PääsivuPääsivu  KalenteriKalenteri  FAQFAQ  HakuHaku  KäyttäjälistaKäyttäjälista  KäyttäjäryhmätKäyttäjäryhmät  RekisteröidyRekisteröidy  Kirjaudu sisäänKirjaudu sisään  

Lähetä uusi viesti   Vastaa viestiinJaa | 
 

 Yllätys?

Siirry alas 
KirjoittajaViesti
Chai
Tuttava
Tuttava
avatar

Viestien lukumäärä : 37
Join date : 12.10.2018

ViestiAihe: Vs: Yllätys?   La 10 Marras - 21:59

Chai osasi käyttäytyä mielestään ainakin tilanteeseen nähden kohteliaasti ja kauniisti Andrein ja Emilian seurassa. Hän naurahti Andreille, kun tämä sanoi Emiliaa pässiksi, ja hymyili sitten Emilialle myötätuntoisesti.

Kun Chai näki Kein, hänestä tuntui kuitenkin kuin hänen kaikki sosiaaliset taitonsa olisivat kadonneet. Hänen olisi kuulunut tervehtiä, mutta hän ei pystynyt edes nyökkäämään hymyilemisestä puhumattakaan - ei edes katsomaan suoraan Keihin. Hän oli viime päivinä torjunut tehokkaasti kaikki Keitä koskevat ajatukset mielestään yksi kerrallaan, mutta nyt ne kaikki palasivat mukanaan monia uusia. Hän olisi antanut melkein mitä vain, jos olisi saanut olla Emilia ja voinut saada Keiltä tuollaisen hymyn. Hän olisi ottanut vaihtokaupassa iloisesti vastaan naisen sidotun polvenkin. Kun Kei ja Emilia halasivat, Chain oli pakko painaa päänsä, ottaa askel taaksepäin ja luoda katseensa maahan. Hän yritti keskittyä pelottavannäköiseen koiraan, joka ravasi riemuissaan ympäriinsä remmi perässään roikkuen. Ensimmäistä kertaa elämässään Chai oli iloinen, ettei ollut pitkä, vaalea ja komea, niin kuin olisi aina halunnut olla: hyvällä tuurilla muut kuvittelisivat hänen olevan ehta aasialainen ja ahdistuvan kaikista julkisista hellyydenosoituksista. Jos siis muut havaitsivat edes katsoa häneen.



Chai katseli kuinka iso koira nojautui Emilian polvea vasten. Nainen yritti selkeästi saada sen vähän kauemmas itsestään. Silloin Chai kumartui poimimaan maasta hihnan, joka roikkui koiran kaulapannasta. Vaikka hän pelkäsi tulevansa syödyksi, hän veti koiran mahdollisimman hellästi ja varovaisesti hieman kauemmas Emiliasta. Chain kämppis sanoi usein, että juuri tuollainen toiminta oli Chain typerin piirre. Ihmiset eivät kiinnostu tylsistä prinsseistä, jotka säälivät kaiken maailman Emilioiden polvia, vaan ennemminkin vaarallisista ja mielenkiintoisista gangstereista, jotka olisivat suudelleet Keitä uudelleen silloin...

Chai, typerä prinssi, kysyi vielä Emilialta hieman huolestuneena, oliko hän varmasti kunnossa ison koiran rajujen hellyydenosoitusten jäljiltä. Niin kuului kysyä. Niin olisi kuulunut kysyä, vaikka Emilialla olisi ollut paikatun polven sijaan vaikka vain naarmuja sormissaan. Olisipa Chai ollut edes sen verran gangsteri, että olisi voinut olla kysymättä ja antaa koiran olla. Chain oli vilkaistava Keitä hyvin varovaisesti. Hän odotti vihaista ilmettä. Iso koira oli ollut aina Kein seurassa tallilla. Kei saattaisi olla sitä mieltä, että ei ollut Chain asia hillitä hänen koiraansa. Tai ylipäätään näyttää enää naamaansa tallilla. Ja voi miten komeana Chai-parka piti Keitä - olisi pitänyt, vaikka Kein kasvoilla olisi ollut mikä tahansa ilme.
Takaisin alkuun Siirry alas
Näytä käyttäjän tiedot
Emilia
Mode
Mode
avatar

