PääsivuPääsivu  KalenteriKalenteri  FAQFAQ  HakuHaku  KäyttäjälistaKäyttäjälista  KäyttäjäryhmätKäyttäjäryhmät  RekisteröidyRekisteröidy  Kirjaudu sisäänKirjaudu sisään  

Jaa
 

 Kallen päiväkirja

Siirry alas 
KirjoittajaViesti
Crimis
Admin
Crimis

Viestien lukumäärä : 797
Join date : 12.11.2012
Ikä : 26

Kallen päiväkirja Empty
ViestiAihe: Vs: Kallen päiväkirja   Kallen päiväkirja EmptyTo 13 Joulu - 11:43

#2 - loskakeliä ja ärräpäitä

Sekä otsikko että tekstin ensimmäinen kappale summaa aika hyvin tätä paskakeliä. Voi kilinvit..

On ilo nähdä näin pian kuvaakin sulta. Ihanaa, miten sun vaatteet ja Kallen satulahuopa mätsää! Superkivoja yksityiskohtia myös nuo otsapannan blingi ja turpahihnan reunat. Sulla on miellyttävän pehmeä väritystyyli.

Kalle on kyllä niin komea ja liikkuu kovin näyttävästi nelivuotiaaksi. On virkistävää lukea kuvailua treenistä, vaikkei hoito- ja puskailupainotteisissa teksteissäkään mitään vikaa ole. Jatka samaan malliin vaan! : )
Takaisin alkuun Siirry alas
Näytä käyttäjän tiedot http://hukkasuo.weebly.com
Theo G.
Nobody
Nobody


Viestien lukumäärä : 3
Join date : 27.11.2018

Kallen päiväkirja Empty
ViestiAihe: Vs: Kallen päiväkirja   Kallen päiväkirja EmptySu 9 Joulu - 14:08

#2 - loskakeliä ja ärräpäitä

“Voi kilinvit...” mutisin itsekseni noustessani ulos autosta. Luontoäiti ja Suomen sää oli taas tehnyt yhteistyötä siunatakseen meitä kunnon loskakelillä, ja ajaessani tallille olin liukkaiden teiden johdosta satavarmasti ainakin seitsemän kertaa meinannut joko törmätä johonkin tai ajaa ojaan. Ei enää niin uuden näköinen autoni oli kuran peitossa yrittäessäni tarkastella, olinko aiheuttanut jotain vaurioita vempeleeseen - kerran kun onnistuin oikeasti vähän ottamaan yhteen kävelytien rotvallin kanssa. Päivä ei ollut oikein muutenkaan alkanut ihan oikealla asenteella, saati sitten mielentilalla, ja taivaalta niskaan tipahteleva kylmä räntäsade ei helpottanut asiaa.

Kävellessäni Kallen tarhalle en kuitenkaan voinut pitää naamatauluani täysin mutrulla, sillä aitojen sisältä minulle hörisi ori, joka oli jonkun sortin ihmeellä saanut väännettyä loimensa lähes ylösalaisin päällään.
“Voi jessus… Aina pitää säätää, miten sä edes sait ton loimen tolleen? Nyt jos tässä on reikiä niin en kyllä ala uutta ostamaan…” sanoin suurimmaksi osaksi huvittuneena kiinnittäessäni riimunnarua riimuun.
Lähdin harppomaan kohti oritallia käsipuolessani ylienerginen nuori, ja tunsin kuinka maassa lotiseva loskamössö alkoi imeytyä vansseihini. Kumisaappaat olisivat olleet kyllä tälle säälle paras vaihtoehto, mutta onneksi ei tarvitsisi näissä kengissä ratsastaa…

Mun oli pakko laittaa Kalle käytävälle ketjuihin, yleensä sen pystyi hyvin hoitamaan karsinassa mutta tänään orilla tuntui olevan ylimääräinen annos energiaa. Hevosen kaunis, punaiseen vivahtava klipattu karva oli päässyt kastumaan loimen läpi, ja toivoin ettei Kallen selän lihakset olisi ihan jäykät. Sudin orin huolellisesti läpi, ja jouduin toteamaan että ei menisi kauaakaan ennen kuin sen joutuisi taas klippaamaan. Laiton Kallen selkään sen koulupenkin, mutta päätin menetellä tänään kuitenkin ihan normisuitsilla, sillä ohjelmassa ei ollut muuta kuin venyttelypainotteista kouluhöntsäilyä. Päälle heitin vielä luottokaverimme, enkkuviltin, jos se vaikka auttaisi hieman lämmittelemään orin lihaksia.
“Hemmetti… tuntuupa kivalta ratsastaa tälleen” mutisin jälleen itsekseni, kun huomasin kuinka epämiellyttävältä tuntui vetää tiukat, nahkaiset ratsastussaappaat loskassa kastuneiden housunlahkeitten päälle. Kalle tuijotti mua, hämmentyneenä äänensävystäni, ja päätin ottaa itseäni niskasta kiinni - varmana meneekin kaikkeen hermo, jos asenne on jo valmiiksi huono.

Avotaivutusta, sulkutaivutusta, voltti, siirtyminen, vastataivutusta, avoa - missään kohdassa ei saanut levätä. Kalle tuntui allani enemmän sähköjänikseltä kuin hevoselta, ja sain antaa sille koko ajan jonkinlaista miettimisen aihetta pitääkseni hevosen tuntumalla. Laukassa työskenteleminen se olikin vasta varsinainen työmaa, ja aluksi oli pakko antaa orin laukata muutama kerta maneesia ympäri hieman irrottelevampaa laukkaa, että se jaksaisi keskittyä työntekoon. Loppuravien aikana Kalle malttoi vihdoin kulkea enemmän eteen ja alas, eikä ollut enää niin painava kädelle - eihän siinä kestänytkään kun vaan tunti, että päästiin päivän tavoitteeseen: rentoutumiseen. Olin silti enemmän kuin tyytyväinen, ei kaikkien nelivuotiaat malttaneet kulkea tällä tavalla edes ratsastuksen lopussa.

Kallen päiväkirja Kallekoulu


Purkaessani Kallea tallissa kummastelin mielessäni sitä, kuinka en ollut vieläkään törmännyt yhteeenkään tallilaiseen tänään - toisaalta ei kaikki käyneet sunnuntaisin hevostelemassa just iltapäivästä. Jouduin jälleen ravistelemaan itseni pois ajatusmaailmasta - Kalle alkoi olla viittä vaille valmis suuntaamaan takaisin tarhaan, vaikka kaikki tavaramme lojuivatkin vielä vähän hujanhajan käytävällä. Juotin hevoselle sen palautuspellavat, ja tein meille rutiiniksi muodostuneet liikutuksen jälkeiset venytykset porkkanoiden avulla. Korjasin tavaramme vielä ripeään tahtiin takaisin paikoilleen, ja lähdin sitten taluttamaan nyt jo hieman rauhallisempaa oripoikaani takaisin tarhojen suuntaan.

Kolistellessani tallitupaan sisään tunnistin ilokseni muutaman tutun naaman ruokapöydän äärestä, mutta pöydän päädyssä istuvaa naista en tunnistanut. Astuin peremmälle tupaan, ja ojensin käteni naiselle, esittäytyen samalla:
“Moi, mä oon Theo, aika uunituore tallilainen.”
“Mä oon Ekku, itsekin kyllä aika uusi tulokas,” ruskeahiuksinen nainen sanoi hymyillen lämpimästi.
“Kiva tietää, etten oo ihan ainoo uusi täällä,” totesin naurahtaen.
“Riittääkö tosta kahvipannullisesta mullekin mukillinen?” kysyin sitten, vaikka oikeasti tuntui siltä, että tällä hetkellä olisin voinut kaataa kurkkuuni vaikka ämpärillisen kahvia.
Takaisin alkuun Siirry alas
Näytä käyttäjän tiedot
Crimis
Admin
Crimis

Viestien lukumäärä : 797
Join date : 12.11.2012
Ikä : 26

Kallen päiväkirja Empty
ViestiAihe: Vs: Kallen päiväkirja   Kallen päiväkirja EmptyLa 8 Joulu - 16:35

#1 - muuttostressiä ja uusia tuttavuuksia


Tervetuloa Hukkasuohon Theo!

Tämähän oli oikein hyvä aloitus. Sen lisäksi että kirjoitit saapumisestasi Hukkasuohon ja tallinomistajan tapaamisesta, otit heti mukaan myös muita aktiivisia kävijöitä, jes! Pituudessa ei myöskään ole mitään vikaa. Pidemmät ja lyhyemmät tekstit ovat kaikki ok.

Tämä kiteyttää niin hyvin Hukkasuon tallituvan:
Avasin tuvan puisen oven, ja ensimmäinen asia jonka havainnollistin oli kotoisa kahvin tuoksu. Toinen asia oli se, että tunsin kaikkien huoneissa olevien katseiden kohdistuvan muhun.

Samaisessa kohdassa sana jota hait oli varmaan havaitsin (näin). Havainnollistaminen on eri asia.

En malta odottaa, että kuulen susta lisää! : )
Takaisin alkuun Siirry alas
Näytä käyttäjän tiedot http://hukkasuo.weebly.com
Theo G.
Nobody
Nobody


Viestien lukumäärä : 3
Join date : 27.11.2018

Kallen päiväkirja Empty
ViestiAihe: Vs: Kallen päiväkirja   Kallen päiväkirja EmptySu 2 Joulu - 16:45

#1 - muuttostressiä ja uusia tuttavuuksia

Pakkasen kovettamaa maan pintaa peitti ohut lumikerros, ja matkamme aikana alkanut kevyt lumisade jatkui edelleen. Seisoin Hukkasuon tallin parkkipaikalla, pidellen kaksin käsin intopiukeana olevan orini riimunnarua. Olin jo havainnollistanut oritallin sijainnin, jossa Kalle tulisi majoittumaan. Onnekseni etäisyys tuon rakennuksen ja parkkipaikan välillä ei ollut suurimmasta päästä, sillä massiivinen tavaralastimme odotteli vielä kantamista autossani. Ajatukseni keskeytti selkämme takaa kuuluva heleä naisen ääni.
“Moi! Sun täytyy olla Theo, tervetuloa tänne meille!” tervehti brunette nainen, jonka oletin olevan tallin pääjehu Crimis. Ennen kuin ehdin muotoilla minkäänlaista vastausta, nainen alkoi esitellä itseään, ja oli kuin olikin tallinpitäjä.
“Joo, Theodore Gallagher - mut mua saa ja pitääkin  sanoa Theoks” esittelin itseni hymyillen samalla kun ojensin käteni kätelläkseni naista.

Totesin heti, että Crimiksen kanssa oli helppo jäädä suustaan kiinni - olimme jutustelleet ilmeisesti hieman liian kauan Kallen mielestä, sillä ori alkoi vaivihkaa näykkimään takinhelmaani ja siirtyi sitten venkslaamaan riimunnaruaan.
“Toi tossa on oritalli,” Crimis täsmensi osoittaen sormellaan tarharivistön vieressä sijaitsevaa rakennusta ja jatkoi sitten: “Mulla on niin hirvee kiire etten ehdi tulla esittelemään paikkoja tähän hätään sen kummemmin, Kalle on kakkoskarsinassa voikon akhalteken ja punaruunikon lämppärin välissä,” nainen selosti.
Annettuaan vielä pari ohjetta varusteiden paikoista sun muista, Crimis lähti talsimaan kovalla vauhdilla kohti uuden näköistä tallirakennusta mutisten jotain liiasta työmäärästä.

Vaikka se tuntuikin loputtomalta prosessilta, olin vihdoin saanut Kallen rauhoittumaan uuteen karsinaansa, ja raahannut kaikki hevosen kimpsut ja kampsut oritallin varustehuoneeseen. Valehtelisin, jos sanoisin ettei varusteiden raahaaminen menisi helposti jonkin luokan urheilusuorituksesta - tavaraa on yksinkertaisesti ehkä hieman liikaa.
Raahasin uupuneen kroppani takaisin Kallen karsinan ovelle, ja liu’utin sen auki. Ori lopetti karsinassa pyörimisen, päästi ilmoille lämpimän hörinän ja tuli nuuhkimaan taskujani. “Ollaan ihan uudessa paikassa ja kaikki stressaa, mutta silti pitää tarkastaa että olisko herkkuja, niinkö?” kysyin orilta naurahtaen lässynlää-äänellä. Olin osannut odottaa, että Kalle ei sopeutuisi välttämättä kovin hyvin maisemanvaihdokseen, ja hevonen olisi varmasti ainakin viikon hieman hermoheikko. Rapsuttelin oria sen lempipaikasta, korvien takaa, ja syötin sille muutaman omenanamin verkkareitteni taskunpohjalta.

Kun vihdoin ja viimein lopetin Kallen rapsuttelun, päätin käydä vielä vierailemassa uusimman tallin, käsittääkseni ns. “päätallin” tallituvassa, tarkoituksenani nähdä edes muutama uusi kasvo. Kävellessäni tuvan ovea kohti pystyin kuulemaan sisältä tulevan puheensorinan, ja vaikka olinkin mitä sosiaalisin persoona, jännitin silti hieman tuntemattomista ihmisistä täyttyvään huoneeseen astumista. Avasin tuvan puisen oven, ja ensimmäinen asia jonka havainnollistin oli kotoisa kahvin tuoksu. Toinen asia oli se, että tunsin kaikkien huoneissa olevien katseiden kohdistuvan muhun.

Onnekseni yksi tallilaisista avasi suunsa ennenkuin mun tarvitsi.
“Hei moi! Ootko sä sen uuden suomenhevosen omistaja, josta Crimis kerto?” kysäisi huoneen keskellä sijaitsevan ruokapöydän ääressä istuva punatukkainen nainen.
“Öhm… Joo, oon. Theodore, mut pliis sanokaa mua Theoks tai saatatte vahingossa tipahtaa lantalaan joku päivä” totesin naurahtaen ja astuin peremmälle huoneeseen vetäen narisevan oven perässäni kiinni.
“Okei, Theo it is. Mä oon Kirstu, ja no, nää muut osaa varmaan itsensä esitellä” tokaisi lämpimästi hymyilevä nainen viitaten kädellään kohti muita tuvassa oleilevia. Ennen kuin huomasinkaan, lähes jokainen läsnäoleva olikin jollain lailla esitellyt itsensä. Pian olin jo uppoutuneena keskusteluun Hukkasuosta Chaiksi esittäytyneen pojan kanssa, ja kaikki stressi oli tiessään - tunnelma tuvassa oli jotenkin niin rento.

// lyhkänen ja _erittäin_ tönkkö aloitustarina, viime kirjoituskerrasta on päässyt vierähtämään ihan liian pitkä aika, mutta halusin nyt jotenkin saada aloitettua Very Happy


Viimeinen muokkaaja, Theo G. pvm Su 9 Joulu - 14:03, muokattu 2 kertaa
Takaisin alkuun Siirry alas
Näytä käyttäjän tiedot
Theo G.
Nobody
Nobody


Viestien lukumäärä : 3
Join date : 27.11.2018

Kallen päiväkirja Empty
ViestiAihe: Kallen päiväkirja   Kallen päiväkirja EmptyTi 27 Marras - 16:35

Vaniman Kultapoika
Suomenhevonen, ori
Theon omistuksessa

Kallen päiväkirja Kallerakenne_tt
Takaisin alkuun Siirry alas
Näytä käyttäjän tiedot
Sponsored content




Kallen päiväkirja Empty
ViestiAihe: Vs: Kallen päiväkirja   Kallen päiväkirja Empty

Takaisin alkuun Siirry alas
 
Kallen päiväkirja
Takaisin alkuun 
Sivu 1 / 1

Oikeudet tällä foorumilla:Et voi vastata viesteihin tässä foorumissa
 :: Tarinointi :: Tallipäiväkirja-
Siirry: