Ilman satulaa -tunti 22.12.2017

Kaksi päivää jouluaattoon, mutta Hukkasuossa oli vielä täysi tohina päällä. Kouluratsastajien kireitä nutturoita kuitenkin löystettiin ja satulat heitettiin hetkeksi menemään. Perjantai-iltapäivästä Crimis järjesti nimittäin satulattoman ratsastustunnin Hukkasuon kentällä. Mukaan saatiin kaksi tallin omaa ratsukkoa, kolme ulkopuolista ja kuudentena mukaan tuli Lassen entinen omistaja Alessa. Turvallisuuden vuoksi orit ja Lasse pidettiin kentän toisessa päädyssä ja tammat toisessa.

Alkuverryttelyn aikana Crimis kävi läpi jokaisen ratsastajan istuntaa ja tutkiskeli tarkkaan myös hevosia, joista puolet olivat täysin vieraita. Suomenhevosori Nootti vaikutti aavistuksen hermostuneelta uudesta ympäristöstä.
"Marike, pidä kädet paikallaan, älä sählää", neuvoin selässä istuvaa tyttöä ja käänsin kohta katseeni Kirstuun ja Spittiin.
"Kirstu, nojaa taaksepäin ja tee puolipidätteitä, jos se meinaa kiihdytellä liikaa." Spitti oli vastakohta Nootille – ruunivoikko kulki pörheänä korvat hörössä.
"Hyvä Alessa, vielä pää pystyyn niin hyvältä näyttää! Lassella on kyllä söpöt korvat, mutta katso eteenpäin", naurahdin brunetelle. Nainen hymyili autuaana entisen hevosensa selässä. En voinut kuin hymyillä. Pitäisikin sanoa Alessalle, että saa kyllä tulla moikkaamaan ja ratsastamaan Lassea koska vain.
"Eve, hartiat rennoksi", kommentoin vuonon selässä istuvalle tytölle kääntyessäni tammojen päätyä kohti. Friisiläistamma Lawine luimi Sissin tullessa liian lähelle, joten muistutin Eveä hyvästä turvavälistä. Lawinen selässä istuva Nova huokui itsevarmuutta ja ratsasti hevostaan tottuneesti. Nootin lisäksi myös puoliveritamma Esme oli alkutunnista levoton ja tanssahteli sinne tänne.

Päätyihin tehtiin vuoroin isoa ympyrää ja isoa neliötä, taivutellen ympyrällä sisäänpäin ja neliön sivuilla taas pyrittiin pitämään hevonen täysin suorana. Muutaman kierroksen jälkeen siirryttiin raviin. Kaksitahtinen askellaji aiheutti osalle ratsastajista hankaluuksia, ja vatsalihakset pääsivät kunnon rääkkiin. Ravissa pysyttiin ympyrällä, jota tasapainon parantuessa pienennettiin pikkuhiljaa. Alkutunnin jännitys alkoi haihtua, kun ratsastajat joutuivat keskittymään täysillä ratsastamiseen. Ravissa tehtiin temmonvaihteluita ja etsittiin kullekin sopivaa tahtia harjoitusraviin, joka olisi mukava niin ratsastajalle kuin hevosellekin. Ilmapiirin keventyminen heijastui myös hevosiin, jotka venyivät pikkuhiljaa kireistä rautakangista letkeästi lumessa humputteleviksi hörökorviksi. Nootista löytyi miellyttämisenhaluinen työmyyrä ja Esmestä herkästi apuihin vastaava ratsu.

Tehtävää tehtiin molempiin suuntiin, minkä jälkeen ratsukot saivat kävellä hetken ennen laukannostoja. Jokainen ratsukko sai laukata ensin koko kenttää ympäri muiden odottaessa uran sisäpuolella. Kun laukkaan saatiin mukava, hallittu tempo ja oma istunta tuntui varmalta, siirrettiin hevonen pääty-ympyrälle. Laukassa ei kauaa työskennelty, vaan pian siirryttiin jo loppukäynteihin. Tunnin päätteeksi jokaiselle ratsastajalle oli tarjolla pipareita ja glögiä tallituvassa.