Katyan ja Rickyn seikkailut

Tuntui hyvältä omistaa taas oma poni. Vaikkei Ricky ollutkaan Chantjen tasoinen kilpahevonen, uskoin silti syvästi, että meillä on monta hyvää vuotta yhdessä täynnä muistoja. Kaikki tuntui niin uudelta ja jännittävältä, kun peruutin Rickyn traikusta Hukkasuon pihaan. Poni hörisi tarhassa oleville hevosille ja katseli uteliaana ympärilleen. Paloin halusta päästä tutustumaan tuohon veitikkaan.

Tallista minua vastaan juoksi Crimis, tallin omistaja. Hän tervehti minua ja auttoi minua kantamaan Rickyn tavaroita paikoilleen samalla kun osoitti minulle Rickyn karsinan. Ensitöikseni annoin ruunalle heinää pitkän matkan jäljiltä ja otin siltä kuljetussuojat pois. Harjasin ponin pikaisesti läpi ja jätin hänet mutustamaan välipalaansa. Sillä aikaa kun Ricky lepäsi karsinassa, kävimme Crimiksen kanssa hoitamassa paperiasiat kuntoon. Crimis osoitti meille satulahuoneesta kaapin ja yhden hyllyn loimille. Kannoin autosta loput tavarat paikoilleen jonka jälkeen kiiruhdin takaisin Rickyn luo.

Poni nosti päänsä nähdäkseen, kuka karsinaan on tulossa ja hörisi pehmeästi. Ulkona oli pitkästä aikaa aurinkoinen keli, joten pujotin uutuuttaan hehkuvan sinisen riimun ruunan päähän ja vein sen tarhaan. Rickyn oli määrä tarhata kolmos tarhassa, jossa sitä odottikin jo pari kaveria. Ricky näytti ilahtuvan seuralaisistaan ja vapaaksi päästyään laukkasi pari kertaa tarhan ympäri pikkupukkien saattelemana. Olisin halunnut jäädä vielä seuraamaan ponini tutustumista kavereihinsa, mutta velvollisuus työmaata kohtaan kutsui, joten Rickyn kanssa suuremmat touhut saivat jäädä seuraavaan päivään.

Tervetuloa Hukkasuohon Katy!

Me kyllä sivusilmällä seuraillaan, ettei tarhassa ainakaan mitään kahakkaa tule ponien välille - vaikka eipä se kovin todennäköistä tuossa porukassa olekaan.

Kivaa ja helppolukuista tekstiä, jes! Pieniä korjauksia silti teen, jos sellaisia tulee vastaan. Ota se kehittävänä kritiikkinä

Tässä kirjoittaisin olla-verbin mieluummin tähän muotoon:
Vaikkei Ricky ollutkaan Chantjen tasoinen kilpahevonen, uskoin silti syvästi, että meillä tulisi olemaan monta hyvää vuotta yhdessä täynnä muistoja.

+ kolmostarhassa yhteen

Mittari hipoi juuri ja juuri 10 astetta ja taivaalta ripsi vähän väliä vettä, oikea juhannussää! Vedin takkini hupun tiukemmin päähän tuulen suojaksi, kun talutin Rickyä sisälle talliin.
-Moi! Sä oot varmaan Katya?, hämmästyin hiukan, ennen kuin tajusin äänen kuuluvan tummatukkaiselle miehelle, joka käveli tallin käytävällä minua vastaan.
-Joo, sori olin vähän omissa maailmoissa, naurahdin ja pysäytin ponin miehen kohdalle.
-Okei, mä oon Kei, hän esitteli itsensä ja näytti jotenkin vaivaantuneelta. Minullakin oli vähän awkward olo tilanteesta, johtuen varmaan aamukankeudesta.
-Aa joo, Crimis taisikin eilen mainita susta jotain. Jos oot se niin sanottu jokapaikanhöylä.
-Haha joo, sehän minä, Kei nauroi, joten tunnelmankevennysyritykseni oli nähtävästi onnistunut.

Jatkoin matkaani Rickyn karsinalle ja riisuin siltä loimen, jonka asetin kuivumaan karsinan oveen. Kävin hakemassa satulahuoneesta Rickyn suitset - satula sai jäädä odottamaan seuraavaa kertaa - jonka jälkeen kiinnitin Rickyn käytävälle ja aloitin perusteellisen puunauksen. Ruuna nuokkui minua vasten, kun putsasin siltä kaviot, joten jouduin hieman tuuppaisemaan sitä hereille, jotta en kaatuisi ponin painosta. Ricky näytti innostuvan, kun laitoin sille suitset päähän tajutessaan, että pääsee liikkumaan ja tutkimaan uusia paikkoja.
-Olisitpa yhtä innokas lähtemään töihin aina, naurahdin ponille. Me kaikki tiedämme, ettei ole olemassa sellaista unelmaponia, joka ei koskaan laiskottele töitä tehdessään.

Kirosin valintaani mennä ilman satulaa jo ennen kuin pääsin selkään. Siinä se suurin ongelma olikin - joka kerta kun yritin päästä ponin selkään, se otti askeleen suuntaan tai toiseen siten, että liu’uin alas.
-Prkl poni, tuskastelin itsekseni.
-Taidat tarvita jeesiä? maneesiin ilmestynyt Crimis naureskeli.
-Hmph, joo. Jos viittit pitää Rickyä kiinni, jotta pääsen selkään, vastasin. Crimis tuli oitis apuun ja seuraavassa hetkessä katui kenkävalintaansa. Kyllä, Ricky astui suoraan Crimiksen tennarin päälle ja sai tämän voihkaisemaan kivusta. Lopulta molemmat nauroimme ja punttasin itseni selkään.
-Okay, let’s do this, mumisin ponille ja annoin pohkeilla käskyn lähteä liikkeelle. Asettelin ohjat paremmin käteen ja ohjasin reippaalta tuntuvan ponin uralle.

Poni kulki hyvin allani ja sillä oli miellyttävä käynti. Ravikin oli todella pehmeää ja siinä oli helppo istua, mutta kun tuli laukkaympyröiden vuoro, sai harjasta pitää kiinni - tai siitä mitä siitä tyngästä oli jäljellä. Rickyn laukka oli perinteistä ponilaukkaa eli pientä, korkeaa ja poni veti päätänsä alas vähän väliä melkein tiputtaen alas.
-Joo kuule elä unelmissas, tokaisin ja vedin ponin pään ylös, jonka jälkeen hiljensin ravin kautta käyntiin - ei muuten ollut mikään helppo tehtävä.
Oikeaan kierrokseen laukka oli vähän helpompaa ja tasaisempaa. Sain jopa muutamaksi askeleeksi ponin pohkeideni väliin, kunnes tuulenpuuska heilutti maneesin pressua ja sain olla taas harjan jatkeena.

Loppukäyntien jälkeen ratsastin Rickyn tallin eteen ja laskeuduin siinä vasta selästä. Poni oli lievästi hikinen, joten harjattuani Rickyn heitin sille fleeceloimen päälle ja vein sen tarhaan. Hieman pettyneen näköisenä se sinne jäi, kun lähdin ajamaan kotia.

Ah, ihana Suomen kesä ja vielä juhannus. Pliis.

Kiva saada sulta näinkin nopsaan uutta tarinaa, jes. Ja pahoittelut, kun on kestänyt vastailla. Itsellä loppui juhannuksen vietto ensiapukäyntiin, ja siitä menikin sitten hetki että palautui vointi taas ennalleen. Mutta täällä ollaan taas!

Mukavaa tekstiä ja plussaa siitä, että otat muitakin hahmoja mukaan tarinoihin. Tuo heti yhteishengen tuntua.

Suosikkikohta:
Kirosin valintaani mennä ilman satulaa jo ennen kuin pääsin selkään.

10.8.2017 - Kuulumisia

Puolitoista kuukautta Rickyn kanssa on mennyt todella nopeasti, tuntuu kuin olisin vasta eilen tullut hänen kanssa ensi kertaa Hukkikseen. Hukkiksen väki on ollut minua kohtaan tosi ystävällistä ja Ricky on saanut paljon faneja. Monta kertaa ollaan saatu porukassa nauraa ponin tempauksille, vaikka välillä ne tuntuu aiheuttavan harmaita hiuksia. Paljon me ollaan myös kehitytty. Meidän välisestä luottamuksesta on tullut todella vahva ja ollaan päästy ratsukkona eteen päin - käytiin me kaksissa kisoissakin nappaamassa ruusukkeet. Ricky on saanut myös huomattavasti lihasta luidensa ympärille ja harja on päässyt kasvamaan - nykyään siitä saa ihan hyvin jo kiinni.

Toki meillä on vielä paljon kehittämistä. Olemme alkaneet käymään Adinan ponitallilla valmennuksissa kerran kuukaudessa. Viime sunnuntaina oli ensimmäinen valmennus ja siitä kerron myöhemmin. Ricky on ollut todella innokas maastossa ja esteillä ja kuun lopussa olemme menossa maastoeste leirille Adinaan viikonlopuksi - en malta odottaa mitä siitä tulee.

Olen varma, että tästä syksystä tulee meille kahdelle todella merkityksellinen.

Hei Katya, kiva kuulla teidän kuulumisia. Hienoa kuulla, että olette päässeet mukaan säännölliseen valmentautumiseen, se tekee hyvää. Olikin hauska törmätä Adinassa, kun mekin oltiin Pyhiksen kanssa mukana silloin 6. päivä Kyllä Rickyssä muutoksen jo huomaakin. Maastoesteleiri kuulostaa hurjan hauskalta. Ja onnittelut hei ruusukkeista!

Lyhyetkin tekstit on tosiaan tervetulleita, aina ei tarvitse kirjoittaa mitään novellia. Selkeää tekstiä, yhdyssanoihin kiinnittäisin vielä huomiota: eteenpäin, maastoesteleiri.

Vihdoin saatiin tännekkin lunta! Ricky oli ihan elementissään, kun sai riehua lumisessa tarhassa.
Kuvasta kiitos VRL-13558

Tuskin tämä lumipeite kauaa tässä kestää, mutta iloitaan nyt kun sitä on! Ihana kuva, Ricky selkeästi nauttii. Ja on se hurjan söpö tapaus <3