Viestien lukumäärä : 316
Join date : 10.08.2013

ViestiAihe: Vs: Yllätys?   La 10 Marras - 17:43

Emilia nousi ylös maasta kun Andrei kätteli. Hän hymyili Chaiksi itsensä esitelleelle nuorukaiselle ja puristi kättä rennosti.
”Joo, Emilia”, hän hymyili leveästi, ”Hauska tavata, Kei taiskin mainita susta.”

Herra Dorokhoville Emilian oli tehtävä töitä, ettei naurahtaisi. Oliko Andrei pelotellut ihmiset täällä herroitteluun asti? Se äijänkäppyrä, joka ei tekisi pahaa kenellekään? Toivottavasti ei olisi ainakaan Keitä pelotellut, sillä ysiluokan poikaystäväkin, se niljake, oli lähtenyt liukkaasti lipettiin Andrein tavattuaan. Ehkä ihan hyvä.
”Hah! Mina olen yrittänyt autta Emjilia yli kaksikymmentä vuotta, ei toimi!” Andrei röhötti ja ojensi Emilialle kepit, ”on niinkuin... «pässi»?” hän kääntyi Emilian puoleen.
«No enkä ole!»
«Oletpa. Bää.»
”Pässi”, Emilia huokaisi anteeksipyytävästi Chaille. Emilia ei kerennyt edes ottamaan apua vastaan, kun hän näki Kein tallipihalla ja vilkutti iloisesti.

”Moi”, hän hymyili hiljaa ennen kuin suurin piirtein kapsahti Kein kaulaan hänen halatessaan Emiliaa. Polvi vihlaisi oikein kunnolla, mutta hänellä oli parempaakin keskityttävää. Emilia suorastaan rutisti Keitä, hänellä oli ollut niin kova ikävä.
”Ylläri? Meiän lento vaihtukin sit kokonaan”, hän naurahti ja päästi Keistä hieman irti. Vaikka mieli tekikin, ei hän voinut jäädä siihen roikkumaan koko päiväksi. Nopean suukon hän vielä painoi Kein huulille(?) ennen kuin oikeasti otti haparoivan askeleen kauemmas. Kalle kiersi kehää ihmisten ympärillä ja dumppasi itsensä nojaamaan Emilian oikeaa jalkaa vasten, juuri sitä kipeää. Se väänsi jalkaa ja varsinkin polvea niin, että itketti, mutta Emilia yritti pitää ilmeensä peruslukemilla ja hätistellä koiraa pois.

//sori kun kesti, mulla on ollut hirveesti menoa tänään Very Happy
Takaisin alkuun Siirry alas
Näytä käyttäjän tiedot
Kei
Mode
Mode
avatar

Viestien lukumäärä : 196
Join date : 22.10.2014

ViestiAihe: Vs: Yllätys?   Pe 9 Marras - 19:00

Saapuvan auton ääni sai Kein havahtumaan rutiininomaisesta paskanlappaamisesta. Kuka tuli tähän aikaan sunnuntaiaamuna tallille? Emiliankin piti tulla vasta huomenna. Hämmentyneenä Kei jätti talikon nojaamaan karsinan seinään ja asteli ulos uudesta tallista, Kallen jo hävitessä ulos avonaisesta ovesta. Siinä hänen tyttöystävänsä seisoi ilmielävänä parkkipaikalla. Ja Chai. Kei ei tiennyt mitä tuntea. Jos hänen tunteensa olivat olleet yhtä myrskyä koko kuluneen viikon, niin nyt ne olivat muuntumassa hurjaa vauhtia valtavaksi tornadoksi. Hän oli niin onnellinen ja kauhuissaan. Mitä hänen pitäisi sanoa Chaille? Sua ei ookkaan näkyny sen jälkeen kun suutelit mua tallissa? Tai Emilialle?? Nainen huomasi hänet, joten nyt oli pakko saada hymy huulille ja jatkaa kävelemistä. Emilian piti tuntea olonsa tervetulleeksi. Paskat Chaista.

"Hei", Kei sai kakistettua pysähtyessään kolmikon luo. Myös Andrei oli siinä. Kein katse kulkeutui väkisin Emilian kipsattuun polveen. Hän huokaisi helpotuksesta, ja kurottautui sitten halaamaan naista. Jos hän olisi ollut itkevää tyyppiä, kyynelet olisivat varmaan vierineet pitkin poskia. Sen sijaan Kei vain hengitti naisen tuoksua ja oli sillä hetkellä pelkästään onnellinen. Emilia oli siinä. Turvassa ja suurinpiirtein ehjänä.

// Tämän parempaan en nyt pysty, anteeksi. Haluan kuitenkin, että pääsette jatkamaan. Smile
Takaisin alkuun Siirry alas
Näytä käyttäjän tiedot
Chai
Tuttava
Tuttava
avatar

Viestien lukumäärä : 37
Join date : 12.10.2018

ViestiAihe: Vs: Yllätys?   Pe 9 Marras - 12:34

Chai tunnisti Emilian tietenkin heti hänet nähdessään, vaikka ei ollutkaan koskaan tavanut tätä. Kei oli sanonut, että Emilia tulisi pian takaisin - mutta että näin pian? Ei tuo koiraa rapsuttava henkilö voinut kuitenkaan olla kukaan muu.

Chain tarkoitus oli ollut vain hakea kännykkänsä tallilta ja olla tapaamatta ketään. Hetken hän harkitsikin kävelevänsä ripeästi parkkipaikan poikki ja suoraan talliin, mutta luopui sitten suunnitelmastaan. Andreikin oli nimittäin parkkipaikalla, ja hänen ohitseen Chai ei voisi kävellä teeskennellen sokeaa ja kiireistä. Eihän hän ollut sentään susien kasvattama.

Emilian luokse käveleminen oli pelottavaa, mutta Chai ei ollut mikään pelkuri. Hän hieroi nenäänsä pyhätakkinsa hihaan ja toivoi, että olisi käynyt edes kotona vaihtamassa vaikka verkkarit ja lenkkarit ylleen. Hän ohitti Kein Audin, eikä hänen kerrankin vakava ilmeensä värähtänytkään, vaikka Kein käyminen hänen mielessään tuntui vähän samalta kuin Chai kuvitteli puukon tuntuvan rinnassa. Chai kuitenkin työnsi mielestään kaikki kuvat Keistä ja hänen mustan hevosensa karsinasta. Jos hän ei ajattelisi sitä enää, olisi melkein niin kuin sitä ei olisi tapahtunutkaan.

Chai ei muistanut milloinkaan teeskennelleensä hymyä, eikä hän tehnyt sitä nytkään. Ei hän olisi varmaan osannutkaan. Hän pystyi helposti hymyilemään Andreille tarjotessaan hänelle oikeaa kättään ja sanoessaan päivää kohteliaasti niin kuin hyvä tapa vaati. Kun hahmoista vanhempi oli huomioitu ensin, Chain oli suunnattava huomionsa Emiliaan.

"Emilia?" Chai kysyi, vaikka oli aivan varma siitä ketä puhutteli. "Mä olen Nitthan Chai", hän sanoi ja ojensi oikean kätensä, "mä olen kuullut susta paljon, pelkkää hyvää tietenkin." Chai hymyili, mutta vain vähän. Tietenkin hän oli odottanut tapaavansa tämän naisen - mutta olisivatpa he tavanneet vaikka viikkoa aikaisemmin.

Chai ei voinut olla vertaamatta itseään Emiliaan, vaikka mistään sellaisesta ei Kein kanssa ollutkaan kyse. Ei hän voisi tuollaiseksi muuttua. Emilia oli vahva ja ruskea, vaikkakin juuri sillä hetkellä aika piestyn näköinen. Kasvonpiirteiltään Chaiin verrattuna suurine silmineen ja sopusuhtaisine nenineen kaikkea sitä, mitä Chai ei ollut. Rohkeakin varmasti, koska oli poliisi ja vieläpä palannut juuri sellaiselta reissulta kuin oli. Ja nainen. Suurin piirtein sellainen, jonka voisi esitellä ylpeänä vaikka kuinka tiukalle äidille.

Kaikkein mieluiten Chai olisi vain häipynyt tervehdittyään Emiliaa ja Andreita, mutta eihän hän niin voinut tehdä. Emilialla näytti olevan jalka paketissa ja vaikka kuinka pitkä linkutusmatka ennen kuin hän pääsisi talliin tervehtimään niitä kaikkia, jotka häntä olivat innolla odottaneet. Varsinkin K--
Chai kieltäytyi taas ajattelemasta sellaista henkilöä.

Sen sijaan että olisi vain lähtenyt hakemaan puhelintaan, Chai sanoi: "voinko mä auttaa sut vaikka talliin tai jotain? Mä luulen, että jos herra Dorokhov ehtii auttaa vähän, pääset meidän avulla nopeammin kuin noilla kepeillä, kun tää pihakin on näin liukas."
Takaisin alkuun Siirry alas
Näytä käyttäjän tiedot
Emilia
Mode
Mode
avatar

Viestien lukumäärä : 316
Join date : 10.08.2013

ViestiAihe: Yllätys?   Ke 7 Marras - 13:32

hipsukoissa venäjää, kun omat taidot on vähän hataralla pohjalla ja yleisen lukumukavuuden takia, normaalit lainausmerkit suomea

**

Andrei ajoi seitsemänteen kuoppaan sadan metrin matkalla ja taas Emilia sihahti kivusta ja piti polvestaan kiinni. Paremmat iskunvaimentimet, ne olisivat kivat. Niin olisi kyllä uusi autokin sen vanhan rotiskon tilalle.
«Anteeksi», Andrei mutisi ja ajoi seuraavaan kuoppaan. «Kuule tyttö, etkö olisi voinut odottaa kotona? Oletko edes varma, että hän on tallilla?»
«En, istuin jo ihan tarpeeksi siellä sairaalassa ja lentokoneessa. Sitä paitsi, haluan nähdä Prookkiksen», Emilia vastasi hampaittensa välistä. Hän oli varma, että Kei oli tallilla, pakko olla.
”Ai jumalauta..!” hän parahti suomeksi tallitien seuraavan kuopan pompauttaessa autoa niin, että polvet kolahtivat hansikaslokeroon. Päätä särki, hätäisesti lentomatkaa varten kokoon kipsattu ja kursittu polvi särki ja vihloi, mikä ei kyllä ollut varsinainen yllätys. Emilialla oli käynyt tuuri, siinä rytäkässä olisi voinut mennä polven sijaan paljon muutakin. Hänen olisi pitänyt olla kiitollinen, mutta päällimmäisenä mielessä oli vain suunnaton turhautus palveluksen keskeytymisestä ja loukkaantumisesta.
«Kielenkäyttö!» Andrei kommentoi venäjäksi ja hidasti vauhtiaan, jottei osuisi enää yhteenkään kuoppaan. Emilia oli hiljaa ja keskittyi kaikkeen muuhun kuin polveensa. Kuten Keihin!

Emilian lennon olisi pitänyt saapua jo eilen. Sitten koneessa oli ollut häikkää, ja lento oli siirretty 27 tunnilla eteenpäin. Se oli ollut viimeisin info jonka Andrei oli saanut ja välittänyt Keille. Emilian olisi sittenkin pitänyt saapua vasta huomenna. Sitten aivan yhtäkkiä lentokone oltiinkin vaihdettu täysin, ja Emilia saapuikin keskellä viime yötä tilataksin pyörätuolilla. Oli vaatinut taksikuskin ja pari vapaapäivilleen Suomeen saapunutta miestä, että Emilia saatiin ylös omaan asuntoonsa, talossa kun ei ollut hissiä. Emilia oli vaatinut voivansa könytä neljä kerrosta portaita kainalosauvoilla, lähes kaatunut samantien ja joutunut alistumaan kannettavaksi. Andrein ilme oli ollut näkemisen arvoinen, kun hän oli avannut oven valmiina häätämään möykkäävät teinit pois rappukäytävästä ja nähnyt sen sijaan rähjäisen tyttärensä. Andrei oli aamulla kysynyt, että oliko nyt aivan pakko sinne tallille heti aamutuimaan lähteä, sille Keillehän voisi aina soittaa ja jättää tallikäynnit vasta leikkauksen jälkeen. Ei ollut ehdotus kelvannut tytölle, joten tässä sitä nyt oltiin, kiroilemassa autossa.

Hukkasuon parkkipaikka ilmaantui näkyviin ja ilokseen Emilia huomasi Kein auton tutulla paikallaan(?). Ihanaa! Andrei pysäköi punaisen kopperon ja kiiruhti sitten auttamaan tytärtään ulos autosta. Emilia oli jo puoliksi ulkona ennen kuin Andrei kerkesi edes käsijarrua kiskoa ylös ja he kävivät nopean mutta kiivaan keskustelun venäjäksi:
«No odota nyt, tyttö hyvä, ei sitä missään hengenhädässä olla!»
«Ollaanpa, ota nää kepit, mä haluan ulos täältä helvetin rotiskosta..!» Emilia viskaisi kepit pihalle. Andrei noukki ne hiljaisena ylös ja katseli ponnaripäätä.
«Kuule, tiedän, että sinua ärsyttää nyt, mutta saanko sanoa - ja älä nyt suutu vanhalle tunteelliselle äijälle - kiva että olet kotona. Oli kova huoli», Andrei kertoi hiljaa.
«... tiedän. Anteeksi. Mä vaan....» Emilia ei keksinyt sanoja. Andrei vain nyökkäili, kyllähän hän tyttönsä tunsi. Kaikki, jota ei pystynyt tekemään oli vain uusi voitettava haaste, eikä Emilia ollut ikinä pitänyt toimettomana olemisesta - saatika loukkaantumisista. Ja vaikka autosta ylös nouseminen selkeästi sattui, Emilia kampesi itsensä sieltä ylös yksin.

Herkän hetken keskeytti paikalle paukkaava ruskea koira hihna perässä laahaten ja kaaho ilme naamallaan. Se näytti juuri siltä, että se olisi kiskaissut itsensä irti jostain. Se jopa haukkui innostuksissaan, kovaa ja kumeasti ja Emilia tajusi sen olevan ehkä toinen kerta ikinä, kun Kalle haukkui.
”Kalle!” Emilia hihkaisi ja heittäytyi maahan yhden jalan kyykkyyn. ”No heei jätkä, mulla oli hirveä ikävä, hihi, joo, no mitä, mitä meiän pieni möhköfantti—”

//tein nyt vähän oletuksia siitä, että Kei olisi tallilla ja että sillä olis Kalle mukana, anteeksi, voin muokkailla jos ei sovi siihen mitä teillä oli ajatuksissa. Pelaan myös Andrein tästä pois/taka-alalle, se nyt vaan joutu toimittamaan pakollista taksikuskin virkaa. Tästä tuli myös tosi pitkä ja vähän tarinamainen kun innostuin...
Takaisin alkuun Siirry alas
Näytä käyttäjän tiedot
Sponsored content




ViestiAihe: Vs: Yllätys?   

Takaisin alkuun Siirry alas
 
Yllätys?
Takaisin alkuun 
Sivu 1 / 1

Oikeudet tällä foorumilla:Voit vastata viesteihin tässä foorumissa
 :: Tarinointi :: Roolipelaus-
Lähetä uusi viesti   Vastaa viestiinSiirry: