäs. Olohuoneen puolella Niklas oli valloittanut itselleen sohvan paremman nurkkauksen, eli divaanipuolen, ja pyöritteli kaukosäädintä toisessa kädessään.

”Tiiän että sä et jaksa lähtä mihinkään. Ei sillä, mä en tän näkösenä haluais mihinkään lähtäkään. Niin ajattelin että netflixiä jopa sä jaksasit kahtoa ennen ku mennään nukkuun.” Niklas puhui, aikaisempaan verrattuna huomattavasi enemmän omana itsenään. Osoittaen kaukosäätimellä rastapäätä samalla kun painoi nappia että telkkari avautuisi.
”Joo, enköhän minä nyt sen sentään jaksa tehdä. Ja anna kun arvaan, sinä päätät katsottavasta?” Marshall sanoi toista kulmaansa hieman kohauttaen, siirtyen keittiön kautta itsekin olohuoneeseen.
”Jjep. Mä päätän.” Niklas sanoi, pahaa enteilevä pieni virne suupielessään. Ottaen Marshalin ojentaman siiderin käteensä ilman että siirsi katsettaan telkkarista.

Marshall availi itselleen ottamaansa kaljaa, katsoen netflixin valikkoa kun Niklas metsästi sieltä jotain tiettyä.
”Muuten. Minun on pakko kysyä koska uteliaisuus, mitä sinä pyörittelit aikaisemmin käsissäsi?” venäläinen kysyi, katsoen hieman toisen suuntaan. Kai sitä utelias sai olla, kun se oli tuntunut olleet jotain niin helvetin tärkeän tuntuista siinä tilanteessa.

Niklaksella tuntui olevan kädet ja jalat täynnä, kun tuo siirsi avaamansa tölkin jalkojensa väliin jotta pystyi kaivella taskuaan. Mies vilkaisi nopeasti taskustaan ottamaansa esinettä, ennen kuin heitti sen nätisti Marshalin suuntaan.

”Tuota.” tummahiuksinen mies sanoi hieman vaivaantuneen oloisena.
”Et voi olla tosissas...” Marshall sanoi, pyöritellen toisen heittämää sytkäriä kädessään. ”Miksi sinä kannat tätä mukanasi? Eihän tämä yksinkertaisesti voi toimia enää.” mies lisäsi.
”No.. ei se toimikkaa, ko ei sitä saa auki että sen vois täyttää. Mutta se on eka juttu minkä sä mulle lähetit Venäjältä.” Niklas sanoi hieman mutisten lopussa, pitäen katseensa tiukasti telkkarissa. Jos asunnossa olisi ollut yhtään parempi valaistus, olisi varmasti voinut nähdä kuinka miehen kasvoille oli kohonnut pieni puna. Aina korvanpäitä myöten.

Marshall katseli sytyttimen meemin arvoista kuvaa vielä hetken, ennen kuin ojensi sen takaisin nuoremmalle.

”...Please Like Me? Oikeasti..” Marshall sanoi, nähdessään vilauksen ohjelman otsikosta, siirtäen katseensa hitaasti Niklakseen päin.
”Oi kyllä, ja se on oikiasti ihan hyväki. Mutta tuskin susta, koska sä et komedia-draamasarjoista välitä.” Niklas sanoi, virne muuttuen vain leveämmäksi.

Ryssä suomessa Niklak12

Kun sulla on maailman hienoin tulitikkuaski, ja keksit sille relevanttia käyttöä tarinaan
Takaisin alkuun Siirry alas
Näytä käyttäjän tiedot
Marshall K.
Tuttava
Tuttava
Marshall K.

Viestien lukumäärä : 55
Join date : 29.01.2019

Ryssä suomessa Empty
ViestiAihe: Vs: Ryssä suomessa   Ryssä suomessa EmptyKe 27 Maalis - 16:58

// Mulla ei oo mittään tiettyä asiaa mitä haluan että mun teksteistä kommentoidaan, koska oikeastaan mikä vaan kommentti riittää mulle xD
Oli se sitte pientä huomauttamista kieliopillisesta puolesta (onko alkanu sujumaan enemmän oikein, missä paranneltavaa.) tai oli se vaan pelkkä huomautus/havainto että "Hei, tykkäsin tästä kohdasta koska rusinat" tai "tämä lause näyttää jotenkin hassusti kasatulta".
Eli... Periaatteesa kommentoi mitä vaan, niin mä oon jo ilonen että hei joku oikeasti lukee mun tekstejä xD
Takaisin alkuun Siirry alas
Näytä käyttäjän tiedot
Chai
Mode
Mode
Chai

Viestien lukumäärä : 258
Join date : 12.10.2018

Ryssä suomessa Empty
ViestiAihe: Vs: Ryssä suomessa   Ryssä suomessa EmptyTi 26 Maalis - 21:42

Mun on välillä vaikeaa kommentoida sulle, koska olet niin täysin erilainen kirjoittaja kuin minä, enkä ole siksi varma mistä asioista haluat kommentteja. Huomaat varmaan, että välttelen, eikä se johdu sinusta. Avaa toki joskus, jos itse tiedät, miten haluat minun kommentoivan.

Ongelmia paratiisissa? 11.2.

Muistan kun luin tämän ekan kerran. Päässäni oli kaksi ajatusta.

Ensinnäkin, osaat todella tarttua yksityiskohtiin. Tämä tarina alkaakin sillä tavalla, että luot miljöön, jonka voi kuulla, nähdä, haistaa ja melkein maistaa. "Marshall oli olkkarissaan" ei tosiaankaan ole sama asia kuin sohvalle rojahtaminen, telkkarin avaaminen ja pyyhe päässä murehtiminen, vaikka kuvattu tapahtuma on täsmälleen sama. Näin se kuuluu hoitaa, kuin sinä teet.

Kun luin enemmän juttujasi, huomasin, että itse asiassa keskityt miljööseen enemmän kuin sivuhenkilöihisi. Voin kuvitella, missä ja miten Marshall asuu, mutta puolisosta en tiedä oikeastaan kuin nimen. (Nyt uusimmassa tekstissä tutustuin vähän äitiin, mutta siitä puhun myöhemmin.) Joka asiaa ei tietenkään voi kuvata pohjia myöten, tai me hukumme tekstiin: en siis tarkoita, että kuvaa jatkossa kaikkea. Kunhan nostan tämän jutun esiin ajatuksenani, että oletko huomannut tätä itse ja onko se tarkoituksellista. Smile

Toinen asia, jota ajattelin lukiessani tätä, oli että en pidä Marshallista ihmisenä. Huom: se ei tarkoita, etten pitäisi sinusta, tai etten pitäisi hänestä hahmona!! Hänhän on vallan kiehtova elämänkatsomuksineen! Mutta jos hän olisi lihaa ja verta, sanoisin morjens ja nostaisin kytkintä. Tunnen syvää sympatiaa Niklasta kohtaan! Hän saattaa olla lapsellinen ja vaikka mitä, mutta häntä minä voin ymmärtää. Marshall ei kuitenkaan ole oikea, joten hänen juttunsa ovat täältä ylhäältä katsoen vain kiinnostavia. Haluan tietää, miten tämä päättyy. Ja jos Marshall saa tallilta ystäviä, olen jo ennalta kiinnostunut, kuka hahmoista häntä tukee. Marshallin parisuhde, jos hän siitä puhuu, sekä muiden reaktiot siitä, tulevat kertomaan minulle tosi paljon hahmojen moraalikäsityksistä. Toivottavasti Marshall avautuu, ja toivottavasti joku tarttuu siihen avautumiseen.


*


Ongelmia paratiisissa? Tai sitten ei? 20.2.

Kun on ainoastaan kurjaa, lukija turtuu. Taidat tietää sen. Kun kurjuus jatkuu ilon jälkeen, se tuntuu vielä pahemmalta. Pidän Niklaksesta yhä enemmän, nyt kun hän ei oikuttele ja on hyvällä tuulella. Siis ihmisenä: sitä en tietenkään vielä tiedä, kuinka mielenkiintoinen hän on hahmona! Very Happy Mutta ehkä aika näyttää.

Haet tässä tekstissä pilkkujen paikkaa. Hyvä. Se lähtee sujumaan ihan justiinsa. Yhdyssanavirheitäkin on mun mielestä vähemmän, vaikka en ole mitään tilastoa näistä pitänytkään. Very Happy
edestakaisin
tarkastuskierroksen
Seuraavaksi haasteeksi heittäisin, että kirjoita erisnimet isolla. Siis ihmisten nimien lisäksi esim. just sovellusten nimet: Facebook ja Instagram.

Tätä oli rentouttavaa lukea. Marshall on yleensä pidättyvä ja vähän ehkä lähtökohtaisesti allapäin. Toivon hänelle myös hyviä hetkiä, ja tällaisista arkisista iloista ainakin mulle tuli hyvä mieli. Lisäksi Marshallin rauhallinen asiantuntevuus on uskottavaa ja hänestä huokuu sellainen luottamuksen arvoisuus töiden suhteen.

Sovitaanko, että kommentoin lisää toiste, kun kello alkaa nyt veivata vaikka mitä ja arki kutsuu? Smile
Takaisin alkuun Siirry alas
Näytä käyttäjän tiedot
Marshall K.
Tuttava
Tuttava
Marshall K.

Viestien lukumäärä : 55
Join date : 29.01.2019

Ryssä suomessa Empty
ViestiAihe: Vs: Ryssä suomessa   Ryssä suomessa EmptyTi 26 Maalis - 20:04

Turvalleen mennään vaikka muuta yritetään 26.3

Missä hän olikaan? Niin, Niklas. Kohta lähes parin viikon takaisen yhteenoton jälkeen tilanne heidän välillä oli tuntunut menevän lopullisesti puihin. Marshall upotti kasvonsa hetkeksi kämmeniinsä, nostaen katseensa kuitenkin takaisin kahvipöydällä olevan läppärin näyttöön. Näytöllä katsoi takaisin päin arviolta neljässäkymmenissä oleva nainen, jonka vaalean hiukset lepäsivät löyhällä letillä tuon toisella olkapäällä. Kasvoilta suorastaan paistoi huoli.

"Eikö hän ole vieläkään tullut takaisin?" nainen kysyi, samalla kun kulmien väliin muodostui pari huoliryppyä lisää. Jos se oli enää edes mahdollista.
"Ei. Tai, no. Kyllä hän kävi kohta viikko sitten nopeasti täällä pyörähtämässä ja hakemassa vaihtovaatteita itselleen. Mutta vaikka yritin että olisimme edes hetkeksi istuneet alas ja keskustelleen tästä tilanteesta, mutta ei. Joten kai voin senkin jo ottaa vastauksena." Marshall puheli, upottautuen sohvan selkänojaa vasten ja antoi katseensa harhailla asunnon katossa ja seinissä. Ennen kuin kohtasi taas äitinsä katseen videopuhelun kautta.

Etenkin viimeisen parin kuukauden aikana Marshalin äiti oli pitänyt hyvinkin säännöllisesti yhteyttä vanhemman poikansa kanssa, ihan silkasta huolesta. Ja vaikka rastapää ei sitä kyllä ääneen myöntäisi, hän oli iloinen siitä että hänellä oli läheiset välit äitinsä kanssa. Ehkä mukavinta näissä säännöllisissä videokeskusteluissa oli sekin, että hän sai keskustella omalla äidinkielellään. Ei tarvinnut ennen jokaista lausetta miettiä että oliko hän käyttämässä oikeita sanoja jotta häntä ymmärrettäisiin. Tai jotta hän ei puhuisi ihan mitä sattuun. Suomenkieli oli niin helvetin vaikea kieli.


"Pienesti toivon että tulisit takaisin kotiin. Mutta minusta tuntuu että se on turha haave?" nainen sanoi pienen hymyn kera, näpräten letin loppua sormenpäillään.
"Tiedäthän sinä meidät Kozlovin miehet. Emme luovuta ensimmäisestä, tai toisestakaan, epäonnistumisesta. Olen katsonut itselleni jotain toista asuntoa. Tarpeeksi läheltä talleja." Marshall vastasi pienen virneen kera, parantaen ryhtiään sohvalla ennen kuin äiti ehtisi moisesta rönöttämisestä huomauttaa.

Marshalin äiti pudisti päätään hitaasti, hymy kasvoillaan. Jääden sitte hetkeksi vain katsomaan omalla ruudullaan näkyvää kuvaa pojastaan.

"Niimpä tietenkin" nainen sanoi lähinnä itsekseen.
"Mutta, kuten varmasti tiedät, minun täytyy mennä repimään Mitya ylös jotta hän ehtii mennä aloittamaan iltatallia. Ennen kuin isänne tulee kotiin."
"Hei. En minä nyt niiin kauaa ole ollut poissa kotoa, edes kokonaisuudessaan, ettäkö en muistaisi. Että se laiskiainen ottaa aina ennen iltatallia vähintään tunnin tirsat." Marshall totesi päätään pudistellen.

Mies muisti yhä kuinka hän oli joskus lapsena väitellyt vanhempiensa kanssa siitä, että oliko hänen veljensä edes oikeasti hänen verisukulainen. Marshall oli nimittäin erittäin kovaan ääneen vaatinut nähdä Dmitriyn adoptiopaperit jotta varmistuisi asiasta. Lapsen mielessä ei nimittäin mennyt yks yhteen kun hän ja vanhemmat olivat kaikki aamuvirkkuja. Että hänen veljensä oli sellainen unikeko joka nukkuisi vaikka viikon putkeen jos vain saisi mahdollisuuden.
Venäläinen sanoi heipat äitinsa kanssa, ja sulki lopulta läppärinsä luukun ja jäi tuijottamaan olohuoneen seinää. Mies nappasi kahvipöydän reunalla olleen puhelimen toiseen käteensä ennen kuin upottautui taas sohvan selkänojaa vasten. Tuo kaivoi puhelimen nahkakotelon taskusta rypistyneen paperilapun käteensä ja silmäili siinä olevaa puhelinnumeroa. Nopea vilkaisu kännykän kelloon, jonka jälkeen Marshall tunki paperilapun takaisin kotelon taskuun. Ehkä hän soittaisi vasta huomenna, enemmän ihmisten aikaan.
Takaisin alkuun Siirry alas
Näytä käyttäjän tiedot
Marshall K.
Tuttava
Tuttava
Marshall K.

Viestien lukumäärä : 55
Join date : 29.01.2019

Ryssä suomessa Empty
ViestiAihe: Vs: Ryssä suomessa   Ryssä suomessa EmptyPe 15 Maalis - 23:08

Kärpäsestä härkänen 15.3


Marshall istui sohvan nurkassa jalat pitkällä ja hieroi koko naamaa hitaasti kämmenissään, ennen kuin antoi käsiensä pudota syliin. Osa sohvan toisella puolella meuhkaavan mustahiuksisen miehen puheesta meni suoraan sanottuna toisesta korvasta sisään ja toisesta ulos. Ei sillä ettäkö se olisi edes haitannut, koska asunnossa käyty kiivas keskustelu ei ollut johtanut ensimmäisen 10minuutin jälkeen yhtään mihinkään. Vaan asia oli juuttunut tiukasti raiteilleen ja käsitteli samoja asioita uudestaan ja uudestaan. Jo neljättä päivää.

Rastapää oli palannut lyhyeltä Venäjän käynniltään vajaa viikko sitten, minkä jälkeen asunnossa oli tuntunut miltei siltä kuin he olisivat painekattilassa. Niklas oli ensimmäiseksi suuttunut siitä kuinka lyhyellä varoajalla Marshall oli lähtenyt venäjälle, eikä osannut edes sanoa millon tulisi takaisin. Toiseksi siitä kuinka vähän rastapää oli pitänyt yhteyttä parempaan puoliskoonsa sinä aikana. Ja viimeinen naula arkkuun oli tuntunut olleen se, kun Niklas oli lentokentälle tullessaan saanut ottaa vastaan keppien varaan tukeutuneen Marshallin.


"Miksi me jatkamme tätä samaa aihetta? Tätä samaa on käyty läpi jo monta päivää, en ymmärrä minkä takia haluat vääntää riitaa tästä yhä uudestaan ja uudestaan?" Marshall sanoi uupuneena.
"Koska asiaa ei oo vielä käsitelty! Et oo vieläkään mitenkään osottanu ettäkö sua kiinnostais yhtään mitä mieltä mä oon tästä asiasta! Tyyppi ilmottaa mitä- päivää kahta ennen, että hei mä lähen käymään venäjälle. Ei osaa sanoa että kuinka kauan ees on sielä eikä ekaan viikkoon laita ko pari hullua viestiä." Niklas puoliksi huusi, samalla kun ramppasi ympäri olohuonetta ja keittiötä käsiään levitellen.
"Olen sanonut jo ties kuinka monta kertaa, kerroin sinulle asiasta heti sen jälkeen kun sain itse tietää heidän visiitistä. Että minun täytyy mennä heitä varten käymään kotona. Ja voit katsoa vaikka taas uudestaan minun puhelimesta että niin kuinka monta viestiä laitoinkaan. Sekä lukea uudestaan sen, missä näkyy merkki että olet sen avannut, kun kerroin että tämä suomalainen liittymäni ei toimi hyvin siellä. Eli kaikki ei välttämättä tule perille." Marshall yritti parhaansa mukaan pitää edes oman äänensä suht normaaleissa desibeleissä sekä muutenkin rauhallisena.
"Ihan ko sulla ei ois ollu varaa ostaa jotaki väliaikasta liittymää." Niklas tuhahti myrkyllisesti, puristaen käsivarsiaan kädet puuskassa.

Marshall kurtisti kulmian, katsoen terävästi poikaystäväänsä ja nosti toisen kätensä lepäämään sohvan selkätuen päälle.

"Oikeasti? Joo, ei ole ehkä rahasta kiinni jonku väliaikaisen liittymän ostamisessa. Mutta vaikka rahaa onkin, se ei tarkoita että sitä voi heitellä menemään jokaiseen pikkuasiaan mitä ei oikeastaan edes tarvitsisi. Ja pari viikkoa vähän vähäisempää yhteydenpitoa? Kun asuin vielä Venäjällä, se ei haitannut sinua ollenkaan vaan ymmärsit täysin. Ja kumpi meistä on se, joka harvoin ilmoittaa menemisistään tai mistään muustakaan vaikka asumme saman katon alla?" venäläinen sanoi tiukasti ja katsoi itseään nuorempaan mieheen.

Niklaksen korvat alkoivat selvästi punoittaa, minkä jälkeen ei mennyt kuin pari silmän räpäytystä kun mies näytti siltä että voisi räjähtää kunnolla. Se mitä tuo seuraavaksi teki, toimi jo itse vastauksena siihen että tuo tiesi itsekin että toisen sanoissa oli ollut perää.

"Joo. Kaikki on mun syytä. Mä en tee sitä tätä tai tuota, ihan vitun sama." Niklas tiuski samalla kun harppoi kantapäät lattiaa jyskyttäen käymään heidän makuuhuoneessa. Mies palasi sieltä nopeasti takaisin keittiöön, ja otti lompakon sekä avaimet keittiön sivupöydältä ääniä säästelemättä.
"Jotta teidän korkeutenne nyt varmasti tietää mitä teen ja mihin meen, niin mä meen Jassulle ja Sonjalle täksi yöksi." mies ilmoitti eteisen ovensuussa teatraallisen niiauksen kera, kiskaisten takkinsa naulakosta mukaan ennen kuin poistui asunnosta oven paukkuen.


Pienen hetken Marshall istui täysin hiljaa ja liikkumatta sohvan nurkassa katse eteiseen päin. Koettaen kerrata mielessään että mitäs helvettiä juuri tapahtui. Hetken päästä tuo valui hitaasti makoilemaan sohvalla paremmin, syvän huokauksen säestämänä. Mitä seurasi pieni rapina kun mies korjasi oikean polven päällä olevan kylmäyspakkauksen paikkaa jalalla, ennen kuin jäi vain tuijottamaan yläpuolella avautuvaa valkeaa kattoa.

"Ei tästä tule saatana mitään... " Marshall mutisi hiljaa itselleen, pyyhkäisten ohimennen toista silmäkulmaansa ennen kuin jätti käsivarren peittämään silmiään. Että kuinka paljo häntä väsyttikään.
Takaisin alkuun Siirry alas
Näytä käyttäjän tiedot
Marshall K.
Tuttava
Tuttava
Marshall K.

Viestien lukumäärä : 55
Join date : 29.01.2019

Ryssä suomessa Empty
ViestiAihe: Vs: Ryssä suomessa   Ryssä suomessa EmptyKe 20 Helmi - 11:41

Ongelmia paratiisissa? Tai sitten ei? 20.2.

Tallikäytävällä kävi kuhina kun pienet ratsastajat harjasivat ratsujaan sekä veivät tavaroita varustehuoneeseen omille paikoilleen.
"Ope! Mä en yllä laittamaan Niken satulaa oikialle paikalle!" nuori lettipäinen tyttö huusi käytävällä hitaasti edes takaisin kävelevälle rastapäiselle miehelle. Marshall käänsi katseensa satulahuoneen ovensuussa seisovaan tyttöön, joka kannatteli käsissään mustaa satulaa. Pieni hymy kasvoillaan mies harppoi nuoren ratsastajan luo.
"Minä voin laittaa sen telineeseen. Muista huuhdella ja kuivata kuolaimet ennen kuin laitat suitset naulakkoon." mies sanoi, opastaen oppilasta muiden varusteiden suhteen, ottaessaan satulan omiin käsiinsä.
Tuo käveli varustehuoneen peräseinällä olevien satulatelineiden luo, ja nosti kirkkaan sinisellä huovalla varustetun satulan toisella rivillä olevaan tyhjään telineeseen. Marshall ei voinut kuin hymyillä huvittuneena. Koska tiesi jo että jos kyseinen tyttö olisi käyttänyt huonessa olevaa tukevaa jakkaraa, hän olisi ylettänyt laitamaan satulan itsekin paikoilleen kuten oli ainakin kerran jo tehnyt. Marshall oikoi parin telineessä olleen satulan huovat siistimmin, ennen kuin lähti takaisin käytävälle pitämään silmällä siellä häärääviä nuoria tuntilaisia.

Marshall teki nykyään satunnaisia vuoroja yhdellä tallilla missä oli aikaisemmin käynyt hetken ratsastamassa. Pääasiassa tuo teki tarvittaessa aamutalleja mutta piti myös etenkin nuoremmille ratsastajille tunteja. Tänään mies oli pitänyt poikkeuksellisesti jo aamulla pari ratsastustuntia, kun myöhemmin iltapäivällä tallilla oli ulkopuolisen valmentajan vetämät tunnit. Rastapäinen mies vilkaisi nopeasti käytävän päässä ovien yläpuolella olevaa kelloa. Lasten vanhempien pitäisi alkaa jo ilmestymään paikalle sekä samalla myös Marshallin oman kyydin. Tavallisesti tuo kulki itse talleille, mutta tänään aamulla Niklas oli tarvinnut autoa enemmän joten tuo oli tiputtanut Marshallin tallille ennen lähtemistä omaan tapaamiseensa.
Ratsastajat olivat saaneet varusteet paikoilleen, poneille loput aamuheinät turvan eteen sekä käytävän siistittyä, ja vielä kyytiä odottavat olivat keskittyneet ottamaan omasta suosikistaan kuvaa kännykällä. Ja sitten kavereiden kanssa piirissä kihisten valitsivat sitä parhainta otosta jonka laittaa facebookkiin, instagramiin tai ties mihin. Marshallin pää kääntyi takana päin olevan taukotupaan johtavan oven suuntaan kun kuuli sen käyvän. Sen sijaan että sieltä olisi tullut joku lapsen vanhemmista, ovenraosta kurkkasikin tuttu tummanruskealla tukalla ja miltein mustilta näyttävillä silmillä varustettu nuori mies.

"Ai, tulitkin jo nyt." Marshall sanoi hieman yllättyneen kuuloisena.
"Mähän sanoin että tuun hakemaan sut kun pääse lähtemään." Niklas tokaisi leveä virne naamallaan, pysähtyessään kädet takin taskuihin sullottuna venäläisen viereen käytävällä.
"Nno joo. Niinhän sinä taisit sanoa." rastapää myönsi, nyökytellen päätään hitaasti. Mies ei vain ollut osannut odottaa että toinen tulisi jopa ajoissa hakemaan. Kun katsoo miten heidän välit olivat olleet niin oudot lähiaikoina. Nyt kun asiaa ajatteli, Niklas oli kyllä ollut jotenkin tyytyväisemmän olonen pari viime päivää. No, mukavempi näin.

Miehet lähinnä seurasivat kun viimeisetkin lapset oli haettu, minkä jälkeen Marshall kävi varmistamassa että jokainen karsinan ovi oli varmasti kiinni sekä mitään harjoja tai muita ei ollut jäänyt karsinoihin. Sen jälkeen tuo napsautti käytävän valot pois. Tallin omistaja tulisi hetken päästä päästämään ponit pihalle loppupäiväksi. Nopean tarkastus kierroksen jälkeen miehet ulostautuivat itsekkin tallista ja suuntasivat askeleet parkkipaikkalla nököttävän farmarin luo.

"Ajatko sinä takaisin kotiin vai hyppäänkö minä rattiin?" Marshall tiedusteli, katsoen Niklakseen.
"Mä tiiän miten sä ajat autoa. Venäläisten ajamiseen liittyvät memet ja stereotypiat passaa suhun ko nyrkki silmään, joten mä ajan." Niklas sanoi naurahtaen, kiusoitteleva pilke silmäkulmassa.
"Hei, minä ole kolaroinut suomessa vielä kertaakaan." rastapää heitti takaisin avatessaan pelkääjän paikan ovea.
"Niin, vielä. Korostan sanaa vielä." Niklas sanoi, korostaen sanojaan osoittamalla autonavaimella venäläistä päin. Ennen kuin avasi kuljettajan puolen oven ja istuutui autoon.
"Kyllä muutkin autoja ruttaa.." Marshall mutisi itsekseen muka loukkaantuneena toisen sanoista.
"Ehkä, mutta meistä kahesta se ruttaaja oot sinä." Niklas tokaisi virnistäen, kääntäessa autoa parkkipaikalla jotta he pääsisivät lähtemään kotia päin.


//Ja hihhei, mähän oon josahi vaiheesa saanu toisenki tähen
Takaisin alkuun Siirry alas
Näytä käyttäjän tiedot
Marshall K.
Tuttava
Tuttava
Marshall K.

Viestien lukumäärä : 55
Join date : 29.01.2019

Ryssä suomessa Empty
ViestiAihe: Ryssä suomessa   Ryssä suomessa EmptyMa 11 Helmi - 1:08

Ongelmia paratiisissa? 11.2.

Olivatko he oikeasti olleet aina näin erilaisia? Marshall kysyi itseltään samalla kun rojahti istumaan sohvalle, ja näppäili telkkarin kanavia hetken läpi. Jättäen lopulta pyörimään vain jonkun ohjelman taustameteliksi. Mies parantelin päänsä päällä keikkuvaa pyyheturbaania hieman, ja nojautui sohvan selkänojaan.
Marshall oli ollut kohta lähemmäs 2vuotta yhdessä Niklaksen kanssa, jonka luo mies oli kohta puoli vuotta sitten muuttanut. Jo suhteen alussa venäläinen oli tehnyt selväksi sen, että tämän aika meni hyvin suurelti hevosten parissa eikä se asia tulisi muuttumaan. Eikä Niklasta ollut se näyttänyt haittaavan. Oli hän Venäjällä käydessään lähtenyt usein vapaaehtoisesti auttamaan tallille ja jopa käynyt satulassa joitakin kertoja, kun Marshalla oli taluttanut hevosta. Missään vaiheessa heillä ei ollut tullut mitään riitaa siitä että Marshall oli välillä niin kiireinen että hyvä kun ehti viesteihin vastata. Kun piti olla tallilla, piti liikuttaa hevosia, piti laittaa varusteita valmiiksi ja matkustaa milloin minnekkin kisoihin ja muihin kissanristiäisiin. Vai hevosenristiäisiin? Tietenkin Niklas oli niinä hetkinä vähän harmitellut asiaa, ja Marshall oli yrittänyt hyvittää sen tekemällä kiireisiin aikatauluihinsa isompia aukkoja jotta ehti soittaa toiselle videopuhelun ja oikeasti jutella.
Eikä asia ollut niin että Niklas oli ainoa joka hyväksyi jotain. Vaan Marshall oli puolestaan hyväksynyt täysin toisen vilkkaamman sosiaalisen elämän. Niklas kuitenkin tykkäsi viettää paljon aikaa muiden kavereidensa kanssa. Etenkin käymällä baareissa. Joskus pitempien putkien jälkeen Marshall oli kyllä huomauttanut että pitäisikö vähän vähentää sitä viinan käyttöä, mutta ei muuten ollut puuttunut asiaan. Itseasiassa he olivat riidelleet todella harvoin suhteen aikana.

Mutta nyt? Toki ensimmäiset kuukaudethan olivat olleet aivan mahtavia. Olihan se nyt mukavaa kun välissä ei ollutkaan sitä 1,3tuhatta kilometriä. Eikä tarvinnut kaikkea mitä he halusivat tehdä yhdessä niin ahtaa yhteen viikkoon tai edes kulkea varpaillaan ympäriinsä jottei Marshallin isä hoksaisi mitään. Jostain syystä pari viimeistä kuukautta oli ollut harvinaisen hankalia. Niklasta tuntui haittaavan erityisen paljon se että Marshall oli viettänyt puolet viikosta talleilla, ja nyt tuo vietti joka päivä puolet ajasta tallilla. Samaan syssyyn Niklaksen oli ollut todella hankala niellä ne kun Marshall oli sattunut kertomaan päivästään, ja kuinka oli tallilla milloin tavannut uuden ihmisen tai jutellut jälleen jonkun vähääkään tutumman kanssa. Mustasukkaisuus. Sitä puolta Marshall ei ollut ennen nähnyt hänessä.
Sen mukana Niklas oli alkanut käymään useammin myös omien kavereidensa kanssa ulkona sekä ilmoittamatta jäänyt heidän luo yöksikin. Kaverin luo yöksi jääminen ei haittanut, mutta se että toinen ei viitsinyt edes ilmoittaa asiasta vaan antoi Marshallin miettiä että mihin toinen oli kadonnut. Eikä Niklas kyllä viitsinyt vaivautua vastaamaan edes viestiin jos Marshall oli kysynyt että oliko toinen edes hengissä.

Nyt oli taas yksi niistä illoista. Marshall katsoi seinällä olevaan kelloon päin. Siitä ei ollut montaa tuntia kun tämä oli tullut tallilta kotiin, itseasiassa aikaisemmin mitä edellisinä päivinä, ja Niklas oli täyttä tohinaa laittautumassa parin naispuolisen kaverinsa kanssa ja valmistautumassa illanviettoon ulkona. Ja vain hetkeä myöhemmin Niklas huikkasikin heipat ja lähti ovi perässä pamahtaen.
Marshall ei ollut jaksanut edes kysyä että aikoiko toinentulla yöksi kotia vai mitenkä, vaan oli mennyt suihkuun.
Ehkä tämä oli vaan se vaihde suhteessa kun tulee ongelmia?
Takaisin alkuun Siirry alas
Näytä käyttäjän tiedot
Sponsored content




Ryssä suomessa Empty
ViestiAihe: Vs: Ryssä suomessa   Ryssä suomessa Empty

Takaisin alkuun Siirry alas
 
Ryssä suomessa
Takaisin alkuun 
Sivu 1 / 1

Oikeudet tällä foorumilla:Et voi vastata viesteihin tässä foorumissa
 :: Tarinointi :: Spin-off-
Siirry: