PääsivuPääsivu  KalenteriKalenteri  FAQFAQ  HakuHaku  KäyttäjälistaKäyttäjälista  KäyttäjäryhmätKäyttäjäryhmät  RekisteröidyRekisteröidy  Kirjaudu sisäänKirjaudu sisään  

Jaa | 
 

 Emilia valittaa elämästä

Siirry alas 
KirjoittajaViesti
Emilia
Mode
Mode
avatar

Viestien lukumäärä : 324
Join date : 10.08.2013
Ikä : 25

ViestiAihe: Vs: Emilia valittaa elämästä   Ti 20 Marras - 15:24

25
20.11.2018

Emilia istui syntymäpäivänään ikkunan ääressä Hilma-kissa sylissään ja katseli ulos. Lukemattomat valokuvat roikkuivat pyykkinaruista hänen selkänsä takana, satoja muistoja kotoa ja kaukaa. Hän oli eilen siirtänyt tarvittavat tavaransa takaisin omaan kotiinsa Kein asunnosta, sillä hän oli kokenut olevansa vaivaksi Keille. Eihän se ollu Kein vika, että hän oli suurin piirtein ainoa varma juttu Emilian elämässä, joten turha sitä oli hänelle itkeä, joten Emilia oli siirtynyt takaisin omaan asuntoonsa itkemään. Kalle oli jäänyt Keille, se olisi sille varmasti parempi kuin köpöttävä lenkki kaksi kertaa päivässä. Sen enempää Emilia ei viitsinyt rampata portaita edestakas.

Andrein oli pitänyt lähteä aamulla takaisin Venäjälle muutamaksi viikoksi, sillä hänen piti hoitaa pari juttua, joten he olivat syöneet yhdessä aamupalan ja sitten äijänkäppyrä oli lähtenyt bussilla kohti lentokenttää.

Emilialla oli pieni ikäkriisi. Osalla kavereista oli jo lapsia, avioliitto ja tasaiset tulot, osa vietti vielä riehakasta opiskelijaelämää. Emilia ei tiennyt mihin sijoittui, kai johonkin siihen väliin. Paitsi nyt mikään ei ollut varmaa, kun pitäisi etsiä uusi työpaikka. Kyllä asiat selviäisivät ennen pitkää, eikö niin? Emilia halusi ajatella niin, mutta samalla se kuulosti hänen korvaansa jotenkin tekopirteältä ja pakolla positiiviselta.

Sentään hänellä oli Kei, vaikka Emilia kyllä tiesi, että hänen pitäisi pahoitella itkuista käytöstään viime viikolta. Polvi oli ollut tänään verrattain hyvä, joten pääkin oli vielä selkeämpi, kun hänen ei ollut ollut pakko ottaa sitä kaikkein vahvinta särkylääkettä. Hävetti ja vähän ärsytti, ettei hän ollut kunnossa. Mutta kyllä tämä tästä, Emilia yritti tsempata itseään. Pitäisi yrittää ymmärtää, ettei aina tarvinnut olla niin kovassa kunnossa. Ei hän tästä kyllä kestävää olotilaa haluaisi, Emilia halusi jo salille ja lenkille ja ratsastamaan. Prookkiksen hän irtojuoksuttaisi tänään, ettei poni joutuisi aivan käyttökelvottomaksi Andrein ollessa muualla.

25 vuotta. Onhan se jo yli yhden neljäsosan. Aika hyvin, elämä edessä ja sillä lailla. Poikaystävä, harrastus, tasaista ja varmaa. Kyllä tämä tästä, Emilia tuumasi, jahka polvi paranee. Hän voisi juosta maratonin!

Pienen hetken ajan siinä ikkunan äärellä elämä vaikutti ihan hyvältä - loukkaantumisesta huolimatta. Sitten Hilma istahti muutaman kilon painollaan jalan päälle, ja se koski niin, että Emilian piti ihan parahtaa. Lopulta kipu kävi niin sietämättömäksi, että Emilian oli pakko könkätä keittiöön.

Hyvää syntymäpäivää, Emilia Lukkari, hän ajatteli kyynisesti nielaistessaan lääkkeen.

**

vähän oikolukematonta ajatuksenvirtaa Emilian synttäreistä ja sen tänhetkisistä ajatuksista, lyhyt paussi sen synkistelyyn Wink
Takaisin alkuun Siirry alas
Näytä käyttäjän tiedot
Emilia
Mode
Mode
avatar

Viestien lukumäärä : 324
Join date : 10.08.2013
Ikä : 25

ViestiAihe: Vs: Emilia valittaa elämästä   Ma 12 Marras - 8:19

Leikkaus
maanantai 12.11.2018 klo 9:20

Emilian viikko alkoi lääkärissä. Taas. Hän oli käynyt jo perjantai-illalla tallilta päästyään röntgenissä ja vaikka missä ja kuullut vielä vähän tarkemmin polvestaan. Polvesta, jonka polvilumpio oli murtunut ”oho, näköjään oikein kunnolla”, polvilumpion jänne oli revennyt, ja muuta. Ja muuta? Emilialta oli mennyt ohi koko loppudiagnoosi, kun hän oli kuulut, että leikkauksella pystyi korjaamaan vain osan siitä. Oli kuulemma niin pirstaleinen tai jotain. Jotain osittaista piti tehdä tai sitten se oli se korjaamissäde tai jotain. Emilia oli ollut liian pettynyt ymmärtääkseen paremmin. Leikkaus sujui kuitenkin hyvin, mitä ikinä ne siellä sitten tekivätkään, patellektomiaa ja jotain ruuvi-rautalankaviritelmiä.

Hän pääsi jo illalla kotiin - tai Kein kotiin oikeastaan - sillä siellä oli hissi ja Andrei sekä Kei päättivät yksissä tuumin, että vielä vähän tokkuraisen Emilian raahaaminen ylös portaita olisi liian hankalaa. Niinpä Emilia Lukkarista tuli sitten sänkypotilas ainakin hetkeksi.

**

Kiukku
myöhemmin samalla viikolla, varmaan joka päivä suunnilleen samalla kaavalla

Emilia ei ollut leikkauksensa jälkeen tehnyt juuri muuta kuin nukkunut, kiukutellut tai itkenyt. Hänelle määrätyt kipulääkkeet olivat niin vahvoja, että hän joko nukkui tai istui sängyssä ja märehti kurjaa kohtaloaan, kun ei pystynyt liikkumaankaan.

Häntä harmitti palveluksen keskeytyminen, epäonnistuminen, ja varsinkin se, ettei hän ollut loukkaantunut edes missään tehtävässä. Ei, vaan Emilia oli sattunut seisomaan suuressa teltassa silloin, kun se romahti. Polvi oli varmasti mennyt jo silloin, kun paksu metallitanko oli rysähtänyt alas, mutta viimeistään silloin, kun joku hurautti mönkijällä polven ja metallitangon päältä. Ärsytti. Olisi edes loukkaantunut kunnolla. Sekin ärsytti, että leikkauksen myötä hän olisi kepeillä jopa 12 viikkoa. Ja sekös vasta harmitti, että pitäisi etsiä uusi ammatti, poliisintehtäviin kun hänestä ei mitä todennäköisimmin olisi enää koskaan. Hyvä jos juosta voisi sitten, kun periaatteessa murentunut polvi parantuisi jos parantuisi. Ärsytti ja harmitti, se oli ollut Emilian unelma-ammatti, ainoa homma josta hän piti ihan tosissaan. Ja sitten sekin loppui. Vain yhden tyhmän tangon takia. Emiliaa ärsytti se, että häntä harmitti niin vietävästi. Hän ei voinut kävellä, kunhan oli lukkiutuneena sänkyyn tai pyörätuoliin kipulääketokkurassa. Välillä hän hyppi yhdellä jalalla vessaan tai hakemaan ruokaa, tai pitämään Keille närkästyneen palopuheen tupakanpolton vaarallisuudesta ja palasi sitten sänkyyn itkemään kurjaa kohtaloaan.

Kaikki oli ihan huonosti ja Emiliaa harmitti, että hän antoi itsensä käyttäytyä näin. Hän vain kiukutteli kuin pikkulapsi - tai vaihtoehtoisesti itki - ja pilasi varmasti kaiken. Hänellä oli ollut niin ikävä Keitä, että rintaa puristi ajatellakin, mutta nyt kun Kei oli tässä aivan lähellä, Emilia sai aikaiseksi vain mutista kädet puuskassa. Kei lähti aina tupakalle ja aina Emilia valitti siitä uudelleen.

Emilia yritti ottaa itseään niskasta kiinni, mutta päätyi vain vajoamaan yhä syvempään kuoppaan. Ei hänestä tulisi enää mitään. Kaikki oli menetetty. Työt, urheilu, ne ainoat asiat, jotka kuuluivat Emilian identiteettiin. Kuka hän oli, ellei Lukkarin poliisi joka vietti kaiken vapaa-aikansa joko tallilla tai salilla? Ei kukaan. Ja varmaan kohta myös sinkku, mikäli jatkaisi tätä menoa.

Muutaman kipulääkkeen pehmentäessä kipua ja aivoja mukavasti Emilia halasi tilanteen tarkastamaan saapunutta Keitä tiukasti. Suusta purkautui anteeksipyyntöjä upotettuna itsesääliin ja kyyneliin, joita seurasi ujo ja hiljainen pyyntö, että jääthän tähän näin, ethän lähde, kun olet niin tärkeä ja rakas? Että se on vain tämä yksi hetki, joka kohta menisi ohi? Kai ymmärrät, että multa menee kaikki, jos menet, ethän lähde, jooko?

Tiivistettynä: vahvat kipulääkkeet, liikuntakielto ja ikiliikkuja-Emilia on huono yhdistelmä, jota pyydän anteeksi kanssaihmisiltä jo etukäteen.
Takaisin alkuun Siirry alas
Näytä käyttäjän tiedot
Crimis
Admin
avatar

Viestien lukumäärä : 727
Join date : 12.11.2012
Ikä : 25

ViestiAihe: Vs: Emilia valittaa elämästä   Ti 23 Loka - 16:56

Miksi ihmeessä mä oon jättänyt nää spinnarit kommentoimatta? Anteeksi. Nyt käydään kaikki läpi kerralla. Ensinnäkin täytyy sanoa, että tykkään sun tyylistä nimetä tarinoita.

Häitä

Te ootte Kein kanssa niin ihana pari! Voi että, kutsuttehan te mutkin sitten häihin? Koska sellaiset kyllä tulee, eikö niin? Joo, en mä mitään painosta. Mä vaan tykkään teistä.

Suosikki:
Kei ja Tasha viime kesänä, yhtenä iltana, kun aurinko paistoi matalalta ja tulipunaisena. Vastavalolta ei näkynyt juuri muuta kuin siluetit, mutta Emilia tiesi Kein nauravan, muisti hetken elävästi. Ihana, ihana ilmestys. Emilia oli niin, niin rakastunut, että melkein hävetti.

Ryöppy

Jatko-osan jatko-osa: vitsit, näitä lisää! Sun tekstit on aina niin tunnetta täynnä, mutta tämä erityisesti sai mun ihon kananlihalle.

Tykkään tästä lauseesta erityisesti:
Se oli enemmänkin vakuuttelua itselleni, vaikka itse olinkin tämän päätöksen tehnyt ja seisoin sen takana. Vaikka sitten kypärä ja luotiliivi päällä.

Mies peilin edessä

Ai että! Tuskin mikään saa oloa niin naiselliseksi kuin juuri tämä.
Joo. Kyllä. Jotkut hienot, oikeista kohdista tukevat alusvaatteet. Pitsiä. Eikä budjettia.

Meitä on moneen lähtöön. Ja musta on just loistavaa, että sun hahmo ei ole ulkoisesti täydellinen - kuten monesti omista roolipelihahmoista puolivahingossa tekee. Ja ei, eihän se siltä näytä mun piirtotaidoilla.. mutta ajatuksen tasolla. Very Happy

Puhelu


Mä olenkin odottanut malttamattomana (ja kauhulla), milloin me kuullaan Emiliasta! Onneksi kaikki on hyvin siellä. Kei tsekkailee puhelintaan ihan koko ajan – kyllä, vieläkin.

Tämä lopetus on aivan ihana. <3

Sitten tuli hiljaista.
”No, kuulostaa siltä, että Hukkiksessa on enemmän äksöniä ku täöllä”, Emilia totesi.
”Hyvä. Oothan varovainen?” Kei kuiskasi.
”Aina.”
Hiljaisuus. Oli ikävä ja vähän kylmäkin, mutta kumpikaan ei osannut pukea sitä sanoiksi.
”Mulla on ikävä sua”, molemmat sanoivat sitten samaan aikaan.
Takaisin alkuun Siirry alas
Näytä käyttäjän tiedot http://hukkasuo.weebly.com
Emilia
Mode
Mode
avatar

Viestien lukumäärä : 324
Join date : 10.08.2013
Ikä : 25

ViestiAihe: Vs: Emilia valittaa elämästä   Ti 23 Loka - 9:46

Puhelu
21.10.2018

Kei vastasi puheluun välimatkan ja salatun numeron huomioiden yllättävän nopeasti.
”No heippa!”
”... Emilia?” kuului aavistuksen epävarma ääni.
”Mhm.”
”Mul- öh ootas, oon taukohuoneessa, meen vähän muualle. Nää on kaikki hirveitä salakuuntelijoita”, Kein äänestä kuuli, että hän hymyili.
”Mm, ja juorukelloja?”
”Haha, ja juorukelloja. Noni. Nyt mä kuulenkin jotain, kun ei oo neljää ihmistä huutamassa korvaan. Miten menee?”
”Ihan hyvin, aika rauhallisesti. Mä oon saanu hirveet aurinkolasirajat, mun posket sanoo et oon australialainen surffari ja siitä ylöspäin sanoo erakko, joka ei oo poistunu luolastaan viiteenkymmeneen vuoteen”, Emilia marisi, ”miten siellä? Onks Andrei pärjänny Prookkiksen kaa?”
”Jotain ajojuttuja ne on tehny, kai siitä jotain tulee”, Kei ei halunnut myöntää, että touhu näytti usein varsin epämääräiseltä. ”Ainakin Prookkis on ihan tyytyväisen näkönen. Ja lihava.”
”Hei äläs nyt, se on edelleen vaan kurvikas”, Emilia muistutti totisena.
”Jep jep.”
”Kerkeisiksä ratsastaa sitä aina välillä? Andrei sano et se ei haluu, vaik ei se ees oo liian iso. Vähän ehkä pitkä mut Prookkis kyl jaksaa. Mut nii olis kiva, et se ei ois unohtanu ihan kaikkee, jos mitenkään voisit?”
”No joo, enköhän kerkee aina välillä. Kun noin nätisti pyysit.”
”Jes, kiitos! Voitte varmaan sopia keskenään Andrein kaa millon meette. Mites siellä, mitä sulle kuuluu?”
”Siitä puheenollen, en oo ihan varma tykkääks se musta...”
”Ai?”
”Ainakaan se ei muista mun nimeä. Se on aina vaan ’hei poika, meni oikein?’ ja ’poika, hieno päivä, eikö?’” Kei kertoi matkien Andreita. Emiliaa vain nauratti.
”Älä naura, musta tuntuu et sen silmät porautuu mun sieluun tosi tuomitsevasti.”
”Voi kulta, kyl sä nyt yhden vanhan äijän kaa pärjäät. Mutta älä ala nyrkkeilee sen kanssa, se voittaa sut. Ei mut oikeesti, se on vaan vähän semmonen hiljanen. Kyllä se susta tykkää, usko pois”, Emilia kertoi lempeästi. ”Mutta ne sun kuulumiset?”
”No oon nyt tehnyt aika paljon talleja, ollaan käyty Reitan kaa pari kertaa kaljalla.”
”Sepä kiva”, Emilia ei ollut myöntänyt sitä kenellekään, muttei oikein välittänyt Reitasta. Emilian mielestä hän oli lapsellinen ja vähän ärsyttävä, mutta hän oli peittänyt sen hyvin ja vitsaillut Reitan kanssa kuin vanhat tuttavat konsanaan.
”Aa, ja tallille on tullut uusia tyyppejä! Yks Jenni, sillä on oma, sit eilen tuli Stina kans oman hevosen kanssa. Ja Chai, se tuli joku ehkä pari viikkoa sitten. Crimis käski, että se pitäis opettaa ratsastamaan. Mun instagram vaikuttaa muuten siltä, että mulla ei olis kavereita, kuulemma”, Kei tuhahti lopun.
”No on se aktiivisempi ku mun, sen ainoo kuva taitaa olla Kallesta. Mitä sille kuuluu?”
”Tallituvassa se on nytkin sohvalla nukkumassa. Se on ollu nyt kotona hetken, kun Oodilla oli joku juttu, mut nyt ne on ihan kavereita. Se pysyy pihalla vapaana”, Kei selitti ruskeasta staffista. ”Kuolas mun auton penkille.”
”Voi hitsi, mut Kallen puolustuksena, sen sukunimi on Kuolanen”, Emilia hihitti. ”Alana ei ees kutsu sitä Kalleks, vaan se sanoo sitö vaan Slobberiks.”

Sitten tuli hiljaista.
”No, kuulostaa siltä, että Hukkiksessa on enemmän äksöniä ku täöllä”, Emilia totesi.
”Hyvä. Oothan varovainen?” Kei kuiskasi.
”Aina.”

Hiljaisuus. Oli ikävä ja vähän kylmäkin, mutta kumpikaan ei osannut pukea sitä sanoiksi.
”Mulla on ikävä sua”, molemmat sanoivat sitten samaan aikaan.
”Mä oon kohta jo takasin”, Emilia kertoi.

Helmikuuhan oli aivan tuossa tuokiossa, eikö?
Takaisin alkuun Siirry alas
Näytä käyttäjän tiedot
Emilia
Mode
Mode
avatar

Viestien lukumäärä : 324
Join date : 10.08.2013
Ikä : 25

ViestiAihe: Vs: Emilia valittaa elämästä   Ti 31 Heinä - 16:56

Mies peilin edessä
31.7.2018

Emilia mietti välillä olevansa liian miehekäs. Itse asiassa mietti useinkin, mutta nyt se oli viime aikoina vain korostunut. Kyllä hän Kein tarpeen tuntea itsensä mieheksi tiesi, ja nyt hän oli alkanut pohtia, kannattaisiko hänen kosia. Sekin oli perinteisesti miesten asia. Emilian sisäinen feministi halusi heittää hiiteen kaikki sukupuoliroolit, mutta ei hän kyennyt heittämään omaa epävarmuuttaan noin vain pois. Kyllähän hän nyt oli miehekäs. Liian miehekäs. Poliisi ja kamppailulajit. Nytkin hän oli lähdössä rauhanturvaajaksi, yleistä miesten hommaa. Mitään muotojakaan ollut, paitsi hartiat ja reidet, nekin pelkkää lihasta. Ei mitään pehmeää, naisellista, kaunista, sellaista kuin Reetta oli ollut. Vieläkään Emilia ei täysin ymmärtänyt mikä ihme oli saanut niin upean ilmestyksen kuin Reetan jäämään hänen kanssaan useammaksi vuodeksi.

Liika miehekkyys ja kauneuden puute oli ollut yksi hänen epävarmuuksistaan jo nuoresta lähtien, tarkalleen ottaen siitä hetkestä, kun opettaja sanoi, ettei hänestä koskaan tulisi oikeata ballerinaa. Liian lyhyt ja liian leveä. Liian lyhyt ja liian leveä hän oli nytkin. Mekot ja hameet eivät tuntuneet istuvan, minkäs teet ilman rintoja tai lanteita. Pitäisi varmaan laihduttaa, Emilia tuumi. Murrosiältä taisi tämän ikäisenä olla jo turha toivoa rintoja. Lantion voisi varmaan vielä saadakin, jos laihduttaisi. Nyt hän oli vahva, kyllä, mutta tasapaksu. Emilia puristi vyötäröään käsillään.

Vähän turhautti. Se, että hän vielä tämän ikäisenä murehti ulkonäköään näin paljon. Ja se, että hänellä oli syytäkin murehtia. Ei hän ollut urheilullinen ja hyvässä kunnossa samalla tavalla kuin netissä näkyvät fitnessmallit. Emilia oli enemmänkin kuin atleettinen bulldoggi.

Kyllä tälle nyt jotain pitäisi tehdä. Ensiksi vaikka ostaa hienot alusvaatteet. Ja sitten sheivata jalat oikein pehmeiksi. Joo. Kyllä. Jotkut hienot, oikeista kohdista tukevat alusvaatteet. Pitsiä. Eikä budjettia.

Kerran sitä vain elettiin. Ja jos sitä kerran elämässään halusi olla smoking hot, kuten Reetta oli aikoinaan sanonut pyörähdellessään peilin edessä, niin mikä jottei, Emilia tuumasi ja nappasi auton avaimet sekä lompakon mukaansa. Smoking hot. Illalla käymään tuleva Kei saisi vielä lämpöhalvauksen.
Takaisin alkuun Siirry alas
Näytä käyttäjän tiedot
Emilia
Mode
Mode
avatar

Viestien lukumäärä : 324
Join date : 10.08.2013
Ikä : 25

ViestiAihe: Vs: Emilia valittaa elämästä   Ke 25 Heinä - 22:45

Ryöppy
25.7.2018 - jatko-osan jatko-osa, jatkoa Kein tarinalle Salaisuus paljastuu

Mä tulen takaisin. Mä tulen takaisin. Minun oli pakko rutistaa Keitä kaikesta helteestä huolimatta. Se oli todennäköisin vaihtoehto. Mutta siellä oli aina se mutta. Ehkä. Jos huonosti kävisi.

Alkoi itkettää ja istahdin maahan kylmää tallin seinää vasten kiskoen Kein mukanani.
"Mun olisi pitänyt kertoa sulle jo niin paljon aikasemmin, ja mun oli tarkotus, ihan tosi, mun oli tarkotus kysyä jo ennen kuin hain mutta en olettanut että mut hyväksyttäisiin ja-- ja sit se koulutus silloin, se kolme viikkoa? Ei se ollut töihin vaan se oli tonne ja mun olisi pitänyt kertoa sulle. Anteeks. Mä vaan-- Se tuli kaks kuukautta sit se ilmotus. Anteeks. Ei mun ollu tarkotus vaan paukauttaa sitä näin, mutta en mä vaan... saanut aikaseks? Tai siis sanottua. Anteeksi."
Sanat purkautuivat yhtenä ryöppynä nyt kun pahin oli alta pois.
"Mutta se on vaan puol vuotta. Tai voi venyä vuoteen, jos tulee joku akuutti tilanne, mutta yli vuoden menee vaan ihan ääritapauksissa. Kylhän me nyt vuos pärjätään?"
Se oli enemmänkin vakuuttelua itselleni, vaikka itse olinkin tämän päätöksen tehnyt ja seisoin sen takana. Vaikka sitten kypärä ja luotiliivi päällä.
Kei ei vieläkään vastannut mitään, puristi vain kättäni vähintään yhtä kovaa kuin minä hänen kättään. Ymmärsin kyllä. Minulla oli vielä se toinenkin tärkeä asia, mutta ehkä se saisi odottaa. Ei nyt. Paitsi-- mitä jos pahin tapahtuisi enkä voisi ikinä-- ei. En kehittäisi tästä itselleni kriisiä. Kaikki kääntyisi parhain päin.
"Ja onhan mulla muutamat vapaat, jolloin voin tulla kotiin. Ja, jos mua, en mä tiiä, ammutaan tai jotain, niin sittenhän mä tuun kotiin jo--"
"Älä sano noin."
Ääni oli kireä, ja halusin ottaa takaisin kaikki sanat, aloittaa ihan uudelleen aivan alusta.
"Anteeks. Huono vitsi. Tää- kyllä muakin jännittää, tosi paljon. Mutta se on nopeesti ohi. Musta vaan tuntuu, että mun pitää tehdä tää. Oon miettinyt sitä jo niin pitkään, enkä mä tästä ainakaan nuoremmaksi muutu--"
"Ei sun tartte selittää, ymmärrän kyllä. Tai en, mutta...."
Loppu Kein sanoista jäi epäselväksi sydämen takoessa ja korvien humistessa. Olin näin lähellä nousta siitä tallin seinältä yhdelle polvelle ja kosia siinä saman tien, mutta en tehnyt niin. Jokin pieni aivonystyrä sanoi, ettei tämä ollut oikea hetki. Ehkä sitten kun tulisin takaisin. Jos tulisin. Kun tulisin takaisin. Joku toinen pieni aivonystyrä kiljui, että tämä oli juuri oikea hetki, toista ei tulisi ikinä, hei, olet ihan aivan täysin totaalisen umpirakastunut. Tee jotain.

En kosinut. Puristin vain Kein kättä ja kuiskasin, kun kaikki muu ääni oli tuntunut kadonneen:
"Anteeksi. Oon takaisin ennen kuin huomaatkaan."
Takaisin alkuun Siirry alas
Näytä käyttäjän tiedot
Emilia
Mode
Mode
avatar

Viestien lukumäärä : 324
Join date : 10.08.2013
Ikä : 25

ViestiAihe: Vs: Emilia valittaa elämästä   Su 20 Toukokuu - 11:09

Häitä
Lauantai 19.5.

(Lue häätarina tästä) Neljä viikkoa sitten Emilia oli istunut Kein vieressä upeassa katolisessa kirkossa Corkissa ja seurannut hääseremoniaa vähän nyyhkien. Alana oli ollut niin kaunis! Niin upea ilmestys, että Emilialta oli loksahtanut suu auki. Se oli itkettänyt häntä, morsiamen upeus, mutta myös se, ettei Emilia tulisi ikinä näyttämään läheskään samalta omissa häissään, jos sellaisia edes ikinä tulisi.

Hääperinteet sanoivat että tulisi, sillä Emilia oli saanut kukkakimpun kiinni sen kummempia yrittämättä. Se oli ollut hauskaa, mutta ei hän sitä sen enempää ollut ajatellut. Tai oli, itse asiassa aika paljonkin, mutta Emilia tiesi, että se oli vain toiveajattelua. Ei vielä. Eikä hän ollut varma edes halusiko naimisiin, äiti kun oli viisillä häillään vienyt pois avioliiton hehkua ja ideaa.

Nyt Emilia istui kotona ja katsoi kuninkaallista hääseremoniaa vollottaen. Tai olisi vollottanut, ellei sylissä olisi nukkunut alemman kerroksen asunnon Alyonan pieni Alexander -vauva. Sashaksi sitä kutsuttiin jo nyt ja Emilia oli aivan täysin ihastunut. Hän oli leperrellyt ihastuneella venäjällä pojalle koko aamupäivän ja tajunnut, että tätä hän ihan todella halusi. Lapsen, perheen. Häät. Emilia pyyhki pari kyyneltä pois silmäkulmastaan ja keskittyi taas katsomaan spektaakkelia televisiosta.

Alyona haki Sashan kolmelta ja kiitteli avusta vuolaasti. Emilia sanoi, että katsoisi mielellään Sashan perään aina kun tarvitsi. Se ei ollut pelkkä kohteliaisuus, hän oli aivan tosissaan. Vaikka koko loppuelämän, Emiliaa ei olisi haitannut.

Illalla piti liikuttaa Prookkis, joten Emilia avasi youtuben aikeinaan etsiä hyviä harjoituksia. Mutta nettikin tuntui olevan aivan yhtä häähumussa kuin hänkin ja tarjosi ensimmäiseksi vain kosimis- ja häävideoita. Mieli olisi tehnyt klikata videot auki, mutta Emilia tiesi sen kääntävän vain veistä haavassa. Eikä hänellä ollut aikaakaan uppoutua tähän neljäksi tunniksi. Niinpä Emilia käytti kaiken tahdonvoimansa ja etsi puomiharjoituksia.

Katse osui seinälle, jolle oli ripustettu tusinoittain valokuvia. Siellä oli yksi, joka oli noussut yhdeksi Emilian ehdottomista lemppareista. Kei ja Tasha viime kesänä, yhtenä iltana, kun aurinko paistoi matalalta ja tulipunaisena. Vastavalolta ei näkynyt juuri muuta kuin siluetit, mutta Emilia tiesi Kein nauravan, muisti hetken elävästi. Ihana, ihana ilmestys. Emilia oli niin, niin rakastunut, että melkein hävetti. Mutta ei kuitenkaan. Hän oli niin, niin, niin, niin rakastunut. Oi voi.

Siinä hetkessä Emilia päätti, että aikoisi kysyä. Heti, kun sopiva tilaisuus tulisi. Ei hänellä mitään sormustakaan ollut, mutta ei se haitannut. Emilialla ei nimittäin ollut hajuakaan, miten Kei reagoisi tähän. Eivät he olleet mitään puhuneet, vaikka tarkoitus olikin ollut jo jonkin aikaa. Emilia tiesi, että aihe oli vaikea, että he olivat seurustelleet vasta puolitoista vuotta, mutta Emiliaa ei kiinnostanut. Tätä hän halusi, niin kovin paljon. Hän aikoisi kysyä. Heti, kun sopiva tilaisuus tulisi.
//piti kirjottaa heppatarinaa, mutta kuinkas kävikään...
Takaisin alkuun Siirry alas
Näytä käyttäjän tiedot
Crimis
Admin
avatar

Viestien lukumäärä : 727
Join date : 12.11.2012
Ikä : 25

ViestiAihe: Vs: Emilia valittaa elämästä   To 29 Maalis - 16:55

Olipas ihana synttärilahja löytää tää täältä just tänään <3 Se on todella kaunis, iso kiitos!
Takaisin alkuun Siirry alas
Näytä käyttäjän tiedot http://hukkasuo.weebly.com
Emilia
Mode
Mode
avatar

Viestien lukumäärä : 324
Join date : 10.08.2013
Ikä : 25

ViestiAihe: Vs: Emilia valittaa elämästä   Ma 26 Maalis - 22:06



Dalia
kutsutaan myös nimellä olen tosi hidas saamaan mitään aikaiseksi sori, toivottavasti tykkäät!
linkki täysikokoiseen kuvaan // läpinäkyvällä taustalla
Takaisin alkuun Siirry alas
Näytä käyttäjän tiedot
Crimis
Admin
avatar

Viestien lukumäärä : 727
Join date : 12.11.2012
Ikä : 25

ViestiAihe: Vs: Emilia valittaa elämästä   Ma 19 Helmi - 12:45

"Mitä helvettiä, Emilia?"

Aivan loistava otsikko, jonka olet luontevasti saanut kuljetettua läpi tekstin. Hauskalla tavalla erilainen teksti ja yllättäviä, mielenkiintoisia faktoja.
Takaisin alkuun Siirry alas
Näytä käyttäjän tiedot http://hukkasuo.weebly.com
Emilia
Mode
Mode
avatar

Viestien lukumäärä : 324
Join date : 10.08.2013
Ikä : 25

ViestiAihe: Vs: Emilia valittaa elämästä   La 17 Helmi - 23:03

"Mitä helvettiä, Emilia?"
Se on kumma, kuinka vanhoistakin tutuista voi paljastua vuosienkin jälkeen aivan uusia puolia…
Kokoelma tuttuja hämmentäneistä Emiliafaktoista viimeisen puolen vuoden ajalta.

--------
"Tiesiksä, mä halusin ihan tosissani olla prinsessa."
"SINÄ? Mitä helvettiä, Emilia?"
"Minä."
"Mut, mut sähän oot tommonen… Tommonen? Mitä?"
"Tämmönen ja näytin upeelta mun vanhojenmekossa."
"Näytä! Ihan varmana sulla on kuva!"
"Hmm, joo, kato!"
"Ooh se on tommonen oranssi! Mä oisin olettanu, et olisit menny frakissa."
"Haha, mä mietin sitä, mut sit päätin et mähän muuten meen prinsessamekossa."
"Kun sähän oot tommonen prinsessan perikuva."
"Ehdottomasti. Ja täysin mallimittainenkin ja kaiken kaikkiaan kuninkaallisainesta. Joku päivä nain jonkun prinssin ni sit oon oikeesti prinsessa."

--------
"Alyona! Mitä kuuluu?"
"Hyvää! Ja vauva voi hyvin, iso poika jo. Tule joskus kylään."
"Ooh, joo, laitan viestiä, vai?"
"Tai illalla? Kuudelta?"
"Okei, joo, käy, nähdään silloin!"


"Oliks toi… venäjää?"
"Jep."
"Mitä helvettiä Emilia, puhuks sä venäjää?!"
"Joo."
"Mistä lähin?"
"Aina? Mun isä-- tai isäpuoli, tai en kyl tiiä oliks ne ees naimisissa sillon, mut joka tapauksessa, äitin silloinen mies oli venäläinen, ja se sit opetti mua. Tai mä olin niin pieni et oikeestaan vaan opin lennosta."
"Siis sä niinku… tiiät mitä vaik öööö Kalinkassa lauletaan?"
"Jep. Mulla on siihen itse asiassa tanssikin, mut se johtuu ihan vaan siitä et joskus yläasteel meil oli liikassa se."
"Ai tanssi? Saanko nähä?"
"Et."

--------
"Hm, katos vaan, äiti on menossa kans naimisiin."
"Oho, täähän on ihan hääkesä sit!"
"Mmm…"
"Sä et kuulosta kovin innostuneelta. Hääthän on iloinen juhla, ja onhan se nyt kiva, että äitis--"
"Mä en tiiä monissako häissä sä oot ollu, mut kuudennet saman henkilön häät ei oo enää hirveen mielenkiintoset."
"… kuudet?"
"Joo, jos mä laskin oikein, en tiiä, niitä sen miehiä on ollu niin monet et ei mitään toivoa että muistaisin kenen kanssa se on ollu naimisissa ja kenen kaa ei. En ees tiiä mun oikeeta isää. Tai tiiän sen nimen ja oon ehkä nähny sen joskus, mut en tiiä onks se ees oikeesti se… En tiiä, ei sillä niin väliä oo, hengailen välillä Andrein kanssa."
"Ja Andrei oli se, joka opetti sut puhumaan..?"
"Joo, just se."

--------
"Sen mä tiesin, että kännissä Emiliasta tulee ekaks filosofi, sit pelottavan energinen tuuliviiri, sit ehkä vähän liian flirtti, mutta tää on kyllä ihan uutta."
"Mitä, etkö tiennyt, että siellä sisällä asuu tanssimestari?"
"Mitä helvettiä, Emilia, mitkä kengät sillä on jalassa, ei ton pitäis olla ees fyysisesti mahollista, ei se selvänäkään pysy noilla pystyssä?"
"Ihan hyvin se näyttää nyt kykenevän, hei, se sai seuraa!"
"…Mä meen hakemaan sen pois tuolta."
"Etkä varmana, anna sen tanssia. Se ei ikinä kehtaa muuten tanssia, sille jäi traumat kun sen balettiope sanoi, ettei siitä tuu ballerinaa kun ei se oo oikeen mallinen."
"Ballerinaa?"
"Joo, se oli näin lähellä hakee oopperaan, mut se ei kehdannu koska sillä oli muka liian leveet hartiat. Pyydä sitä joskus näyttämään, vannon ettet tuu katumaan, kun se on noin hyvä tossa kunnossa, ni mieti vaan selvänä."
"Mikä tanssimisesta seuraava vaihe oli?"
"Miten niin, mitä se nyt- okei nyt voit mennä hakemaan sen pois. Ja vähän vauhdilla."

--------
Tai tiivistetysti: Emilialla on tarkka, viisikymmenosainen step-by-step -lista siitä, kuinka saada itselleen prinsessan titteli, Emilia puhuu venäjää ja on kumman läheinen äitinsä yhden avioliiton tuhonneen miehen kanssa, Emilian äidillä riittää miehiä muttei pitkäjänteisyyttä, tarpeeksi pitkälle kun mennään, Emilia kykenee balettiliikkeisiin hävyttömän korkeilla piikkikoroilla, ja selvänä ollessaan pystyy varmaan edelleen tekemään 32 fouettea putkeen, ja viimeisenä, Emiliasta meinasi tulla poliisin sijaan ballerina, ja olisi varmasti tullutkin, ellei olisi ollut epävarma hartioistaan ja "nyrkkeilijän ruumiinrakenteestaan".
Takaisin alkuun Siirry alas
Näytä käyttäjän tiedot
Crimis
Admin
avatar

Viestien lukumäärä : 727
Join date : 12.11.2012
Ikä : 25

ViestiAihe: Vs: Emilia valittaa elämästä   To 28 Joulu - 17:19

Oi, ihana Hilma! Ja todella kiva kuva, tykkään ihan mahdottomasti tuosta värimaailmasta. <3 Kissoihin on aina hyvä hairahtaa Wink
Takaisin alkuun Siirry alas
Näytä käyttäjän tiedot http://hukkasuo.weebly.com
Emilia
Mode
Mode
avatar

Viestien lukumäärä : 324
Join date : 10.08.2013
Ikä : 25

ViestiAihe: Vs: Emilia valittaa elämästä   Ma 25 Joulu - 23:37

Hairahdus kenties
25.12.2017


Jouluna kuultua:
"Se on niin söpö!!"
"Haha joo, Hilma on ihan nätti..."
"Tuitui, mä en taidakaan antaa sua takaisin, hihi, voisit tulla meille, tykkäisit varmasti."
"Itse asiassa, Raimo on alkanut olla vähän allerginen..."

Lopputulos:
Hilma muutti Emilian luokse. Päättämiseen kului tasan sama aika, joka kului kysyä, mitä se syö. Porkkanalle Hilma on allerginen.
Takaisin alkuun Siirry alas
Näytä käyttäjän tiedot
Crimis
Admin
avatar

Viestien lukumäärä : 727
Join date : 12.11.2012
Ikä : 25

ViestiAihe: Vs: Emilia valittaa elämästä   Ma 6 Marras - 16:27

Itkupotkuraivari

Välillä elämä on helvetin paskaa ja itkupotkuraivari ihan paikallaan. Tsemppiä! <3

Tykkään todella tekstin rakenteesta: avaava dialogi, selittävä katsaus viime päiviin ja ihana lopetus. Perhe on pahin mutta niin se on myös parhain.
Takaisin alkuun Siirry alas
Näytä käyttäjän tiedot http://hukkasuo.weebly.com
Emilia
Mode
Mode
avatar

Viestien lukumäärä : 324
Join date : 10.08.2013
Ikä : 25

ViestiAihe: Emilia valittaa elämästä   Su 5 Marras - 20:04

//aa joo, voihan sen noinkin tehä!

Itkupotkuraivari
5.11.2017

"Mikä ihme tää on, hyi, en mä haluu koskee siihen?"
"Ei sun tartte koskee siihen, ku nostat vaan tosta. Johan, pliis, nosta nyt vaan siitä päästä."
"Tää on painava?"
"Sä oot armeijassa, nosta!"
"En mä oo vahva?"
"Johan, pliis. Nostaisitko nyt."
"Mikset sä nosta?"
"Mä oon sairaslomalla ku joku potkas mua selkään! Siks en nosta!"
"No miks annoit niiden potkasta sua selkään?"
"Se on mun työ! Mulle maksetaan siitä!"
"Et sua potkitaan?"
"Ei vaan että ne ei potki sit muita! Nosta nyt vittu vaan sitä kaappia äläkä kommentoi mun asioita!"
"Okei, okei, rauha!" pikkuveljeni nosti kätensä ilmaan ja tarttui kiinni kaappiin. Typerä Johan ei saanut sitä kuitenkaan edes siirrettyä.
"Okei päästä irti", tuhisin ja siirsin sen sitten itse. Johan yritti kovin estellä, mutta ei se olisi saanut itse mitään tehtyä.

Minulla oli ollut hirveä viikko. Töissä oli karmeaa, enkä uskaltanut tehdä mitään Prookkiksen kanssa, enkä edes kehdannut soittaa Alanaa avuksi. Työt liittyivät siihenkin. Olimme torstaina saaneet Nikon kanssa hälytyksen, naapurit soittaneet riitelyn johdosta, ja naisella oli kuulemma ollut aikaisemin jotain mustelmia, ja naapuri oli huolissaan hänestä ja pariskunnan vauvasta. Niinpä me Nikon kanssa lähimpänä yksikkönä olimme menneet sinne, ja olin henkisesti prepannut itseäni koko matkan siihen, mitä perillä saattoi odottaa. Siihen, mitä kohtasimme, en osannut yhtään varautua. Oven oli avannut Alana. Se Alana, jolla oli aina elämä hanskassa ja hanska tiiviisti mukana, joka viimeisen päälle huoliteltuna teki asiat täydellisesti, ja joka ei varmaan edes osannut epäonnistua. Oven olikin avannut Alana, meikitön ja vähän väsyneen näköinen Alana, sellainen, joka näytti itkeneen hetki sitten. Pariskunta vannoi, että heillä oli ollut vain hieman erimielisyyksiä, eikä mitään suurempaa kuin riitaa ollut näyttänyt tapahtuneen, joten meidän oli ollut syytä lähteä. Autossa tuntui pahalta, ja vähän ontoltakin. Tuntui, kuin olisin urkkinut muiden elämää vain tehdessäni työtäni, ja olin pohtinut viestin laittamista tytölle. Mutta en minä voinut. Se ei olisi oikein, ei se kuulunut työnkuvaani, enkä sitä paitsi varmaan enää kehtaisi jutella tytölle ikinä. Ja sitten illan kruunasi se, kun meidän työvuoro keskeytyi, kun joku känniäijä ei halunnut lähteä kaupan pihalta, jossa se oli ollut rettelöimässä, ja heittäytyi hankalaksi. Tai no, ongelma ei ollut itse känniäijä, vaan sen kaksi kaveria, jotka kärkkäästi halusivat puolustaa ystävänsä kunniaa. Ja kutsua minua vitun ämmäksi ja motata naamaan, ja sitten, kun olin maassa pitämässä känniäijä ykköstä aloillaan, potkaista selkään. Tilanne oli kyllä onneksi nopeasti ohi, mutta ehdin kyllä kuulla kaikki kirosanat ja haukut, jotka suomen kieli piti sisällään. Nikoa kutsuttiin vain vitun mulkuksi, mutta minä sainkin sitten haukut sen edestä. Niko oli kuulemma "hyvä jäbä", ja kaupan järjestyksenvalvojalle eivät kännijäbät sanoneet mitään. Se vuoro oli päättynyt lääkärireissuun, kun istuminen sattui ja pystyin kulkemaan vain jonkinlaisessa kyyryssä.

Kaikki oli niin hankalaa ja ärsyttävää ja raivostuttavaa. Enkä osannut kertoa kenellekään mistään, en Prookkiksesta tai töistä tai ylipäätään väsymyksestä, en edes Keille, joka muuten sai aina kuulla täysilaidallisen valitustani, jos sille päälle satuin. Ja nyt typerä pikkuveljeni oli täällä, sillä äiti oli taas jossain jonkun uuden miehensä kanssa, ja Johania oltiin kielletty tulemasta kotiin viikonlopuksi. Ja tämä typerä ikean kaappi oli tiellä ja ärsytti ja halusin lyödä jotakuta. Jos kaikki vähänkin nopeampi liike ei olisi vihlaissut yläselästä niin kamalasti.
"Hei... Haluutko jutella?" Johan kysyi yhtäkkiä nähdessään taantumani pikkukakaraksi.
"Ei oo mitään juteltavaa. Kaikki on vallan mainiosti."
"Jep, koska et näytä siltä et voisit hakkaa mut."
"Lopeta. Mua vaan-- ärsyttää, ja väsyttää ja kaikki on vaa nii helvetin paskaa, tiiäks?"
"Jep. Mä ostin pullapitkon matkalla, haluutko?"
Ai että halusinko? Totta kai. Ja päädyinkö valittamaan veljelleni elämästäni? Totta kai. Ja muistuttiko veljeni, että kaikki kääntyisi parhain päin? Ei, mutta se tarjosi pullaa, joka tarkoitti suunnilleen samaa asiaa.


Viimeinen muokkaaja, Emilia pvm Su 5 Marras - 23:05, muokattu 1 kertaa
Takaisin alkuun Siirry alas
Näytä käyttäjän tiedot
Sponsored content




ViestiAihe: Vs: Emilia valittaa elämästä   

Takaisin alkuun Siirry alas
 
Emilia valittaa elämästä
Takaisin alkuun 
Sivu 1 / 1

Oikeudet tällä foorumilla:Et voi vastata viesteihin tässä foorumissa
 :: Tarinointi :: Spin-off-
Siirry: